June Pelo myöntää, ettei ajatus kulje enää entiseen tapaan. Hän täytti kesällä 100 vuotta, mutta se ei estä harrastusta, josta on muodostunut eräänlainen elämäntapa – sukututkimusta.
June Pelo on jäljittänyt oman sukunsa vaiheet 1400-luvulle asti. Hän on löytänyt kytköksiä Sibeliukseen, Runebergiin ja Mannerheimiin, mutta ennen kaikkea hän auttaa muita löytämään juurensa sekä muodostaa arvokkaan linkin amerikkalaisten siirtolaissukujen ja heidän suomalaisen alkuperänsä välille.
”Useimmat ovat kiinnostuneita vain lähisuvustaan, mutta suosittelen kaikkia etsimään vähän kauempaa. Ikinä ei tiedä, mitkä palat loksahtavat kohdilleen ja millaisia jännittäviä yhteyksiä löytää”, hän kertoo.
June Pelo on eräs harvoista elossa olevista sukututkijoista, joka muistaa heidät, jotka kauan sitten jättivät kotimaansa paremman elämän toivossa. Hänen äidinisänsä Anders Andersson Pelo jätti Pelon kylän Alavetelissä ja matkasi Michiganin Ludingtoniin, jossa hän rakastui toiseen siirtolaiseen – Brita Helena Eriksdotter Låglandiin Kokkolan Isokylästä.
Nuoripari ei tiennyt olevansa sukua, mutta Junen tutkimukset osoittavat, että rakastavaiset olivat serkkuja 5. polvessa. Pariskunta sai kolme lasta. Kun Anders kuoli malariaan, Brita vei lapset mukanaan Suomeen, jossa Junen isä Anders Thure kasvoi ja kävi koulua.
Perhe muutti myöhemmin takaisin Yhdysvaltoihin, ja Anders Thure liittyi armeijaan ja taisteli kotimaansa puolesta ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan jälkeen hän meni naimisiin Edith Wargstromin kanssa, jolla myös oli juuret Pohjanmaalla.
Junen kiinnostus sukututkimukseen syntyi, kun hän jäi varhaiseläkkeelle onnettomuuden takia.
”Tarvitsin jotain tekemistä, joten ryhdyin keräämään tietoa suvustani. Isäni vielä eli ja auttoi mielellään. Hänen sydämensä sykki Suomelle, ja vanhemmiten hän puhui päivittäin lapsuudestaan Pelossa, usein murteella.”
”Saimme nopeasti kerättyä tietoa useista sukulaisista Yhdysvalloissa ja Suomessa, ja uteliaisuuteni heräsi.”
June osti ensimmäisen tietokoneensa, liittyi erilaisiin sukututkijaryhmiin ja ryhtyi hitaasti mutta varmasti rakentamaan perheen sukupuuta. Internet oli vielä silloin uusi ja jännittävä asia – yhtäkkiä kaukaisiin sukulaisiin pystyi pitämään yhteyttä ja uusien johtolankojen etsintä helpottui.
”Alkuajat olivat uskomattoman mielenkiintoisia, etenkin kun aloin löytämään siteitä tunnettuihin henkilöihin ja perheisiin. Sukupuussani on esimerkiksi Venäjän viimeinen keisari, Aleksanteri II, ja useita eurooppalaisia kuningasperheitä.”
Sukututkijapiireissä on vakiintunut tosiseikka, että kaikki eurooppalaista alkuperää olevat ovat sukua Rooman keisarille, Kaarle Suurelle.
June liittyi Seattlen Swedish-Finn Historical Society -yhdistykseen ja ryhtyi kirjoittamaan artikkeleita pohjalaiskylistä ja -perinteistä yhdistyksen jäsenlehteen. Hän on tähän päivään mennessä laatinut yli sata artikkelia.
June on myös saanut palkintoja työstään ja suuresta sitoutumisestaan. Hän kertoo viihtyvänsä sillanrakentajana sukupolvien ja mantereiden välillä.
Huhut taitavasta tutkijasta levisivät, ja pian June alkoi saada kyselyjä sukujuuriaan etsiviltä ihmisiltä sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Monet olivat perheistä, joissa joku etäinen sukulainen oli lähtenyt siirtolaisena Amerikkaan.
June on vuosien mittaan toiminut aktiivisesti mm. Finlander- ja FinnGen-nettifoorumeilla.
”Olen nauttinut perheiden auttamisesta ja olen iloinen, että monet ovat löytäneet kaipaamansa palapelin palaset”, hän kertoo.
June Pelo on vieraillut Suomessa ja isänsä kotiseuduilla useasti, ensimmäisen kerran vuonna 1965.
”Kävellessäni kylän läpi näin sieluni silmin, miten isäni juoksenteli lapsena ympäriinsä ja leikki ystäviensä kanssa. Isäni puhui erityisesti kahdesta kyläläisestä: Karl-sedästään, joka oli kylän poliisi, ja Maria-tädistään.
He olivat sisaruksia, molemmat naimattomia, ja he asuivat yhdessä pienessä mökissä.
Junen oma tunneside Suomeen on vahvistunut vuosien myötä. Hänen lapsuudessaan Michiganissa oli monia ruotsinkielisiä perheitä, jotka yhdessä pitivät kiinni vanhoista suomenruotsalaisista perinteistä.
Hän kertoo joulun lipeäkalasta ja puolukkahillosta sekä jumalanpalveluksista Swedish Lutheran Church -kirkossa.
”Michiganin alueella on eniten suomalaissiirtolaisia, ja siellä vaalitaan perinteitä vieläkin. Täällä Floridassa olen aika yksin”, hän toteaa.
June Pelo toivoo voivansa vielä jatkaa sukututkimusta, vaikka tahti onkin vuosien mittaan hidastunut. Nykyisin on myös vähemmän hänen apuaan tarvitsevia, sillä monet aineistot ovat digitalisoituja ja saatavilla täysin eri tavalla kuin ennen.
Pieni halvaus oikeassa silmässä on vienyt osan Junen näöstä, mutta hän pystyy kirjoittamaan ja lukemaan tekstejä suurentamalla tietokoneensa näytön. Hänellä on myös avustaja.
”En ole yhtä sukkela kuin ennen, mutta eipä minulla olekaan kiire minnekään.”
Halvauksen lisäksi June Pelo on selvinnyt hengenvaarallisesta keuhkokuumeesta, suolistosyövästä ja sydänsairaudesta, mutta hän ei annakaan helpolla periksi. Tai sitten selitys löytyy geeneistä – serkku Lilly Pelo Itkonen on 103-vuotias ja toinen serkku täytti juuri 107 vuotta.
Haastattelun aikana June seuraa tarkkaan työmiestä, joka korjaa hurrikaani Ianin taloon aiheuttamaa vesivahinkoa. June ajaa vieläkin autoa, ja hän on juuri palannut kotiin hoidettuaan kaupungilla asioita.
June Pelo kertoo, että hän on valitettavasti elänyt kauemmin kuin useimmat sukulaisistaan eikä ole sen takia löytänyt ketään, joka olisi kiinnostunut ottamaan hänen aineistonsa talteen.
”Siksi olen päättänyt lahjoittaa lähes kaiken Swedish-Finn Historical Society -yhdistykselle. Tulevia sukupolvia varten.”
June Pelo
- Täytti kesällä 100 vuotta. Syntynyt ja kasvanut Michiganin Flintissä, mutta asuu nykyisin Floridassa. Hänen äidinisänsä lähti siirtolaisena Amerikkaan Alavetelin Pelon kylästä.
- Työskenteli monta vuotta Yhdysvaltain hallitukselle Washingtonissa, mm. laivaston siviiliosastolla ja talousosaston assistenttina, jolloin hän valmisteli kongressille talousarvioesityksiä.
- Tehnyt sukututkimusta yli 50 vuotta ja ylläpitää omaa verkkosivustoa, jonne hän on koonnut sukututkimusaineistoja. Myös kirjoittanut ja kääntänyt artikkeleita ja tutkimusraportteja.
- Swedish-Finn Historical Society -yhdistyksen monivuotinen jäsen. Hänet palkittiin v. 2007 siirtolaistutkimuksestaan Suomi-Seuran hopeisella ansiomerkillä (Silver Badge of Merit). Sai v. 2021 Finlandia Universityn Amerikan Suometar Award of Excellence -palkinnon.
Muutamia June Pelon sukulaisia
Melvin Burke, avainhenkilö Nasan Apollo-avaruussukkulan kehittämisessä, oli Junen isän serkku 5. polvessa. Melvinin isänisä Johan oli syntynyt Kokkolan Hollihaassa.
Ulla-Stina Karlsson-Lassander, eläkkeellä oleva opettaja Jepualta, jonka isänäiti Johanna oli Junen serkku 5. polvessa. Syntynyt Luodossa.
Tom Dolby, amerikkalainen elokuvatuottaja ja kirjailija, jonka Ray-isä oli Junen serkku 6. polvessa. Tomin isänäidin äiti Emma oli syntynyt Kaustisten Kentalassa.
Riitta Keiski, Oulun yliopiston aineen- ja lämmönsiirtotekniikan professori, jonka äiti oli Junen serkku 6. polvessa. Syntynyt Halsualla.
Charles Wuorinen, amerikkalainen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari, jonka Alfhild-äiti oli Junen serkku 6. polvessa. Charlesin äidinisä Gustav oli syntynyt Kortesjärven Kalijärvellä.
Jean Auel, amerikkalainen bestsellerkirjailija, jonka Niilo-isä oli Junen serkku 6. polvessa. Jeanin isänäiti Alexandra oli syntynyt Alavuden Pyylammella.
Heléne Nyberg, laulaja, jonka isänisä Frans oli Junen serkku 6. polvessa. Syntynyt Teerijärvellä.
Elly Sigfrids, opettaja, kirjailija ja poliitikko, oli Junen serkku 7. polvessa. Syntynyt Mustasaaren Gerbyssä.
Kaj Chydenius, säveltäjä, oli Junen serkku 7. polvessa. Syntynyt Kuusankoskella.
Robert Velline (”Bobby Vee”) amerikkalainen poptähti, jonka äiti oli Junen serkku 11. polvessa. Robertin äidinisä Matti oli syntynyt Pyhäjärvellä.
