Vankeusrangaistuksen jälkeen Gus Hall käynnisti kampanjan syrjäyttääkseen kommunistisen puolueen istuvan pääsihteerin, Eugene Dennisin. Hall syytti vastustajaansa pelkuruudesta, sillä tämä ei ollut halunnut vastustaa tuomiotaan v. 1951.
Hall voitti vaalit ja jätti pääsihteerin pestin vasta vähän ennen kuolemaansa lokakuussa 2000.
Poliittisen puolueen johtaminen yli 40 vuoden ajan on ainutlaatuista, vaikka kyseessä onkin kommunistinen puolue. Hall oli puolueesta ehdolla presidentiksi neljä kertaa vuosina 1972, 1976, 1980 ja 1984. Kahtena viimeisenä vuonna hänen varapresidenttiehdokkaanaan oli tunnettu kansalaisaktivisti Angela Davies.
Vaalimenestys oli mitätöntä. Hall sai enimmillään 58 709 ääntä (v. 1976), vähemmän kuin trotskilaisesta taustastaan tunnettu vihainen kilpailija, Socialist Workers Party.
Hall kuvaili jo teini-ikäisenä Leninin Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena -teosta lempikirjakseen ja seurasi Leninin oppeja uskollisesti koko elämänsä. Hänelle myös myönnettiin Leninin kunniamerkki, Neuvostoliiton korkein tunnustus.
Mielipiteet Gus Hallista henkilönä vaihtelevat. Hallin sosiaalista lahjakkuutta ja poliittisia taitoja korostetaan; hän tervehti kokouksissa kaikkia ja muisti kaikkien nimet, mutta häntä kuvaillaan myös alentuvaksi ja anti-intellektuelliksi. Erään luonnehdinnan mukaan Hall oli itsekeskeinen ja vakuuttui vuosien myötä yhä enemmän omasta tärkeydestään.
Tästä on esimerkki v. 1966 Moskovan vierailulta. Hall teki ison asian siitä, että ensimmäisen luokan lipusta huolimatta hänelle tarjoiltiin vain turistiluokan ruokaa. Ja kun Hallia ei lentokentällä tervehtinyt hänen neuvostovastineensa, Leonid Brežnev, vaan kaksi muuta politbyroon jäsentä, Hall oli kuulemma niin tuohtunut, että harkitsi palaavansa kotiin ennen aikojaan.
Ennen Moskovan vierailua Hall vietti kolme päivää Suomessa. Se oli hänen ensimmäinen vierailunsa vanhempiensa kotimaahan.
Hall sai puoluetoimistoon puhelun kesken kommunistisen puolueen kokouksen Helsingissä. Lapualla oli edellisillan TV-uutisissa nähty amerikkalaisvieras, ja soittaja halusi sinnikkäästi saada yhteyden kuuluisaan sukulaiseen.
Puhelusta tuli pitkä. Gus Hall sai kuulla, että hän muistutti hämmästyttävästi isänisäänsä, Kustaa Halperia. Sukulaiset olivat nyt innokkaita tapaamaan Gusin myös kotikonnuilla Lapualla.
Anna-Liisa Hyvönen, puolueen kansainvälinen sihteeri, kertoi Hallin olleen puhelusta niin otettu, ettei hän heti halunnut palata kokoushuoneeseen. ”Minun täytyy hetken saada olla Kustaa Halperi”, hän sanoi.
Gus Hall ei enää palannut Suomeen.
Hallin elämän loppuvaihetta leimasi hätkähdyttävä paljastus: hänen kaksi luotetuinta puoluetoveriaan, veljekset Morris ja Jack Childs, osoittautuivat Neuvostoliiton agenttien lisäksi FBI-agenteiksi. He olivat 25 vuoden ajan, v. 1958–1982, kertoneet FBI:lle yksityiskohtaisesti Hallin puolueen toimista.
Lisäksi Childsin veljekset ainoina tiesivät, että Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli vuosien mittaan maksanut Hallille henkilökohtaisesti huikeat 28 miljoonaa dollaria. Hall pystyi näillä varoilla ohjaamaan puoluetta haluamaansa suuntaan. Merkittävä osa rahoista oli myös mennyt Hallin omien, välillä ylellisten tottumusten rahoittamiseen.
Muutamia Gus Hallin sukulaisia
Vihtori Kosola, maanviljelijä ja poliitikko, on Gus Hallin serkku 4. polvessa.
Marissa Mayer, Yahoon toimitusjohtaja, äidinisä on Gus Hallin serkku 5. polvessa.
Lisa Niemi, amerikkalainen näyttelijä ja tanssija, isänisä on Gus Hallin serkku 5. polvessa.
Pamela Anderson, valokuvamalli ja näyttelijä, isänisän äiti on Gus Hallin serkku 7. polvessa.
Jean Sibelius, säveltäjä, on Gus Hallin isänisän äidin serkku 9. polvessa.
Viljo Revell, arkkitehti, on Gus Hallin isänisän äidin serkku 9. polvessa.
Johan Ludvig Runeberg, kansallisrunoilija, on Gus Hallin äidinisän äidinäidin serkku 9. polvessa.
Tauno Palo (Brännäs), näyttelijä ja laulaja, Gus Hallin isänisän serkku 11. polvessa.
Sanna Marin, pääministeri, on Gus Hallin serkku 12. polvessa.
Jussi Halla-aho, kielitieteilijä ja poliitikko, äidinisä on Gus Hallin serkku 12. polvessa.
Tärkein lähde on Tuomas Savosen Gus Hallia käsittelevä väitöskirja: Minnesota, Moscow, Manhattan.
