Kysy Jallelta lopetetaan

sid53_bild3

Asiantunteva työntekijämme Jarl Ahlbeck jää eläkkeelle ja samalla lopetamme Kysy Jallelta -palstan. Kaikki artikkelit jäävät edelleen kotisivuillemme uudelleen poimittaviksi. Kysymyksiä ja artikkeleiden aiheita otetaan edelleen vastaan, mutta nyt uuden työntekijämme Mattias Kanckosin toimesta.

Kysymykset

Jalle sanoo kiitos ja hyvästi

Robert Seger

”Nykypäivän ympäristöviranomaiset ovat paavillisempia kuin paavi itse”

 

Toimittuaan yli vuosikymmenen Katternö-lehden asiantuntijana Jalle, Jarl Ahlbeck, jää tehtävästä eläkkeelle. Hän on vastannut palstallaan noin 150 kysymykseen. Nyt me esitämme pari kysymystä uusikaarlepyyläissyntyiselle Jallelle.

Miksi sinusta tuli kemisti?

”Luokkakaverini Martin Granholm aloitti opinnot v. 1965 Åbo Akademin kemiallis-teknisessä tiedekunnassa, jossa myös serkkuni Carl-Eric Bruun (sotien hävittäjälentäjä) oli opiskellut. Niinpä minä yksinkertaisesti vain seurasin heitä.”

Jalle oli suunnitellut uraa Schaumanin selluloosatehtaalla Pietarsaaressa (jossa Martin sittemmin nousi johtoon), mutta se jäi lähinnä kesätöihin. Jalle pääsi Kymi Oy:n teknillisenä johtajana toimineen professori Bertel Myréenin assistentiksi Turussa.

”Bertel oli esikuvani ja mentorini ja auttoi löytämään oman insinöörin ja tutkijan identiteettini.”

Jalle väitteli tohtoriksi v. 1986 aiheenaan savukaasujen rikinpoiston kemialliset ja lämpötekniset prosessit ja niiden tehostaminen. Silloin ongelmana olivat happosateet ja hiukkaspäästöt. Työskenneltyään jonkin aikaa teollisuuden jätevesien puhdistuksen parissa hänestä tuli Åbo Akademin dosentti ja ympäristötekniikan lehtori laitetekniikan laitoksella, jossa Jallen Uudenkaarlepyyn naapuri Tapio Westerlund toimii edelleen professorina.

Millainen Suomen ympäristön tila on nykyään?

”Hyvä, ja suunta on positiivinen. Ne, jotka eivät ole eläneet 1960- ja 1970-luvulla, eivät tiedä, miten paljon silloin saastutettiin. Itämeri on poikkeus, se on nyt rehevöityneempi, mutta sitä vastoin Pohjanlahti on puhtaampi kuin tuolloin.”

Jallen suhtautuminen Suomen ympäristöviranomaisiin on vuosien mittaan muuttunut kriittisemmäksi. Heistä on esimerkiksi tullut ”paavillisempia kuin paavi itse” tulkitessaan EU-sääntöjä liioitellun ankarasti, Jalle sanoo.

”Muun muassa Turun erinomainen, savukaasujen puhdistuksella varustettu jätteenpolttolaitos suljettiin 10 vuotta etuajassa, koska typpioksidipäästöt ylittivät normit tilapäisesti. Savupiipun typpioksidipäästö oli kuitenkin vain murto-osa niistä päästöistä, joita jätettä laitokselle kuljettaneet dieselautot tupruttivat ilmaan. Nykyään Turun jätteet rahdataan Tukholmaan, Viroon ja Vantaalle, joten typpioksidipäästöt ovat moninkertaistuneet.”

Miksi ”vihreä” politiikka on suosiossa suurkaupungeissa?

”Monet ovat ideologisesti vakuuttuneita ympäristön tilan heikkenemisestä. He haluavat pelastaa maailman tuholta, joka on olemassa vain mielikuvituksessa. Maalla ehkä näkyy selvemmin, ettei tuho pidä paikkansa. Median tuomionpäiväjutut ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet käsityksiin”, Jalle toteaa.

”Ympäristön tila itse asiassa kohentuu vuosi vuodelta myös globaalisti, jos hyvällä ympäristöllä tarkoitetaan puhdasta ilmaa ja vettä. Uskon yhä vakaammin, että vihreä ideologia toimii uskonnon korvikkeena nyt, kun kristinusko ja kommunismi eivät sitä enää ole.”

Jalle pitää itseään ”maltillisen kristittynä ja suhteellisen teknovihreänä.” ”Nuoruuden sosialistiset ajatukset nostavat joskus päätään, mutta järki yleensä voittaa. Olen RKP:n jäsen, ja minut luetaan luultavasti oikeistosiipeen.”

Nyt eläkeläisenä Jalle soittaa kahdessa orkesterissa: Akademiska Orkestern (sinfoniaorkesteri) ja Turun Sotaveteraanisoittajat (Dallapén tyyliin). Pitkät pyöräretket luontoon, hiihto ja luistelu kuuluvat myös huveihin. Niiden välissä hän katsoo nauhalta Englannin valioliigaotteluita ja käy jokaisessa Interin kotiottelussa Turussa.

”Teknologian ja poliitikan jätän nykyään nuoremmille, minulla on niihin aivan liian kiire”, kertoo Jalle, jolla on vaimo, kolme tytärtä ja neljä lastenlasta.

”Kaksi lapsenlapsista asuu Moskovassa, ja sinne on aina kiva lähteä mongertamaan huonoa venäjää. Kannattaa käydä Tretjakovin taidegalleriassa, sen taulut ovat aivan uskomattomia.”

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Mikä ilmasto on paras?

Wikipedia

Jalle: Minun puolestani jokainen saa itse valita mieli-ilmastonsa. Ilmasto on vaihdellut niin paljon jo tuhannen viime vuodenkin aikana, että valittavana on monta vaihtoehtoa. Mutta yhtä hyvin voitaisiin kysyä, mikä on pahin ilmasto. Hyvänä valintana sellaiseksi on Suomen lähihistoriassa tarjolla 1860-luvun katovuodet ja niiden nälänhätä ja lavantautiepidemia. Runeberg kuvasi olosuhteita:

 

Tuli kevät, hanki suli mailta,

myötänsä vei puolet orahista,

tuli kesä, raekuuro kulki,

kaatoi maahan puolet

tähkäpäistä,

tuli syksy, kaikki ryösti halla.”

 

Janne Sibeliuksen (Jeanin nimi oli alunperin Janne) isä sai tartunnan ja kuoli lavantautiin v. 1868 hoitaessaan potilaita Hämeenlinnan kaupungin- ja sotilaslääkärinä. Perhe muutti Jannen äidinäidin luo samaan kaupunkiin – isoäiti oli ankara pianonsoiton opettaja ja löi Janne-poikaa sormille, jos tämä soitti väärin. Joten ehkä meidän on kiittäminen ankaraa ilmastoa Finlandiasta ja viulukonsertoista.

Ilmasto vauhditti myös rautatien rakentamisesta. Vuonna 1870 vihitty Riihimäen ja Pietarin välinen rataosuus rakennettiin pitkälti hätäaputyönä, ratatyöntekijöinä katovuosien köyhdyttämät. Radan valmistuttua saatoimme saada vilja-apua idästä, kun sato Suomessa epäonnistui.

Alpeilla voidaan vanhojen asiakirjojen ansiosta seurata kylmemmän ilmaston aiheuttamaa hätää. Kasvavat jäätiköt ”söivät” kokonaisia kyliä, ja muodostuneista jäätikköjärvistä aiheutui usein tuhoisia seurauksia. Tämä (ylhäällä) lienee vanhin kuva, elokuulta 1601, Rofener Eissee -jäätikköjärvestä Alppien Ötz-laaksosta (josta muinainen ”jäämies” Ötzi löydettiin). Jäätikköjärvi muodostui Vernagtferner-jäätikön kasvaessa, ja kun järvi sitten purkautui jäämassojen läpi, hyökyaalto upotti alapuolella sijainneen Inn-laakson ja repi mukaansa taloja ja kirkkoja. Tuho toistui useita kertoja, pahimmat vahingot sattuivat v. 1678. Viimeisimmällä kerralla v. 1845 kymmenmetrinen hyökyaalto pyyhkäisi yli osan laaksoa.

Kaudella 1850–1970 alppijäätiköiden laajuus supistui noin kolmasosalla ja tilavuus puolella. Vielä 1980-luvulla lämpenemistä kuvattiin yleisesti ”ilmaston paranemisena” ja viilentymistä pidettiin uhkana. Verkosta löytyy tästä helposti vanhoja lehtiartikkeleita. Tässä vieressä esim. New York Times ja Time-aikakauslehti.

Time kysyy v. 1974, onko tulossa uusi jääkausi. ”Tutkijat ovat löytäneet uusia viitteitä globaalista jäähtymisestä”, alussa todetaan.

New York Times kirjoittaa v. 1978, ettei kansainvälinen asiantuntijaryhmä näe merkkejä siitä, että 30 vuotta kestänyt jäähtyminen olisi lähenemässä loppuaan.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Löytyykö uusia nisäkäslajeja edelleen?

Nqugen Truong Son/Handout

Jalle: Uusia lajeja löydetään vuosittain. Esimerkiksi Maailman luonnonsäätiö julkaisi hiljattain myönteisen tiedon, että pelkästään Mekong-joen alueella löydettiin viime vuonna 163 uutta lajia. Niistä kolme oli nisäkkäitä, 9 sammakkoeläimiä, 11 kaloja, 14 matelijoita ja 126 kasveja. Alueelta on löydetty 2409 uutta lajia vuoden 1997 jälkeen. Löydetyt uudet hyönteislajit eivät sisälly lukuun.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Miksi Sahara oli aiemmin vihreä?

Jalle: Se johtui runsaista sateista. Nyt tiedetään, miten paljon alueella on satanut 25 000 viime vuoden aikana. Tutkijaryhmä on päätynyt tiettyihin lukuihin kemiallisilla analyyseilla, joissa on tutkittu Länsi-Afrikan rannikon merenpohjan kairauksista saatuja muinaisia lehtiä. Kuten kuvasta näkyy, Saharassa on satanut reippaasti pitkiä ajanjaksoja, tummanvihreinä kausina yli 1 000 mm vuodessa.

Tutkimuksessa todetaan, että entisajan lämpimämmät kesät voimistivat Länsi-Afrikan monsuunia ja toivat lisää sateita. Saharassa asusti tuolloin metsästäjä–keräilijöitä, jotka käyttivät elannokseen savannien ja metsäisten ruohomaiden eläimiä ja kasveja.

Tutkimuksen mukaan ”useimmat nykyisistä ilmastomalleista eivät pysty simuloimaan oikein Länsi-Afrikan monsuunin voimistumista vihreän Saharan aikakautena”. Tutkimus ilmestyi Science Advances -julkaisussa otsikolla ”Rainfall regimes of the Green Sahara”.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Mitä tiedämme Plutosta?

Jalle: Nasan New Horizons -avaruusluotaimen odotetaan lokakuuhun mennessä lähettäneen maahan tiedot, joita se keräsi ohittaessaan kääpiöplaneetta Pluton ja sen suurimman kuun Charonin kesällä 2015. Luotaimen jo lähettämät tiedot ovat odotettua jännittävämpiä.

Tiedämme nyt esimerkiksi, että Plutolla on ohut sininen ilmakehä ja että suuri osa planeetasta on typpijäätikön peitossa. Planeetalla on vähintään viisi kuuta, joiden rakenne viittaa niiden muodostuneen samanaikaisesti, ehkä Pluton törmättyä toiseen taivaankappaleeseen Kuiperin vyöhykkeellä.

Näemme kuvista, että Charonin toinen napa on tummanpunainen, sillä kuu on todennäköisesti imenyt kaasuja Pluton ilmakehästä. Vaikuttaa myös siltä, että kuun sisällä on aikoinaan ollut jäätynyt valtameri.

New Horizons -luotaimen matka maasta Plutoon kesti yhdeksän vuotta, mutta matka ei ole vielä ohi. Luotaimen arvioidaan ohittavan vuodenvaihteessa 2018/2019 Kuiperin vyöhykkeellä taivaankappaleen, jonka uskotaan muodostuneen hyvin varhain aurinkokunnan historiassa. En ole aivan varma, minne luotain sen jälkeen suuntaa, mutta aurinkokunnassamme Neptunuksen kiertoradan takana oletetaan olevan yli 70 000 miniplaneettaa (yli 100 km halkaisijaltaan).

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Minkä värisiä dinosaurukset olivat?

Jalle: Tämä on herättänyt paljon keskustelua. Jos eläin kuolee kuivassa ympäristössä ja muumioituu, siitä saattaa löytyä painaumia, joista paljastuu suomuja ja ihopoimuja. Dinosaurusten nahka on todennäköisesti muistuttanut nykyisten matelijoiden nahkaa. Tutkijoiden mukaan nahassa on ollut pigmenttiä, mutta he eivät ole osanneet kertoa tarkkoja värejä. Dinosaurusten on arvioitu käyttäneen värejä suojanaan ja lähettämään lajitovereilleen viestejä, joten oletettavasti vihreät ja ruskehtavat värit olivat yleisimpiä.

Geeniteknologian ansiosta tiedämme nyt lisää. Seeprapeipoilta on löydetty geeni, joka tekee niiden höyhenistä ja nokista punaiset. Sama geeni on tunnistettu eräältä merikilpikonnalajilta, jolla on punaisia täpliä kuoressaan. Näistä löydöistä voidaan päätellä, että geeni on ollut pitkään olemassa – mahdollisesti lintujen ja kilpikonnien yhteisillä esi-isillä jo 250 miljoonaa vuotta sitten. Göteborgin yliopiston ekologisen eläintieteen professori Staffan Andersson sanoo, että jotkin suuret kasvinsyöjät ovat saattaneet olla kirkkaanpunaisia. Ne ovat voineet saada punaisen väriaineen ruokavalionsa sisältämistä keltaisista karotenoideista.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Miksi Pisan torni on kalteva?

Jalle: Torni on kalteva, koska se rakennettiin pehmeään maahan. Rakennustyöt aloitettiin v. 1173, ja torni alkoi kallistua jo toisen kerroksen rakennusvaiheessa vain viiden vuoden jälkeen. Nykyiset tiedotusvälineet sanoisivat tapausta rakennusskandaaliksi.

Työt keskeytettiin sadaksi vuodeksi Pisan kaupunkivaltion sotiessa naapureitaan vastaan. Maa ehti tässä ajassa asettua rakennelman painon alla, joten torni vaikutti vakaalta rakennustöiden jälleen alkaessa. Tornin ylimmät kerrokset rakennettiin toiselta puolelta hieman korkeammiksi kallistuman vastapainoksi.

Tornin valmistuessa v. 1372 se oli taas alkanut kallistua, ja kallistuminen vain kasvoi vuosien myötä. Rakennelman perustusten alle ruiskutettiin 1900-luvulla betonia, mikä pahensi asiaa. Kallistus oli 5,5 astetta v. 1990, jolloin torni suljettiin yleisöltä onnettomuusriskin takia. Se avattiin uudelleen vasta tällä vuosituhannella sen jälkeen, kun sitä oli suoristettu 45 cm. Nyt torni on kallellaan 3,99 astetta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Missäpäin maapalloa elämä syntyi?

Jalle: Siihen on esitetty monta selitystä, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet uuden mielenkiintoisen johtolangan. Mantereiden maankuori on noin 40 km paksuinen, ja sen alla on nk. vaippa, joka ulottuu maan ytimeen 2900 km syvyyteen. Vaipassa kiertävistä aineista osa nousee kuorta kohti ja osa vajoaa ytimeen päin. Yli puolet vaipan tilavuudesta koostuu bridgmaniitti-mineraalista (sai virallisen nimensä vasta v. 2014 nobelisti Percy Bridgmanin mukaan), ja bridgmaniitti on näin ollen maapallon yleisin mineraali.

On mielenkiintoista, että hapekkaassa ympäristössä muodostuva bridgmaniitti hapettuu ja siis sitoo happea, toisin kuin hapettomassa ympäristössä muodostuva bridgmaniitti. Hapettuneen bridgmaniitin tiheys on pienempi kuin hapettoman (ero 1–1,5 %). Teorian mukaan maapallon alkutaipaleella nämä kaksi bridgmaniitti-varianttia olivat tasapainossa, mutta aikojen saatossa ja vaipan konvektion seurauksena kevyempi hapettunut mineraali alkoi liikkua maankuorta kohti. Tällä tavoin happi nousi ylöspäin ja vapautui tulivuortenpurkausten myötä ilmakehään – ja samalla loi edellytyksiä elämälle.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Miten lähellä maapalloa voi avaruudessa olla elämää?

Jalle: Avaruudessa on ehkä elämää vain 40 valovuoden päässä maapallosta. Elämä voisi olla mahdollista yhdellä tai useammalla niistä kolmesta planeetasta, jotka kiertävät Trappist-1-tähteä.

Trappist-1 sijaitsee Vesimiehen tähdistössä, ja se luokitellaan ultraviileäksi kääpiöksi. Sen massa on vain 8 % Auringon massasta ja kirkkaus kaksi tuhannesosaa Auringon kirkkaudesta.

ESO (Euroopan eteläinen observatorio, jonka rahoitukseen Suomikin osallistuu) ilmoittaa, että Trappist-1:tä kiertää kolme maapallon kokoista planeettaa. Kaksi niistä kiertää tähteä niin lähellä, että kierros kestää vain 2–3 vuorokautta. Kaikilla kolmella planeetalla voi ESOn mukaan teoriassa olla elämää.

ESO saa v. 2018 käyttöönsä uuden teleskoopin, jolla toivotaan voitavan tutkia planeettojen kaasukehien koostumusta.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Miten kuu syntyi?

Jalle: Siitä on esitetty useita teorioita, mutta kiinnostavan uuden teorian mukaan kuu syntyi maapallon ja sen kaksoisplaneetan, Theian, yhteentörmäyksestä. Teoria esiteltiin äskettäin Science-lehdessä, ja se perustuu kuu- ja maakivien vertailuun.

Päätelmät pohjautuvat kivien happi-isotooppien analyysiin. Happiatomeja on kolmea varianttia, isotooppia (O-16, O-17 ja O-18), ja niiden suhteelliset osuudet vaihtelevat aurinkojärjestelmämme eri planeetoilla.  Maan ja kuun happi-isotooppikoostumus on sama, ja siksi uskotaan, että nämä kaksi taivaankappaletta ovat samaa alkuperää.

Uuden teorian mukaan maapallo ja Theia törmäsivät noin 4,5 miljardia vuotta sitten maapallon ollessa vain 100 miljoonaa vuotta. Törmäys oli niin voimakas, että planeetat sulautuivat nykyiseksi maapalloksi, ja samalla vapautui ainesta, josta kuumme sitten muodostui.

Tutkimusta johti Kalifornian yliopistossa toimiva Edward Young.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Miten hyvä sähköauto on ympäristön kannalta?

Wikipedia

Jalle: Tuulivoimaloissa samoin kuin sähköautoissa, joissa on sähkömoottorit ja -generaattorit, käytetään harvinaisia maametalleja, joita louhitaan enimmäkseen Kiinassa, koska siellä ympäristövaatimukset ovat heikoimmat.  Valtavista maamassoista liuotetaan kemiallisesti hyvin pieniä määriä harvinaisia metalleja. Liuosvedet ja –jäämät varastoidaan myrkkyjärviin ja –kasoihin, koska niiden puhdistaminen olisi äärettömän kallista. Olen nähnyt Kiinassa esimerkkejä, jota saavat Talvivaaran viattomat sulfaattivedet kalpenemaan. Lisäksi kyseessä on varsin rajalliset metallivarat.

Jos osa sähköstä tuotetaan hiilivoimalla, päästöt lisääntyvät merkittävästi nykyajan bensiini- ja dieselautoihin verrattuna. Suomessa on pulaa sähköstä, ja maa joutuu tuomaan runsaasti sähköä Ruotsista ja Venäjältä. Venäjän tuontisähköä voidaan tuskin pitää ympäristöystävällisenä. Se on usein tuotettu hiililauhdevoimalla ilman kunnollista savukaasujen puhdistusta.

Vastaukseni kysymykseen on siis: Sähköautot voivat olla ympäristön kannalta parempi tai huonompi vaihtoehto bensa-autoihin verrattuna. Se vähän riippuu.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Kuinka monta lajia maapallolla elää?

Erbe, Pooley: USDA, ARS, EMU

Jalle: Uskomaton vastaus on biljoona – siis miljoona miljoonaa eliölajia – ainakin jos on uskominen USA:n tiedeakatemian huhtikuussa julkaisemaa tutkimusta. Ja kaikista näistä lajeista tunnemme ehkä 10 miljoonaa, siis yhden lajin sadastatuhannesta.

Valtaosa lajeista on mikro-organismeja, pieneliöitä, joita ei voi nähdä paljain silmin, esim. bakteereja, homeita, leviä, hiivasieniä ja viruksia. Niiden valtava määrä on saatu selville vasta uuden geenitekniikan avulla.

Tutkijaryhmä kokosi yhteen 5,6 miljoonan tunnetun mikrobin sekä  35 000 elinympäristön kasvi- ja eläinlajien tietokannat. Sen perusteella voitiin arvioida, miten monta lajia maailmassa kaiken kaikkiaan on.

Biljoona on niin suuri luku, että sitä on vaikea tajua. Maapallon väkilukuun (7,3 miljardia) suhteutettuna biljoona tarkoittaa liki 140 eri eliölajia jokaista ihmistä kohti.

E coli Ag Res Mag

Kolibakteereja. Gramma ulostetta sisältää biljoonia kolibakteereja.
Kuva: Erbe, Pooley: USDA, ARS, EMU

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Miten radioaktiivisuus keksittiin?

Getty Images

Jalle: Henri Becquerel (1852–1908) havaitsi ilmiön ensimmäisenä. Hän huomasi tutkiessaan valokuvauslevyä v. 1896, että uraanisuolat säteilivät itsestään ilman ulkoisia energialähteitä. Hänen mukaansa on nimetty säteilyn aktiivisuuden yksikkö, becquerel.

Radioaktiivisuus-termin kehitti Marie Curie (1867–1934), joka miehensä Pierre Curien (1859–1906) kanssa oli radioaktiivisuuden tutkimuksen uranuurtajia. He löysivät v. 1898 kaksi aiemmin tuntematonta alkuainetta, radiumin (atomiluku 88) ja poloniumin (luku 84).

Juuri polonium aiheutti entisen venäläisagentti Alexander Litvinenkon kuoleman syksyllä 2006.

Marie Curiella oli merkittävä rooli fysiikassa. Hän oli äärimmäisen lahjakas mutta joutui taistelemaan asemastaan eikä naisena saanut opiskella kotimaansa Puolan yliopistoissa. Hän saapui Pariisiin 23-vuotiaana, väitteli tohtoriksi Sorbonnen yliopistossa ja avioitui Pierren kanssa.

Hänelle myönnettiin kaksi Nobel-palkintoa (fysiikanpalkinto v. 1903 yhdessä Pierre Curien ja Henri Becquerelin kanssa ja kemianpalkinto v. 1911). Hänen tyttärensä Irène Joliot-Curie sai kemianpalkinnon v. 1934 ja vävy vastaanotti rauhanpalkinnon Unicefin edustajana v. 1965 – siis viisi Nobel-palkintoa samassa perheessä.

Toinen tytär Ève Curie oli tunnettu kirjailija ja pianisti. Hän kuoli 102-vuotiaana New Yorkissa v. 2007.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Kuinka paljon alku-aineita on?

Jalle: Alkuaineita tunnetaan nykyään 118. Neljä viimeisintä (jaksollisessa järjestelmässä atomiluvut 113, 115, 117 ja 118) löydettiin hiljattain, ja kansainvälisen kemian liiton odotetaan vahvistavan ja nimeävän aineet myöhemmin tänä vuonna.

Uraania (luku 92) painavammat aineet luodaan keinotekoisesti törmäyttämällä muita painavia atomeja toisiinsa. Ne ovat kaikki radioaktiivisia ja niillä on yleensä erittäin lyhyt puoliintumisaika. On mielenkiintoista huomata, että jaksollisen järjestelmän seitsemäs rivi on uusien aineiden myötä täysi.

Vieläkin painavampia alkuaineita saadaan varmasti luotua. Teorian mukaan lukujen 120 tai 126 tienoilla aineiden tulisi olla pitkäikäisempiä, ja on kiinnostavaa, paljastuuko niistä ominaisuuksia, joita kevyemmillä alkuaineilla ei ole.

Viimeksi nimetyt alkuaineet ovat: 104 rutherfordium, 105 dubnium, 106 seaborgium, 107 bohrium, 108 hassium, 109 meitnerium, 110 darmstadtium, 111 röntgenium, 112 kopernikium, 114 flerovium, 116 livermorium.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Ovatko ilmastotutkijat yksimielisiä?

Jalle: Se riippuu siitä, mitä tieteen katsotaan oikeasti todistaneen ja mikä on tutkijoiden spekulaatiota. Jos tutkija spekuloi, esitetty asia ei automaattisesti ole parempaa tiedettä vain siksi, että kyseessä on tutkija, mutta tällaiset tutkijat ovat poliittisesti suositumpia kuin varovaisemmat tutkijat.

Lisäksi Pariisissa käytettiin lähtökohtana ääriarvoja hyödyntävien tietokonemallien keskiarvoja, joiden mukaan kaksinkertaistunut hiilidioksidipitoisuus nostaisi lämpötilaa useilla asteilla erilaisten vahvistavien vaikutusten kautta. Ne ovat kuitenkin teoreettisia eikä niitä ole todistettu havainnoilla.

Suomen talvisää määräytyy pitkälti matalapaineiden reitistä, joka liittyy ns. Arktiseen Oskillaatioon (jolla kuvataan sesongista riippumattomia ilmanpaine-eroja). Nousevaa residuaalitrendiä ei ole olemassa, toisin sanoen ainut lämpeneminen on aiheutunut siitä, että matalapaineiden reitti on kulkenut keskimäärin pohjoisempaa v. 1989 lähtien. Suomessa on nyt samankaltainen talvisää kuin 1930-luvulla, kun taas kesäsäämme on silloista kylmempi.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone

Minne vesi katosi Marsista?

NASA

Jalle: Nasan Maven-luotain, joka on syksystä 2014 lähtien kiertänyt Marsia, mittaa aurinkotuulen (auringosta suihkuava sähköisesti varautunut hiukkasvirta) ja erityisesti aurinkomyrskyjen vaikutusta planeetan ilmakehään. Mars menettää nykyään noin 100 g ilmakehästään sekunnissa.

Vaikka aurinko oli varhain aurinkokunnan historiassa paljon aktiivisempi, Marsilla oli silloin magneettikenttä, joka suojasi planeettaa hiukkasilta. Sen ansiosta planeetalla oli myös tiheä ilmakehä ja vettä, joka todennäköisesti muodosti sekä jokia että meriä.

Magneettisuus on tämän jälkeen heikentynyt voimakkaasti, minkä seurauksena suurin osa ilmakehästä on kadonnut, planeetta on viilentynyt ja vesi on (ainakin pää-osin) hävinnyt.

Maapallon magneettikenttä ei onneksi osoita heikentymisen merkkejä.

 

sid52_bild2

Frankfurter Illustrierte -lehti helmikuussa 1957. Artikkelissa luvataan kertoa, kuinka Wernher von Braun (saksalaissyntyinen uranuurtaja, josta tuli Yhdysvaltain avaruusohjelman päähahmoja) suunnitteli koko ihmiskunnan historian jännittävimmän seikkailun: matkan Marsiin.
Kuva: TT Bild

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone