Marjatta Pulkkisen tärkeimpiä kotiseutututkimuksen lähteitä ovat kirkonkirjat ja iäkkäiden ihmisten kertomukset. Myös esineet voivat kertoa historiasta, vaikka tämä puuterirasia synnyttääkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Karolina Isaksson

Kotiseutututkijoiden maakunta

Jotkut kiinnostuvat sukunsa historiasta kypsemmällä iällä, mutta Marjatta Pulkkinen innostui suku- ja kotiseutututkimuksesta jo lapsena. Hän on tehnyt suuren työn tallentaessaan Vetelin historiaa tuleville sukupolville.

Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin monet kaupunkilaiset matkustavat maalle sukunsa kotiseudulle viettämään kesälomaa. Halkopinon äärellä, saunassa tai sukujuhlissa herää helposti kysymyksiä kylän historiasta. Jonkun on selvitettävä ja kirjattava ylös varhaiset muistot ja häälyvät kertomukset, ja Vetelissä Marjatta Pulkkinen on ottanut vastuulleen kylän historian selvittämisen sukututkimuksen avulla.

”Totta kai autan mielelläni. On hauskaa tutkia perhesiteitä ja asioiden yhteyksiä, mutta en nykyään muista kaikkia yksityiskohtia.”

Marjatta on syntynyt v. 1931 ja omistanut suuren osan elämästään Vetelin historian tutkimiselle. Hän on paikallishistorian palavan innostuksensa myötä viettänyt lukemattomia tunteja tutkien Vetelin kirkonkirjojen mikrofilmejä, joista on paljastunut tietoja jopa vuodelta 1673 asti. Tiedot voivat välillä olla hyvin yksityiskohtaisia, vaikka niihin pitääkin suhtautua hieman varauksella.

”Vanhat kirkonkirjat olivat käsinkirjoitettuja ja sisältävät paljon muutakin kuin vain listan syntyneistä ja kuolleista. Ne ajat erosivat monella tapaa nykypäivästä, mikä näkyy mm. senaikaisten ihmisten kuolinsyissä.”

Sodat ja nälänhädät

Vetelin historia on hyvin samankaltainen kuin naapuriseutujen. Maantieteellisen sijaintinsa ansiosta kylä on ollut suomen- ja ruotsinkielisten kohtauspaikka, ja veteliläisistä on ollut Pietarsaaren ja Kokkolan välillä käynnissä eräänlainen köydenveto jo 1600-luvulta lähtien.

Monet maatilat rapistuivat 1600-luvulla, kun tilojen aiemmat asukkaat kuolivat Kolmikymmenvuotisessa sodassa tai nälänhätään. Vetelissä kuoli nälkään sadoittain ihmisiä v. 1697.

Kurjat olosuhteet eivät parantuneet vielä 1700-luvullakaan, etenkään Isonvihan aikana, jolloin kasakat ratsastivat Veteliin. Sata vuotta myöhemmin sodan jälleen koetellessa Pohjanmaata vuosina 1808−1809 venäläisarmeija ryösti taas veteliläisten ruokavarastot ja varasti karjan.

Amerikan-kuume levisi kylään 1800-luvun lopussa ja näkyi vahvasti vielä v. 1918 kutsunnoissa kansalaissotaan. Marjatta Pulkkisen isä, Ilmari Luoma, ei lähtenyt Amerikkaan.

”Hän taisteli Kokkolassa ja ajoi venäläiset pois kaupungista. Muistan lapsuudestani, kuinka hän tapasi laulaa vanhoja sotilaslauluja ajaessaan partaansa.”

österbotten_bild2

”Kiinnostus paikallishistoriaa kohtaan on viime vuosina kasvanut, mutta olen myös tavannut useita nuoria, jotka eivät ole tienneet isoäitinsä tyttönimeä hän oli vain mummu.”
Kuva: Karolina Isaksson

Nauhoitetut haastattelut

Isän laulut ja kertomukset sytyttivät tyttären innostuksen historiaan ja kirjoittamiseen. Paikallishistoriallisten kirjoitusten lisäksi Marjatta on julkaissut runokirjoja.

”Monet ryhtyvät tutkimaan sukunsa historiaa vasta vanhoina, mutta minun kiinnostukseni heräsi jo lapsena. Historia oli lempiaineeni koulussa, ja sain ensimmäisen kirjoitukseni julkaistua lehdessä jo 13-vuotiaana. Laitoin lehden pöydälle niin, että isäni näkisi nimeni artikkelin alla, ja hän oli juuri niin ylpeä minusta kuin toivoinkin”, Marjatta muistelee.

Marjatta opiskeli Jyväskylän yliopistossa ja palasi sen jälkeen kotiseudulleen opettajaksi. Hän jatkoi suku- ja kotiseutututkimusta työ- ja perhe-elämänsä ohella. Täydentääkseen kirkonkirjojen tietoja hän haastatteli ihmisiä, jotka kertoivat henkilökohtaisista kokemuksistaan.

”Näitä haastatteluja löytyy C-kaseteilta usean laatikollisen verran”, kertoo Marjatan poika Urpo Pulkkinen, joka auttaa äitiään arkipäiväisissä askareissa.

Tutkimus johti myös muiden veteliläissukujen, mm. Cainon ja Torpin historian selvittämiseen.

”Kirjoitin aluksi vain omasta suvustani, mutta suuren kiinnostuksen takia tutkimukseni laajeni. Olen saanut paljon palautetta, eikä kukaan ole ollut vihainen historiankirjoituksestani.”

Urheilumenestyksiä

Maanviljely on vuosien mittaan ollut Vetelin kylien suurin elinkeino ja jättänyt jälkensä seudulle. Nykypäivän tunnetuin veteliläinen lienee Esko Aho, 1990-luvun alun pääministeri ja Tarja Halosen vastaehdokas v. 2000 presidentinvaaleissa. Vaikka Aho usein yhdistetään Kannukseen, hän itse asiassa varttui ja kävi koulunsa Vetelissä.

”Hän käy toisinaan kylässä Kaleva-isänsä luona, joka asuu tuolla Räyringin toisella puolella”, Marjatta osoittaa.

Urpo Pulkkinen haluaa nostaa esille Paavo Kotilan, Bostonin maratonin v. 1960 voittajan ja moninkertaisen maratonin SM-kultamitalistin. Kotila muutti myöhemmin Ouluun, jossa on v. 1979 lähtien järjestetty Kotilan lenkki − veteliläispojan mukaan nimetty juoksutapahtuma.

Vetelin historiassa on yhteys myös Arsi Harjuun, joka voitti kuulantyönnön kultaa Sydneyn olympialaisissa v. 2000. Harju on tiettävästi kotoisin Kurikasta, mutta hänen isoisänsä harjoitteli kuulantyöntöä Vetelistä löytyneillä kanuunankuulilla, jotka olivat peräisin Otto von Fieandtin joukkojen taistelusta venäläisiä vastaan v. 1808. Tämä tarina saattaa hyvinkin nousta kesällä jonkun lomalaisen mieleen hänen seistessään sukutilalla polttopuita pilkkoen. Silloin hän tietää, kenelle soittaa.

 

Marjatta Pulkkisen julkaistut kirjat

Lasivaunu, runoja, Kustannusosuuskunta Länsirannikko 1988; Arkimorsian runoja, Länsirannikko 1993; Tuohi-Antin mustalammas, historiallinen tarina, Länsirannikko 1997; Kotoisin Luomalta, Omakustanne 1990; Puhu Pulukkinen!, Omakustanne 1995; Saarnaaja Kalle Luoma 1869 – 1932, Omakustanne 1999.

Osallistunut seuraaviin julkaisuihin: Kohtalon vuodet Veteli, veteraanimatrikkeli 1986; Vanhaa Räyrinkiä, kylähistoria 1994; Hellevin viisi veljestä, sukukirja 1996; Tunkkari, kyläkirja 2004; kolme Perhonjokilaakson sukututkimusyhdistyksen julkaisua: Nukerinkurekoppa 1991, Tilikkutäkki 1999 ja Takkavissa 2008.

Marjatta Pulkkisen pika-SWOT Pohjanmaan piirteistä

Vahvuudet:

  • Luonto
  • Vahna urheiluperinne
  • Tarinoinnin taito

Heikkoudet:

  • Alhainen syntyvyys
  • Työllisyys heikkenee

Mahdollisuudet:

  • Pienteollisuus
  • Maatalous
  • Turkistarhaus

Uhat:

  • Maaseutu autioituu
  • Ikääntyvä väestö
  • Unohdamme historiamme

TEKSTI: Johan Svenlin KUVAT: Karolina Isaksson