Ennen riittivät käpy ja neljä tikkua, mielikuvitus huolehti lopusta. Nyt lapsille syötetään valmiita tarinoita, joihin täytyy jatkuvasti lisätä uusia hahmoja. Juuri kun kokoelma alkaa olla täydellinen, leluteollisuus vyöryttää esiin seuraavan suuren villityksen. Ja aivan kuin sekään ei riittäisi, lapset saavat uuden lelun joka kerran hampurilaisen ostaessaan.
”Säälin nykypäivän lapsia, jotka kasvavat tässä yltäkylläisyydessä. Minulla ei lapsuudessani ollut juuri leluja mutta en kaivannutkaan niitä. Käytimme mielikuvitusta ja loimme omia maailmojamme”, sanoo leluihin erikoistunut keräilijä Barbro Enholm.
Nykyään yksi hänen asuntonsa huoneista on katosta lattiaan täynnä leluja Pietarsaaressa, jossa hän asuu miehensä Reijo Luoman kanssa. Barbro näkee keräilynsä pikemminkin kulttuuriperinnöstä huolehtimisena kuin lapsuusajan lelujen puutteen korvaamisena.
”Lelut ovat kulttuuria, ja minä haluan keräilijänä huolehtia talteen hienot esineet, jotka muuten saatettaisiin vain heittää pois. Pidän niistä huolehtimista tärkeänä tehtävänä tulevaisuuden kannalta”, hän selittää.
Ajanhengen heijastusta
Kestävämmät muovinuket alkoivat 1950-luvulla korvata siihen saakka lähinnä koriste-esineinä toimineet hauraat nuket. Muovinukkeihin liittyy myös palanen paikallishistoriaa. Barbro Enholmin kokoelma sisältää muun muassa ne neljä erilaista PVC-nukkemallia, joita valmistettiin Forss & Goveniuksen tehtaalla Pietarsaaressa vuosina 1958–1959.
”Ennen oli tapana, että nuket katosivat syyskuussa ja sitten ilmaantuivat jälleen jouluaattona yllään uudet vaatteet. Siihen aikaan lapsilla oli usein yksi tai pari lelua, jotka kulkivat heidän mukanaan koko lapsuusajan.”
Edessämme on iso kaappi täynnä nukkeja. Lasiovien takana poseeraa uranainen Barbie kollegoineen erilaisissa ammatti- ja vapaa-ajan tamineissa.
”On niin hauska katsella Barbien vaatteita ja muita varusteita. Niistä näkee, kuinka ne heijastavat kulloistakin ajanhenkeä ja maailman tapahtumia.”
Barbro Enholm ei erotuksena moniin muihin keräilijöihin välitä alkuperäispakkauksista. Hän kaappaa toisinaan matkaansa joukon nukkeja ja vierailee koululuokissa ja lainaa nukkeja mielellään näyttelyihin vanhainkoteihin.
”Tietenkin on tärkeää suojata nuket valolta ja pölyltä, mutta ne ovat kaikesta huolimatta leluja ja silloin niihin pitää kyllä saada koskea. Toivon sydämestäni, että kokoelmani pääsee jonain päivänä näyttelyyn, jotta kaikki halukkaat pääsisivät näkemään sen.”
Pölyt pois vanhoista
Eri kokoelmat kasvavat koko ajan, ja niiden rakentaminen on vaatinut paljon aikaa ja vaivaa. Mutta Barbro ei pidä sitä vaivana.
”Hauskoja esineitä vain tupsahtelee eteeni. Elämästäni on tullut todella paljon kiinnostavampaa keräämieni tavaroiden ansiosta. Olen saanut oppia paljon. Suurinta antia ovat kaikki ne ihanat ihmiset, joita olen keräilyn kautta tavannut.”
Barbron uusin keräilyteema liittyy sairaaloihin ja vanhoihin lääkäri-instrumentteihin. Osa lasikaasin sisällöstä näyttää tutuilta, esim. ruiskut, sakset ja lääkepullot. Kaapissa on myös esineitä, joiden käyttötarkoituksen pystyy jotenkin päättelemään, ja sitten siellä on esineitä, joita (hui) tarkkailee mieluiten matkan päästä.
”Minä vartuin Östanlidin parantolassa. Se on leimannut suhdettani kaikkeen, mikä liittyy sairaalaan.”
Barbro pitää sairaalakokoelmassakin tarkan huolen siitä, että hän pystyy yhdistämään fyysisiin esineisiin niiden käyttäjiltä keräämiään kertomuksia.
”Olen nyt myöhemmin haastatellut monia Östanlidin potilaita, ja heillä on enimmäkseen valoisia muistoja siltä ajalta.”
Laaja kontaktiverkosto
Barbro Enholm on vuosien saatossa rakentanut oman kontaktiverkoston muihin keräilijöihin. Hän on löytänyt suuren osan esineistä kotiseudulta mutta osan hän on hankkinut eri matkoilla.
”Keräilijällä pitää olla onni puolellaan, olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hauskinta on vaihtaa esineitä ja tietoa ilman rahaa keräilijöiden kesken.”
Kirppislöytöihin on edelleen hyvät mahdollisuudet meidän seudullamme, mutta viime vuosina keräilykohteiden kauppa on siirtynyt verkkoon kuten niin moni muukin asia. Toki keräilijöiden on helpompi paikallistaa verkosta juuri se, mitä he hakevat, mutta usein myös hintataso on noussut. Muumi-esineet esimerkiksi on kovasti haluttuja Japanissa, ja niitä myydään kovaan hintaan.
”Se on ikävä kehityssuunta, koska nyt emme saa pidettyä omia leluaarteitamme kotimaassa. Keräilijöiden väliset henkilökohtaiset yhteydet ovat heikentymässä ja raha nousemassa tärkeimmäksi.”
