Erämaakiinnostuksen heräsi tosissaan, kun 14-vuotiaana osallistuin tutkimusmatkalle Costa Rican viidakkoon. Vastuunottamisen ja itsenäisyyden riemu on voimakkaampi kuin kaikki mahdolliset pelot. Totta kai eteen saattaa tulla vaaratilanteita, mutta minulla on aina ollut tapana tehdä varasuunnitelman varasuunnitelmia, mistä olen saanut erämaapiireissä äärimmäisen riskitietoisen ihmisen maineen.
Oppaan työtäni motivoivat ihmisten väliset kohtaamiset – ympäristöstä riippumatta. Kun kohtaan yleisön, joka ei alussa vaikuta kiinnostuneelta, yritän oppia heistä lisää. Miksi he ovat täällä? Ovatko he kiinnostuneita jostain erityisestä? Nämä oivallukset johtavat usein vilkkaisiin keskusteluihin, ja kysymysten suunta yleensä muuttuu, kun voin keskittyä johonkin heitä kiinnostavaan aiheeseen.
Erämaaopas, työskentelee nyt toista kesää Pietarsaaren arktisessa museossa Nanoqissa.