Pian Eivor johti siis yritystä, joka aikanaan ei halunnut häntä haastatteluun.
Eivor Andersson vietti lapsuutensa Vaasan Gerbyssä ja kirjoitti hyvin arvosanoin ylioppilaaksi Korsholms gymnasiumista keväällä 1980. Suunnitelmissa oli aloittaa Åbo Akademissa syksyllä taidehistorian opinnot, sivuaineena kansainväliset suhteet, tuolloin täysin uusi oppiaine. Mutta ensin hän työskentelisi kesän Tukholmassa.
Eivor oli tehnyt kesätöitä Ruotsissa aiemminkin, Esso Motorhotellissa, jossa hän oli toiminut palkanlaskijana. Hän kyseli sieltä, löytyisikö hänelle nytkin työtä.
Kyllä, valittavana oli kaksi paikkaa, joko toimistotyöntekijänä Värtahamnen-satamassa tai varausten hoitajana. Viimeksi mainittu kuulosti hauskemmalta, joten Eivor valitsi sen.
Tosin toinen juttu houkutteli vieläkin enemmän. Eivor oli ollut 17-vuotiaana ensimmäisellä seuramatkallaan, matkanjärjestäjänä Vingresor, ja havainnut, että matkaoppaanakin voi tehdä työtä. Niinpä kun Vingresor haki uusia oppaita pari vuotta myöhemmin, hän lähetti hakemuksen. Hänelle vastattiin, että hän oli liian nuori eikä häntä kutsuttu edes haastatteluun.
”Minusta perustelu oli älytön. Ajattelin silloin, ettei ikä merkitse mitään siinä, kuinka työnsä hoitaa”, Eivor sanoo nyt.
”Matkaoppaan työ oli haluttua 1980-luvulla, ulkomaille työskentelemään haluavalla nuorella ei ollut valittavana monta työtä. Työlupia ei saanut. Se unohtuu nykyään helposti, kun voimme tuosta vain lähteä Eurooppaan.”
Eivorin piti Esso Motorhotellissa vastata puheluihin eri puolilta Pohjoismaita. Norja sujui kaikilta hyvin, mutta kun keltainen lamppu ilmoitti puhelun tulevan Tanskasta, kollegat mielellään karkasivat muualle. Pohjanmaan ruotsalaismurteisiin tottunut Eivor vastasi mielellään. Pian tanskalaiset alkoivat kysellä, eikö se mukava suomalaistyttö ole paikalla.
Eivor hoiti siis työnsä hyvin, ja niinpä hänet ylennettiin. Hän ajatteli pitkään palaavansa Suomeen aloittamaan taidehistorian opintoja, mutta työnantaja ehti aina antaa hänelle uuden ylennyksen. 25 vuoden iässä, juuri kun Scandic oli ostanut Esso Motorhotellin, hänelle tarjottiin mainosjohtajan tointa, jonka hän hyväksyi.
”Mainonnasta en tiennyt mitään, mutta sitä vastoin asiakkaista ja heidän ajattelutavastaan tiesin aika lailla.”
Viisi vuotta myöhemmin hän sai kyselyn Vingresorilta. Voisiko Eivor ajatella ryhtyvänsä heille konferenssijohtajaksi? Hän kieltäytyi, mutta sitten häneltä kysyttiin, ryhtyisikö hän ehkä mieluummin markkinointijohtajaksi. Siihen Eivor vastasi kyllä.
Hän ei koskaan unohda ensimmäistä työpäiväänsä uuden työnantajan palveluksessa. Se sattui olemaan Vingresorin henkilöstön kokouspäivä, ja Eivor istui yleisön joukossa tarkkailemassa uusia kollegoitaan.
”Kaikki olivat upeita esiintyjiä, hehän olivat harjoitelleet turistibusseissa eri puolilla maailmaa. Mietin, miten ihmeessä selviän tästä, kun minun vuoroni tulee.”
Kollegat olivat keränneet illaksi kokonaisen basaarin eri maiden esineistöä ja ruokia. Sitten he esittivät tottuneesti monenlaista ohjelmaa.
”Olin sokissa, miten pystyisin toimimaan tässä ympäristössä, ujo ihminen Pohjanmaalta?”
Mutta ilmeisesti se sujui hyvin, sillä kolmen vuoden kuluttua Eivor nimitettiin Pohjoismaiden markkinointijohtajaksi ja siitä neljän vuoden kuluttua lyhyemmän nimen omaksuneen Vingin toimitusjohtajaksi. Eivor johti nyt siis yritystä, joka aikoinaan ei halunnut häntä haastatteluun.
Mutta ura jatkui. Kuuden vuoden kuluttua Eivorista tuli MyTravel Swedenin toimitusjohtaja. Yhtiöön kuului Vingin lisäksi joukko yrityskaupoilla hankittuja kilpailijoita, ja kun yritysryhmä oli kasvanut tästäkin ja saanut jälleen uuden omistajan, brittiläislähtöisen Thomas Cookin, Eivor nimitettiin v. 2003 yhtiön Pohjoismaiden toimitusjohtajaksi. Hän hoiti tehtävää vuoteen 2010 saakka.
Silloin, toimittuaan johtotehtävissä 20 vuotta, Eivor siirtyi Ruotsin kruunaamattoman matkakuningattaren paikalta aivan toisenlaiseen työhön, Coop Marknadin toimitusjohtajaksi. Omistajat halusivat tällä vedolla katkaista osuusliikkeen kriisin. Mutta Eivor oli tuskin aloittanut työtä, kun omistajat muuttivat strategiaa.
Eivor erosi ja ryhtyi hallitusammattilaiseksi, mm. SJ:hin ja Skistariin. Kunnes alkuvuonna 2014 saapui kysely, lähettäjänä TUI (saksalainen Touristic Union International, maailman suurin matkailualan toimija), joka omisti mm. Fritidsresorin ja Finnmatkat. TUI tarvitsi toimitusjohtajan kehittämään Pohjoismaiden toimintaansa ja tuomaan TUIn nimeä näkyviin.
Niin Eivorista sitten tuli Ving-ryhmän pahimman kilpailijan toimitusjohtaja aina viime vuodenvaihteeseen saakka, jolloin hän erosi tehtävästä. Hän on jälleen alkanut ottaa vastaan kiinnostavia hallitustehtäviä, viimeksi Svenska Spel.
Eivor on lähtöisin yrittäjäperheestä Vaasasta. Isänisä Arvid Andersson, tämän veli Adolf Andersson ja Edvin Sundholm perustivat v. 1920 Suomen Moottoritehdas Oy:n, joka tunnetaan vielä nykyäänkin käytössä olevista Olympia-moottoreistaan. Toiminta päättyi v. 1989, jolloin tehtaalta oli lähtenyt maailmalle 18000 moottoria.
Eivorin isä Helmer työskenteli suuren osan elämäänsä Suomen Moottoritehtaalla, jossa hän myös tapasi Eivorin äidin Inge-Britt Dahlan.
”Isä matkusti työssään aika paljon, mm. Itä-Saksassa rautaesiripun aikana, ja hänellä oli aina kerrottavaa matkoiltaan. Hän luki paljon historiallisista matkoista ja eksoottisista seikkailuista. Mutta samalla hänestä parasta matkalla oli, kun pääsi taas kotiin.”
Eivorin Patrick-velikin on päätynyt ulkomaille, ensin Tukholmaan, sitten Lontooseen ja sieltä San Franciscoon, jossa hän on nyt asunut vuosikausia. Eivorilla on Vaasassa äiti mutta ei muita lähisukulaisia.
”Vahvin siteeni Suomeen on äidin lisäksi Sundomin kesämökki. Kun asetuin Tukholmaan, kaipasin eniten sitä, että joka perjantai saisin pakata laukun ja lähteä mökille, säästä riippumatta.”
Miksi ihmiset haluavat matkata muualle?
”Ihmiset eivät yleensä halua matkustaa pois jostakin, vaan jonnekin, jonka he haluavat kokea. Vingillä meillä oli tapana sanoa, ettemme myyneet matkoja vaan elämyksiä ja muistoja. Kotiinpaluu on osa matkaa, ja silloin muistot ovat tärkeitä.”
”Meillä ihmisillä on halu hakea elämyksiä. Haluamme nähdä muita ympäristöjä, kohdata muita kulttuureja, tavata ihmisiä, joilla on meille uutta kerrottavaa.”
Aika, raha ja ympäristönäkökohdat voivat rajoittaa matkustamista. Mutta matkustushalu on aina olemassa. Sen näkee selvästi sosiaalisen median matkapostauksissa.
”Onhan siellä jokunen drinkkikuvakin, mutta laajalla skaalalla kerrotaan myös taide-elämyksistä, konserteista, rakennusten hienoista yksityiskohdista, jännittävistä aterioista ja yhdessä muiden kanssa tehdyistä asioista.”
Historian hyvin hallitseva Eivor uskoo viikingeilläkin olleen samanlaisia kannustimia.
”Pohjolan asukkaat ovat kautta historian olleet matkustavaisia. Viikinkejä toki houkutteli ryöstely ja kaupankäynti, mutta he lähtivät yksinkertaisilla aluksilla uskomattoman koville merille etsimään uusia maita. Se vaati suunnatonta rohkeutta ja uteliaisuutta.”
Globaali matkustaminen ja turismi ovat lisääntyneet tasaisesti jo pitkään ja jatkavat YK:n alaisen Maailman matkailujärjestön (UNWTOn) mukaan kasvuaan kolmen prosentin vuosivauhtia.
Matkustusmuodot ovat sitä vastoin muuttuneet kovasti siitä, kun Vingresor v. 1956 järjesti ensimmäisen seuramatkansa linja-autolla Italian Gardajärvelle.
”Siihen aikaan ei osattu kieliä eikä kukaan ollut tottunut matkailemaan. Matkakohteenkaan väki ei puhunut muuta kuin omaa äidinkieltään. Samaa kokee, kun käy Kiinassa tänään eikä ymmärrä puheesta sanaakaan.”
Sosiaalinen yhdessäolo on yksi trendeistä. Monet matkanjärjestäjät tarjoavat johonkin teemaan liittyviä ryhmämatkoja; taide-, viini-, golf-, treenimatkoja ja muuta.
”Ihmiset hakevat matkoja, joissa matkakumppanit ovat samanhenkisiä. Matkan sosiaalinen ulottuvuus, seuramatkojen perusta, on palannut”, Eivor sanoo.
1940-luvulla syntyneet ovat erittäin houkutteleva kohderyhmä, ja nykyään myös piakkoin eläkkeelle siirtyvät 50-lukulaiset.
”Monilla on siinä iässä aikaa ja rahaa matkoihin. Siinä ikäryhmässä ei matkusteta vain kerran, vaan useita kertoja, ollaan monikuluttajia, tehdään erityyppisiä matkoja.”
Lapsiperheet ovat toinen selkeä kohderyhmä. Charter-yhtiöt menestyvät siinä Eivorin mukaan muita matkanjärjestäjiä paremmin, koska ne pystyvät tarjoamaan ennakoitavuutta, turvallisuutta ja erityisesti lapsille suunnattuja palveluja.
Toisena trendinä on matkan kokoaminen itse.
”Asiakkaat ovat nykyään tietäviä ja kärsimättömiä. Apua haetaan vasta, kun on juuttunut johonkin, jota ei pysty itse ratkaisemaan, ja silloin odotetaan ensiluokkaista apua.”
Matkailualan suurimpana haasteena nykyään on löytää formaatti, jossa asiakas pystyy pelkällä peukalon liikkeellä saamaan näkyviin kaikki tarjoukset ja ostamaan matkat matkapuhelinten vallatessa yhä enemmän alaa viestintäalustana.
”Miten kotisivut ja niiden koko sisällön saa mahdutettua pienenpienelle näytölle? Asiat täytyy ajatella aivan uudella tavalla, kaiken pitää myös sujua nopeasti ja vaivatta.”
”Kenen kärsivällisyys riittää, kun kaikki tiedot naputeltuaan saa ilmoituksen, ettei luottokorttinumero kelpaa?”
Vingistä tuli Eivorin johdolla uranuurtaja siirryttäessä painetuista matkaesitteistä ja omista myyntikonttoreista verkkomyyntiin.
”Todella monet sanoivat, ettei se ikinä onnistuisi. Ihmiset haluaisivat selata esitteitä.”
Helppoa muutos ei ollutkaan. Liiketoimintamallit, viestintä, organisaatio – kaikki jouduttiin rakentamaan uusiksi pohjia myöten.
”Matkapuhelinformaatti merkitsee uutta suurta muutosta, ja nyt asiakkaat näyttäisivät olevan matkayrityksiä edellä. Uskomattoman paljon tietoa täytyy uudistaa.”
Eivor on vakuuttunut siitä, että voittava konsepti liittyy ihmisten haluun kokea asioita. Hän muistaa, kuinka hän v. 2000 oli puhujana Internet-messuilla, tuolloin jättijuttu. Asiantuntijat jauhoivat tekniikkaa mutta yksi Nokian puhujista, Anssi Vanjoki, erottui joukosta, hän näytti vain yhden kuvan – kesäisestä järvestä jossa häämötti perämoottorivene.
”Muut puhuivat tekniikkaa, mutta hän kuvasi Nokian visiota, jossa työn ja muutkin asiat voisi hoitaa siellä, missä kulloinkin haluaa olla.”
Nyt otetaan seuraavaa askelta ja luodaan ja syvennetään elämystä AR:llä (augmented reality, lisätty todellisuus) ja VR:llä (virtual reality, virtuaalitodellisuus). Se on matkailualan tulevaisuudelle tärkeä suunta.
”Pokemon Go on tähän mennessä paras esimerkki. Matkaan voidaan AR- ja VR-tekniikalla liittää kuvin ja äänin elävöitetty tarina, joka tarjoaa syvemmän elämyksen kaikille aisteille.”
Eivor mainitsee San Franciscon kuuluisan Alcatrazin vankilan, nykyisen museon. Käydessään siellä hiljattain hän pystyi kuuntelemaan aitoja uutislähetyksiä, joissa raportoitiin pakoyrityksistä ja muista tapahtumista. Niistä tuli yhtäkkiä todella dramaattisia ja todellisia.
Matkailuala on vaikea, voittomarginaalit pieniä ja riskit suuria. Se on myös herkkä maailman tapahtumille, politiikka ja terrorismi voivat muuttaa toimintaedellytyksiä nopeasti. Suuret volyymit ja kyky nopeisiin muutoksiin ovat selviytymistekijöitä.
”Tällä alalla on oltava joko pieni ja erikoistunut tai todella suuri. Keskisuuria yrityksiä ei enää juuri ole jäljellä”, Eivor sanoo.
Matkustetaanko Suomessa ja Pohjanmaalla samalla tavoin kuin muualla?
”Suomalaiset ovat innokkaita matkustamaan. Mutta Suomi poikkeaa kuviosta samoin kuin Ruotsin Norrlanti, matkojen kysyntä on heinäkuussa vähäistä. Silloin on loma ja halutaan olla kotona kokemassa kesä. Monilla on myös oma kesämökki, mikä ei ole yleistä kaikkialla Ruotsissa.”
Ruotsissa lomakausi hajaantuu enemmän koko kesälle, mikä myös vaikuttaa matkustamiseen. Norjassa ja Tanskassa sitä vastoin heinäkuu on vilkas matkustuskuukausi.
”Kaikkein mahdottominta on myydä Norrlannissa matkoja hirvenmetsästyksen aikaan”, Eivor sanoo.
Olisitko 19-vuotiaana osannut kuvitella, että sinusta tulisi useiden multimiljardiyritysten johtaja?
”En, tai joo, en kai olisi sulkenut sitä poiskaan. Mutta en ajatellut sellaista silloin. Siinä iässä ajattelee, että haluaa tehdä työtä, joka on hauskaa. Olin paljon luonnossa, harrastin hevosia, en voinut ajatella, että istuisin toimistossa. Mutta elämä ei mene niin kuin luulee. Matematiikka ei ollut paras kouluaineeni, kuitenkin olen pyöritellyt talousasioita koko ikäni.”
”Johtaminen sitä vastoin ei tuntunut vieraalta ajatukselta nuoruudessani. Siinähän ei ole eniten kyse osaamisesta vaan halusta… ja sitä minulla oli.”var ung. Sådant handlar ju inte främst om att kunna, utan om att vilja… och den drivkraften hade jag.”
Jos olisit jäänyt Vaasaan, millaista elämäsi olisi ollut?
”Vaasassa ei ollut Tukholman tarjontaa, joten elämä olisi tietenkin muotoutunut aivan erilaiseksi.”
”Suomi eroaa Ruotsista siinä, että aina kysytään todistuksia. Ruotsissa ei todistuksia tarvita. Kukaan ei ole koskaan kysynyt todistuksiani, vaikka olisin mielelläni näyttänyt ne. Sen sijaan pidetään tärkeänä, kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt, mitä pystyt saamaan aikaan. Kysytään: Mitä me voimme oppia kokemuksestasi? Mitä hyötyä sinusta on meille?”
”Todistukset eivät kerro mitään siitä, miten työelämässä menestyy. EQ on nykyään tärkeämpää kuin IQ. Oikeiden ihmisten valinta tehtävään on tärkeämpää kuin mikään muu”, Eivor sanoo.
Eivor muistaa sanatarkasti, mitä hänen lukio-opettajansa Nils-Erik Nykvist sanoi lakkiaisissa:
”Rakkaat ystävät, ette koskaan elämänne aikana tiedä niin paljon niin monesta asiasta kuin juuri tänään. Huomenna aivonne alkavat lajitella pois kaikkea sitä, mitä ette usko tarvitsevanne.”
Eivor kuvaa Suomen koululaitosta hyvin myönteisesti. Se antoi hänelle yleissivistyksen, jota samanikäisillä ei Ruotsissa ollut.
”Heillä ei ollut aavistustakaan lukuisista asioista, jotka minä tiesin. Tietenkin siitä on ollut apua matkan varrella.”
Ja silti Ruotsin koululaitos on ylivertainen yhdessä ratkaisevassa mielessä:
”Oppilaat oppivat heti ensimmäisestä päivästä lähtien esittämään asioita muille ja puolustamaan kantaansa. Me saimme koulussa oppia olemaan hiljaa, täällä opitaan esiintymään ja ottamaan paikkansa.”
Miten Pohjanmaata voitaisiin kehittää matkakohteena?
”Olen täysin vakuuttunut Pohjoismaiden pohjoisosien mahdollisuuksista. Mutta minusta ongelmana on, että Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pohditaan tätä asiaa erikseen, kun aluetta pitäisi myydä yhtenä kokonaisuutena. Ollaan liian paikallisia, ei ajatella glokaalisesti (yhtä aikaa global ja local). Vaikka myydään jotain paikallista, asiakkaat on haettava laajemmasta kontekstista.”
”Pitäisi keskittyä myymään elämysideaa ja sitten paketoida siihen kaikki tarvittava, myös lennot ja asuminen, jotta ostaminen olisi asiakkaalle todella helppoa.”
Pohjanmaa voi tarjota luontoelämyksiä, Merenkurkun saariston luonnonperintöaluetta ja valoisia öitä, ”jotka ovat täysin ainutlaatuisia”.
”Niiden täydennykseksi tarvitaan aktiviteettielämyksiä, ihmiset eivät lähde tänne vain katselemaan, ei etenkään se kohderyhmä, jota tässä tavoitellaan”, Eivor sanoo ja keksii nopeasti konkreettisen bisnesidean: yömelonnan.
Siis melontaa joissa, järvissä tai merellä valoisina kesäöinä osaavan oppaan johdolla.
”Saksasta pitäisi löytyä isot markkinat Pohjanmaalle, siellä tämä Euroopan laita kiehtoo, mutta myös Pohjoismaista. Monet ruotsalaiset eivät ole koskaan käyneet Suomessa.”
”En sano, että Pohjanmaan myyminen matkailijoille on helppoa, mutta pitää olla johdonmukainen ja kehittää tekemistä, tarjota syy, miksi tulla alueelle.”
Suomenruotsalaiset ovat matkailualalla hyvin kysyttyä työvoimaa.
”He puhuvat monia kieliä ja heidät tunnetaan tavoitteellisina ja vastuullisina työntekijöinä”, Eivor sanoo.
Mutta jos joku muuttaa Ruotsiin, onko Suomi silloin menettänyt hänet?
”Kokemukseni on, ettei Suomi ole koskaan välittänyt meistä lähteneistä. Jos muuttaa pois, ei ole enää olemassa. Ja kun haetaan osaamista, pysytellään kotinurkissa.”
Eivor miettii, onko tämä suomalainen malli.
”Ruotsissa pyritään rakentamaan verkostoja, mutta ei niinkään henkilökohtaisia kavereita vaan ammatillisia kontakteja. Toisia autetaan, vaikka ei ollakaan kavereita. Mutta Suomessa jonkun täytyy taata, että kyseinen henkilö kelpaa.”
”Tämä on ummehtunut piirre, jonka uskon vaikuttavan siihen, että kaupat sujuvat nihkeämmin ja elämästä tulee raskaampaa kuin se voisi muuten olla”, Eivor Andersson sanoo.
