Eräänä päivänä 1950-luvun lopulla isä ja poika, Jukka ja Juha Tainio, saapuivat linja-autolla Kannuksesta Pietarsaareen. Heidän oli tarkoitus kyläillä Jukan enon Isak Fellmanin luona ja he joutuivat kysymään tietä. Pojan vilpittömäksi hämmästykseksi isä alkoi puhua vastaantulijalle ruotsia. Juha kysyi hämmästyneenä isältään: ”Puhutteko te ruotsia?”
”En ollut ikinä kuullut isän puhuvan ruotsia. Tiesin tietenkin, että hänen äitinsä oli lähtöisin ruotsinkieliseltä seudulta, Ähtävältä, mutta isoäiti [Hanna Punsar] kuoli ollessani 3-vuotias, joten minulla ei ollut mitään mielikuvaa, mitä kieltä hän ja isä puhuivat keskenään”, Juha Tainio sanoo.
Juha Tainion sukujuuret ovat syvällä Kannuksessa. Hän on varttunut Yliviirteellä, vain muutaman kivenheiton päässä Oskari Tokoin – Suomen pääministerin v. 1917 – kotitalolta.
Juha on todella iltatähti, neljä viidestä sisaruksesta oli hänen syntyessään täyttänyt jo 20 vuotta ja toiseksi nuorinkin oli 7 vuotta häntä vanhempi. Kotona Juha alkoi ajaa traktoria 7-vuotiaana ja hääri apuna siellä ja täällä, kuten maatilalla on tapana.
Käytyään neljä vuotta Roikolan kansakoulua Juha aloitti keskikoulun Kannuksen kirkonkylässä. Hän menestyi hyvin useimmissa aineissa, mutta todistuksissa komeili jatkuvasti nelosia tai viitosia ruotsin ja saksan kohdalla, joten viiden vuoden sijaan hän kävi keskikoulua seitsemän vuotta.
Hyötyruotsi
Heikot arvosanat eivät johtuneet kiinnostuksen puutteesta.
”Minulle kyseessä ei ollut pakkoruotsi vaan hyötyruotsi. Halusin oppia ruotsia ja omasta mielestäni ymmärsinkin sitä aika hyvin, mutta kirjallisissa kokeissa tuli aina paljon virheitä.”
Paljon myöhemmin hän sai asialle selityksen, kun eräs kieltenopettaja sattui näkemään kokouksessa hänen muistiinpanonsa.
”Tiedätkö, että olet sanasokea?”
”En, mitä se on?” Juha kysyi.
Vasta tutustuttuaan dysleksian (lukihäiriön) käsitteeseen hän ymmärsi, miksi vieraiden kielten oikeinkirjoitus ja kielioppi olivat aina olleet yhtä taistelua.
Keskikoulun jälkeen seuraava askel vei Kannuksen lukioon. Siellä Juha sai hyvän ystävän luokkatoverista Mauri Pekkarisesta, tulevasta poliitikosta, joka Kannuksen vuosinaan asui vuokralla Juhan isän serkun luona.
Yksi lukiovuosi sai kuitenkin riittää Juhalle, jälleen ruotsin ja saksan takia. Hän haki toverinsa kanssa kansakoulunopettajakoulutukseen Raaheen, mutta suunnitelma kaatui pääsykokeen hylkäämiseen.
Kokkolan kauppaopisto sen sijaan hyväksyi hänet 2-vuotiseen merkonomikoulutukseen. Siellä Juha jäi kolmannen kerran luokalleen ruotsin takia.
Neuvottelu opettajan kanssa
Juhan siirtyminen kauppaopiston toiselle luokalle oli neuvottelun tulosta. Hän ilmoittautui ruotsin kesäkurssille Eskilstunaan, ja vasta kun opettaja oli varmistanut, että Juha oli maksanut kurssimaksun, opettaja suostui antamaan Juhalle viitosen todistukseen.
Eskilstuna oli iso kaupunki suomalaisille, joita 1960-luvun lopussa muutti Ruotsiin sankoin joukoin. Viettäessään siellä kesän 1968 Juha tapasi Folkets park -kansanpuistossa Outi Rädyn. Outi oli syntyisin Jyväskylästä, ja hänestä tuli aikanaan Juhan vaimo.
Mutta Juhalla oli vielä yksi vuosi kauppaopistoa käymättä. Hän oli sivuhankkeena lähtenyt toiseenkin, Yleisradion järjestämään koulutukseen, ja se nousi nyt yllättäen tärkeäksi.
”Tämä tapahtui Ralf Fribergin johtaja-aikana. Suunniteltuun alueradioon haettiin radiotoimittajia. Opin tekemään haastatteluja kelanauhuria käyttäen ja leikkaamaan ohjelman kokoon, ja niin aloin tehdä freelance-töitä.”
Selviäisikö Juha kauppaopiston viimeisen vuoden ruotsista?
”Kokeet olivat menneet huonosti, ja heti hiihtoloman jälkeen saimme yhtäkkiä tehtäväksi suomentaa erään artikkelin Dagens Nyheter -lehdestä. Olin juuri ollut Ruotsissa ja tehnyt radiohaastatteluja ruotsiksi ja viettänyt aikaa uuden tyttöystäväni kanssa. Minusta tehtävä oli
harvinaisen helppo, ja Aulikki-opettajamme kiitti aivan erikseen, että olin saanut 8½.”
”Sitten näin, että minulta oli vähennetty kahteen kertaan pisteitä samasta virheestä. Kun valitin siitä, Aulikki katsoi minua tiukasti silmiin: ’Herra Tainio, kyllä tämä teille riittää.’”
Ruotsin opettajaksi
Nyt Juhan tie vei jälleen Eskilstunaan, ja vähitellen hänen uransa radiotoimittajana alkoi tosissaan. Sitä ennen hän sai odottamatta toisen työn – ruotsin opettajana. Juhan appi järjesti ruotsin kursseja hiljattain Eskilstunaan saapuneille suomalaisille, ja hänen mielestään Juha voisi opettaa heille alkeet.
Juha ehti myös työskennellä automyyjänä, mutta hän joutui toimimaan työssään etupäässä tulkkina.
”Huonot autokaupat mielestään tehneet tulivat valittamaan. Monet olivat suomalaisia, ja pian jouduin tulkkaamaan päivät pitkät. Lopulta minut palkattiin tulkiksi ja sain siitä kiinteää palkkaa.”
Juha kävi armeijan Upinniemessä. Hänen palattuaan Eskilstunaan v. 1971 autofirma oli lopettanut. Hän soitti Sveriges Radion silloiselle suomenkielisen radiotoiminnan johtajalle Stig Törnroosille ja kertoi radiokoulutuksestaan ja sai alkaa tehdä freelance-töitä Eskilstunasta käsin.
Seuraavana vuonna hän sai kesälomasijaisuuden Tukholmasta ja sen jälkeen häntä pyydettiin käynnistämään vakinaiset suomenkieliset radiolähetykset Örebrossa. Jättäessään työt Sveriges Radiossa, 43 vuoden jälkeen, hän oli ehtinyt työskennellä myös Tukholmassa, Upsalassa, Luulajassa ja Haaparannalla.
Kielelliset oikeudet
Juhan radiouran pääteemana on ollut suomalaisten historia Ruotsissa ja heidän kielelliset oikeutensa. Se on johtanut hänet legendan, Ragnar Lassinantin, radiotoimittajan, poliitikon, Norrbottenin maaherran ja Urho Kekkosen henkilökohtaisen ystävän luo.
”Ragnar ajoi suomen kielen asiaa taitavasti. Hän oli kansanedustajan tehtävänsä rinnalla monet vuodet suomenkielisten lähetysten (’Ragnarin raation’) vt. ohjelmapäällikkö. Hän oli saanut ne alulle v. 1957. Siihen aikaan Sveriges Radiossa oli myös poliittisesti valittuja toimittajia, Ragnar oli sosiaalidemokraatti, ilman sen tarjoamaa poliittista tukea hän ei olisi koskaan onnistunut.”
Juha sai eräässä seminaarissa kuulla, että 700 magneettinauhaa Lassinantin radio-ohjelmia oli pelastettu tuholta. Hän digitalisoi Sisuradion (Sverigen Radion ruotsinsuomalaisen kanavan) ja Luulajan Teknisen Yliopiston (perustettu Lassinantin työn ansiosta) yhteishankkeessa nämä nauhat ja kuunteli suuren osan niistä.
”Tampereen yliopiston musiikintutkimuksen professori Timo Leisiö kuuli tästä ja sanoi: ’Sinä olet tehnyt työgradun, laita se paperille ja lähetä tarkastettavaksi.’ Niin minä sain akateemisen tutkintoni.”
Suomalaismetsien salaisuuksia
Toinen polku on vienyt Juhan suomalaismetsiin. Ne liittyvät huuhtaan, kaskiviljelyyn, joka levisi Viipurin koillispuolelta länteen Etelä-Norjaan ja itään Tverin alueelle 1300-luvulta aina 1800-luvulle saakka.
”Oli toinen Eskilstunan kesäni, ja Outi oli tekemässä lopputyötään suomalaismetsistä. Ostin vanhan volkkarin, ja niin lähdimme tutkimaan niitä. Löysimme läheltä Norjan rajaa hautakiviä, joissa ruotsinkieliset nimet oli ilmoitettu myös suomalaisina versioina. Appeni neuvoi ottamaan yhteyttä opettaja Sigurd Bograniin, joka totesi meidän löytäneen hänen sukuhautojaan.”
Juha on radiotoimittajana käsitellyt usein suomalaismetsiä. Ensimmäisellä reportaasimatkallaan v. 1972 hän sai kuulla, että vielä oli elossa kahdeksan Värmlannin suomalaismetsistä lähtöisin olevaa, jotka osasivat suomea. Yksi heistä oli Alma Augustsson Göteborgissa.
”Hän osasi vanhoja loitsuja. Yksi sellainen auttoi estämään ampiaisten pistoja: Ampiainen, pimpiäinen, pieni lintu pikkarainen, älä minua pistä!”
Kalevalavuosi 1985 oli Juhalle kiireinen. Ensimmäiset Kalevala-aiheiset merkinnät oli julkaistu Ruotsissa jo v. 1821, toimittajana Carl Axel Gottlund, Pieniä runoja, Suomen pojillen ratoxi, ja nyt ne julkaistiin näköispainoksena.
Norjalaisesta Per Martin Tvengsbergistä, Hedmarkin lääninkonservaattorista ja metsäsuomalaisten perillisestä tuli tärkeä tuttavuus. Tvengsberg oli tutkinut laajasti kaskiviljelyä ja oli erityisen kiinnostunut siinä käytetyistä ruislajikkeista.
12000-kertainen sato
Verkossa voi kuunnella Per Martin Tvengsbergin kertomana, kuinka joka kaskikunnalla saattoi olla oma ruislajikkeensa, jolle kaskikunta oli jalostanut erityisominaisuuksia esimerkiksi erilaisten maastojen mukaan. Ruis saattoi tuottaa uskomattomia satoja. Vuonna 1973 Tvengsberg teki löydön, kun vanhaa riihtä purettiin Gruen suomalaismetsässä.
”Löysin 10 rukiinjyvää, ei enempää. Kaikki kylvettiin yhtä aikaa, 7 nousi oraalle. Joka jyvästä versoi runsas mätäs erittäin korkeakasvuista ruista. Suurimmassa oli 162 kortta, yhdessä korressa oli enimmillään 75 jyvää. Jyvä tuotti yli 12000-kertaisen sadon”, Per Martin Tvengsberg kertoo.
Tvengsberg oli lukenut paljon suomalaisia kansanrunoja, ja hän on mielestään löytänyt hyvän vastauksen arvoitukseen: Sampo on ruismättäässä. Hänen täytyy saada nukkua talvella, jos hän ei saa, hän suuttuu. Sen sisältöä ei ole ymmärretty; siis että kaksivuotinen kaskiruis tarvitsee talven lepokauden antaakseen runsaan sadon.
Monilla norjalaisilla on suomalaisia sukujuuria, ja metsäsuomalaisilla on nykyään vähemmistöasema Norjassa. ”Etelässä on julistettu Suomalaismetsän tasavalta, joka valitsee presidentin joka kesä ja julistautuu itsenäiseksi Norjasta. Ensimmäisellä kerralla siitä seurasi diplomaattista metakkaa”, Juha hymyilee.
Nykyään on myös selvitetty, että monet norjalaiset kansansadut ovat taustaltaan suomalaisia. Oletetaan esimerkiksi, että tunnettu satulinna Soria Moria on saanut nimensä suomen suuria muuria.
Hjulforsin muistoja
Kun Juha nyt miettii kokemuksiaan, kieli on keskeinen teema.
”Isänäiti oli Kannuksen ensimmäisiä lestadiolaisia. Muistan, kun matkasimme Hjulforsiin Ähtävälle isänäidin siskon Marian hautajaisiin. Isoäidin ja tämän sisarusten lempiveli saarnasi [artikkelin alussa mainittu Isak Fellman]. Tupa oli täynnä väkeä, siellä saarnattiin ja laulettiin koko päivä Ähtävän ruotsilla, kyllä totisesti sain sinä päivänä kielikylpyä.”
”Opin helposti virsiä, kun siskoni lauloi niitä kanssani. Pystyin sillä tavoin painamaan sanat mieleeni, mutta valitettavasti menetelmä ei toiminut koulun kokeissa. Lukihäiriöni ei silti ole estänyt radiotoimittajan työtä, siinä ei lueta käsikirjoituksia vaan luodaan uutta siinä hetkessä.”
Kirkonkylän kestikievaria pitänyt Juhan äidinisä ”Kevarin Juhani” on myös osoittautunut taustaltaan ruotsinkieliseksi isänsä, teerijärveläisen Johan Wistbackan kautta.
Niinpä näennäisesti täysin suomenkielisellä Kannuksella on kytköksiä ruotsalaisuuteen. Juha mainitsee 1800- ja 1900-lukujen vaihteen, jolloin rautatie oli saapunut paikkakunnalle ja Amerikan siirtolaisuus oli vilkkaimmillaan.
Rautatien mukana saapui ruotsia puhuvia, esim. asemapäällikkö Gustav von Numers, jonka kirjoittamia näytelmiä suomennettiin ja esitettiin Kannuksessa. Amerikasta palanneet toivat samalla tavalla mukanaan uusia ideoita, esim. Oskari Tokoi, joka oli useissa vaaleissa sosiaalidemokraattien suuri ääniharava laajalti ympäriinsä.
”Yhteydet muuhun maailmaan laajenivat, ja sen mukana Kannuksen kulttuurielämä avautui”, Juha sanoo. Hän on tehnyt useita radio-ohjelmia Tokoista ja muistaa tämän itsekin kotiseutuvierailulta v. 1957.
Suomenruotsalainen
Nykyään Juhan elämän kiintopiste on siis Kannuksessa, talossa, jonka isänisän pikkuveli rakensi v. 1905 ja jonka Juha osti remontoitavaksi 10 vuotta sitten.
Miksi muutit takaisin?
”Työskentelin Haaparannalla, melkein asuin toimituksessa, omaa aikaa ei jäänyt. Tästä talosta tuli eräänlainen terapiaprojekti, pääsin oravanpyörästä. Edelleen kyllä matkustan paljon, etäpuolison luo Helsinkiin ja tyttären luo Skooneen, mutta vain täällä voin päättää kaikesta itse. Täällä ovat kirjani, se määrittelee, mikä on kotini.”
Juha Tainio on siis rekisteröitynyt suomenruotsalaiseksi.
”Isä teki väärin, kun hän ei koskaan puhunut minulle ruotsia. Jos olisin saanut ruotsin kotoa, maailma olisi avautunut minulle paljon helpommin.”
