Hyväkuntoinen susi Ähtärin eläinpuistossa.
Gun-Marie Wiis

Muutama kysymys sudesta

Susiteema kiinnostaa edelleen Katternön lukijoita

Onko susi uhanalainen?
Ei. Sutta esiintyy koko pohjoisella pallonpuoliskolla ja Aasiassa, ja maailmanlaajuinen susipopulaatio on lähes 200 000 yksilöä. Sitä vastoin kun susikantaa arvioidaan kansallisesti Suomessa, susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, koska meillä sen populaatio on pieni.

Voidaan vakavasti kysyä, minkä takia ylipäätään tehdään kansallinen arvio lajista, joka liikkuu vapaasti maan rajojen ylitse. Kuten olen aiemmissa artikkeleissani esittänyt, mielestäni IUCN:n (Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton) uhanalaisten eläinten luokittelujärjestelmä on aivan liian kaavamainen ja jättää eri lajien ominaispiirteet huomiotta. Otetaan esimerkiksi susi:

  • Susi on erittäin sopeutuvainen eläin, jolla ei ole juurikaan vaatimuksia elinympäristönsä suhteen, vaan se voi elää kaikenlaisissa biotoopeissa.
  • Sudella on nykypäivän Suomessa rajoittamattomasti ravintoa.
  • Suomen sudet kuuluvat suureen skandinaaviseen ja venäläiseen susipopulaatioon. Nykyaikaiset GPS-seurannat paljastavat, että sudet liikkuvat yleisesti valtionrajojen yli.
  • Sudella ei ole luontaisia vihollisia, eikä se myöskään kärsi vaikeista sairauksista. Sisäsiittoisuus ei ole suuri ongelma.
  • Sudella on suuri leviämispotentiaali, sillä se puolustaa reviiriään, joten nuorten susien on lähdettävä hakemaan uusia alueita. Susi myös lisääntyy erittäin tehokkaasti.

Miksi susi tulee asutuksen pariin?
Usein sanotaan, että ”oikeat” sudet eivät tule asutuksen pariin. Siitä sitten päätellään, että Pohjanmaan sudet on siirtoistutettu ja/tai ne koostuvat hybrideistä.

Laitetaan nyt tälle sitkeälle myytille lopullisesti piste! Susi ei ole ikinä elänyt pelkästään erämaassa. Tämä myytti on syntynyt nyt 2–3 sukupolven aikana, joka on elänyt täysin ilman sutta. Luin kuluneena kesänä uudelleen runsaan vanhojen luonto- ja metsästyskirjojen kokoelmani, ja loppupäätelmä on päivänselvä. Susi on kaikkina aikoina hakeutunut ravinnon perässä asutuksen pariin.

Jopa 1900-luvun alussa, jolloin laji oli lähestulkoon sukupuutossa, susia ilmaantui kylien lähistölle aiheuttamaan hävitystä tappamalla kotieläimiä ja koiria. Esimerkiksi Ludvig Munsterhjelm antaa mielenkiintoisessa Pohjolan petoja ja petojen metsästystä käsittelevässä kirjassaan (1942) vivahteikkaan kuvan sudesta 1900-luvun Suomessa.

Onko susi vaarallinen?
Jos kysytään, voiko susi hyökätä ihmisen kimppuun ja tappaa, vastaus on kyllä. Näin on tapahtunut lukemattomia kertoja Suomen historiassa ja vielä nykyäänkin muualla maailmassa, useimmiten kaikkein köyhimmällä maaseudulla Intiassa tai Venäjällä, joten tapaukset eivät päädy uutisotsikoihin.

Siitä voi olla kohtalokkaita seurauksia, jos luulee sutta täysin vaarattomaksi. Tämä käy ilmi Lars Bergenin tuoreesta Vargattacken-kirjasta (Albert Bonniers Förlag, 2018). Kirja on riippumattoman toimittajan tutkimus tapauksesta, jossa nuori nainen kuoli suden hyökkäykseen Kolmårdenin eläintarhassa Ruotsissa. Eläintarhassa oltiin niin vakuuttuneita suden harmittomuudesta, että siellä kehitettiin “susilähikontaktin” menetelmä, jossa vierailijaryhmät saivat vierailla susiaitauksessa ja seurustella susien kanssa. Susia haluttiin, kuten sitä kuvattiin, “sosiaalistaa”.

Menettely loppui hyvin äkkiä, kun hoitaja astui täysin työrutiiniensa mukaisesti yksin susiaitaukseen ruokkimaan niitä ja tuli tapetuksi.

Susi voi siis olla vaarallinen, mutta samalla tulee muistaa, että riski joutua suden tappamaksi Suomessa on minimaalinen niin kauan kun susikanta on pieni ja sen ravinnonsaanti hyvä. Suteen ja muihin suurpetoihin tulee suhtautua kunnioituksella mutta ei pelolla.

Onko susi tärkeä ekosysteemille?
Ei Suomessa. Sutta ei ole esiintynyt Suomen luonnossa liki 150 vuoteen eikä siitä havaittu olevan mitään vakavia kielteisiä seurauksia. Kun luonnonsuojelijat väittävät sutta tarvittavan toimivan ekosysteemin takia, he hakevat tukea argumenteilleen tutkimuksista, jotka koskevat laajoja ja lähes autioita erämaa-alueita, kuten Alaskaa tai Siperiaa. Senkaltaisilla alueilla sudella kieltämättä on tärkeä rooli hirvieläinkantojen säätelyssä ja tasapainottamisessa.

Meillä Suomessa on 300 000 metsästäjää, jotka säätelevät hirvieläinkantoja yhteiskunnan kaikkien eri intressiryhmien suositusten mukaisesti. Voidaan tietysti väittää, että metsästäjät ovat epäonnistuneet paikallisesti tehtävässään ja että hirvieläinkannat ovat kasvaneet liian suuriksi, mutta sellainen tilanne on mahdollista korjata.

Tappaako susi vain sairaita/loukkaantuneita eläimiä?
On myytti, että susi söisi vain sairaita ja loukkaantuneita eläimiä eikä lainkaan vaikuttaisi saaliseläinkantoihin. Myytti on peräisin amerikkalaisen Paul Erringtonin “tuomitun ylijäämän” ekologisesta teoriasta. Erringtonin mielestä luonto tuottaa aina ylijäämän, joka toimii petojen ravintona. Näin susi ja muut pedot eivät siis lainkaan vaikuttaisi saaliseläinkantoihin.

Nykyään tiedämme, että teoria on virheellinen ja että pedot vaikuttavat mitä suurimmassa määrin näihin populaatioihin. Jos petoeläimiä, kuten susia, karhuja, ahmoja ja ilveksiä on runsaasti, ne vähentävät tai tuhoavat esimerkiksi hirvi- ja metsäpeurakantoja. Joillain Itä-Suomen alueilla on nykyään niin tiheitä petopopulaatioita, että hirvi on jouduttu kokonaan rauhoittamaan.

Onko susi uhka maaseudulle?
Susi ja maaseudun asukkaat ovat kautta aikain olleet vastakkaisilla puolilla. Mikään ei ole siinä muuttunut, vaikka elämme vuotta 2018. Suden ja ihmisen yhteiselo ei suju missään päin maailmaa ilman konflikteja. Laji on hiljattain palannut suurimpaan osaan Eurooppaa, ja esimerkiksi Saksassa ongelmat ja keskustelu ovat yhtä vilkkaita ja samankaltaisia kuin meilläkin.

Uutta on se, että enemmistö väestöstä asuu nykyään kaupungeissa ja pystyy poliittisesti jyräämään maaseudun väestön. Tämän seurauksena sutta salametsästetään. Susi ei ehkä suoraan uhkaa maaseutuelämää, mutta ehdottomasti se vaikeuttaa alkutuottajien toimintaa sekä heikentää niiden elämänlaatua, jotka haluavat elää maanläheisemmin ja luonnonmukaisemmin maaseudulla.

TEKSTI: MATTIAS KANCKOS