”Eläimiä valvotaan tarkemmin kuin ihmisiä. Emme me kirjoita vihkoon joka kerran kun otamme Panadolin.”
Kesä tuli tänä vuonna myöhään. Nyt on torstainen aamupäivä elokuun loppupuolella, aurinko helottaa kirkkaansiniseltä taivaalta. Kaikki ovat odottaneet aurinkoa ja lämpöä, heidän joukossaan pohjalaisviljelijät. Anne-Maj ja Mikael Österbergillä on maitotila Kimossa, ja he ovat odottaneet, toisinaan turhaan, pääsevänsä töihin korjaamaan vilja- ja nurmisatoa.
”Kaikki on pari kolme viikkoa myöhässä normaalivuoteen verrattuna. Sitä paitsi sääennustukset ovat menneet harvinaisen usein vikaan tänä kesänä. Kun olemme uskaltautuneet kaatamaan heinää, pian on alkanut sataa.”
He ovat tavalliseen tapaan aloittaneet tänäänkin navettatyöt kello 6.30. Työpäivän aluksi he saivat toivottaa lypsylehmä Gladiolan vasikan tervetulleeksi tilalle. Poikiminen sujui hyvin, ja pieni mustavalkoinen hiehovasikka saapui maailmaan. Sen nimeksi tulee Orchidea.
”Meille syntyy noin 80–90 vasikkaa vuodessa, joten ei se mitenkään harvinaista ole, mutta tietenkin meidän on pidettävä tarkasti silmällä joka lehmää, jonka poikimisaika lähestyy, jotta kaikki menisi hyvin”, Mikael sanoo.
Menemme sisään taloon, Mikaelin lapsuudenkotiin. Heti eteisessä vastassa on minikokoisia traktoreita ja peräkärryjä ja erilaisia maatalouskoneita. Perheen kuopus Alexander, 7v, ajaa niillä kotona ollessaan.
”Olen kuullut, että Mikael oli samanlainen tuossa iässä. Se on geeneissä”, Anne-Maj hymyilee istuessamme Österbergin perheen keittiönpöydän ääreen kahville ja kotona leivotulle pullalle.
Alexander ja isosisko Emilia, 11v, ovat jo lähteneet Kimon kyläkouluun. Evelina, 14v, käy Tegengrenin yläkoulua Vöyrillä.
”Kaikki kolme lastamme ovat tottuneet eläimiin ja auttavat erilaisissa askareissa tilalla. Vanhin lapsista on viime aikoina keskittynyt enemmän koulutyöhön ja harrastuksiinsa, mutta kaksi nuorimmaista ovat edelleen aika usein mukana navetassa”, Mikael kertoo.
Lypsyrobotti tuo vapautta
Mikael varttui itse tällä tilalla, ja Anne-Majlla oli samanlainen kasvuympäristö Maalahdessa. Kimon maatila siirtyi heidän hoitoonsa v. 2003.
”Tiesin, mihin ryhdyin, kun muutin tänne ja aloin maanviljelijäksi. Toisaalta kovinkaan moni asia ei ole maataloudessa entisellään, kun verrataan tilanteeseen 15–20 vuotta sitten.”
He rakensivat v. 2007 uuden navetan, jossa lehmät kulkevat vapaana ja päättävät itse, milloin ne menevät lypsyrobotille.
”Uuden nykyaikaisen pihattonavetan rakentaminen ja lypsyrobottiin siirtyminen oli iso investointi, mutta se on myös tuonut meille joustavuutta arkeen.”
Silti navetassa on koko joukko käsin tehtäviä töitä, seitsemän päivää viikossa. Säilörehua tuodaan päivittäin minikuormaajalla, makuuparret siivotaan ja kuiviketta ja puruja annostellaan käsin.
”Maidontuotantoa ei voi automatisoida täysin, kun eläinten hyvinvointi on etusijalla. Aina navetassa liikkuessamme tarkkailemme eläimiä ja katsomme, että kaikki on hyvin”, Anne-Maj kertoo.
Joustavuus tarkoittaa, että Anne-Maj tai Mikael pystyy osallistumaan lasten harrastuksiin. Tyttäret olivat menneenä kesänä mukana kesäteatterinäytelmässä Lumpänglars väg, jota Oravaisten teatteri esitti Kimossa. Poika pelasi jalkapalloa Norrvalla FF:ssä. Koko perhe osallistuu aktiivisesti Oravais IF:n hiihtotoimintaan.
”Tänä kesänä meillä on ollut harvinaisen paljon erilaisia tapahtumia. Se asettaa vaatimuksensa, koska meidän täytyy myös olla valmiina korjaamaan satoa, kun sää sen sallii. Talvikuukausina on helpompaa irrottaa aikaa lasten harrastuksiin”, Anne-Maj sanoo.
Perhe lähti heinäkuun alussa pariksi päiväksi Ahvenanmaalle kyläilemään Anne-Majn veljen ja tämän perheen luo. Lomittaja tuli hoitamaan tilan työt.
”Voimme käyttää 27 päivää vuodessa ja lähteä pois hyvällä omallatunnolla, koska meillä on hyvä lomittaja, joka tuntee meidät ja tilamme. Se on vaativa tehtävä, mutta hän osaa tekniikan ja on taitava eläinten kanssa”, Anne-Maj sanoo.
Talvisin perheellä on tapana lähteä viikoksi hiihtelemään tuntureille. Lisäksi lapset, lähinnä Evelina ja Emilia, osallistuvat muutamina viikonloppuina hiihtokilpailuihin muilla paikkakunnilla.
”Kun suunnittelemme pidempää matkaa, meidän täytyy katsoa, ettei navettaan ole samaan aikaan tiedossa vasikointibuumia.”
Byrokratia painaa
Anne-Maj ja Mikael arvostavat ammatissaan eniten arjen vapautta.
”Nyt kun olemme tottuneet systeemiin ja tiedämme, kuinka meidän pitää suunnitella työ ja tilan tuotanto, meillä on myös uusi vapaus”, Mikael sanoo.
”Pyrimme jatkuvasti parantamaan toimintaa ja se työ tuo tulosta. Lapset saavat itse valita, mutta jos he haluavat maanviljelijöiksi jatkamaan tilaa, aiomme rohkaista heitä. Näemme Suomen maatalouden tulevaisuuden valoisana”, Anne-Maj lisää.
He myöntävät, että jotkin asiat toisinaan imevät heistä mehut. Esimerkiksi byrokratia, talouden epävarmuus ja varhaiset aamut.
”Byrokratia voi joskus tuntua ylitsepääsemättömältä. Luulenpa, että ulkopuolisten on vaikea ymmärtää, miten valtavaa paperityötä maatilan pito vaatii. Sitä voisi kyllä yksinkertaistaa, ja tulokset pysyisivät silti vähintään yhtä hyvinä”, Mikael uskoo.
Viljelyssä esimerkiksi kaikki lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on kirjattava ja raportoitava. Karjataloudessa valvonta on vieläkin tiukempaa, ja sekä viranomaiset että meijerit vaativat jatkuvaa dokumentaatiota.
Seuraavalla viikolla on esimerkiksi taas vuosittaisen salmonellakokeen aika. Maitotankin lämpötilaa seurataan säännöllisesti, ja eläinten lääkkeet kirjataan ja siirretään tietokantaan, josta kaikki asianosaiset voivat nähdä jokaisen kotieläimen terveystiedot.
”Eläinten terveyttä valvotaan ja kirjataan monissa tapauksissa tarkemmin kuin ihmisten terveyttä. Emmehän me itse kirjoita vihkoon muistiin joka kerta, kun otamme Panadolin. Toisaalta tämä järjestelmä takaa korkean laadun. Emme halua olla levittämässä antibioottiresistenssiä, ja kun kuluttajat tietävät, ettei maitotankissa ole penisilliinijäämiä ja muita epätoivottuja aineita, se tuo turvaa kotimaisten maitotuotteiden valintaan”, Anne-Maj sanoo.
Anne-Maj Österberg
”Maidontuotantoa ei voi automatisoida täysin, kun eläinten hyvinvointi on etusijalla. Aina navetassa liikkuessamme tarkkailemme eläimiä ja katsomme, että kaikki on hyvin”
Mikael Österberg
”Byrokratia voi joskus tuntua ylitsepääsemättömältä. Luulenpa, että ulkopuolisten on vaikea ymmärtää, miten valtavaa paperityötä maatilan pito vaatii. Sitä voisi kyllä yksinkertaistaa, ja tulokset pysyisivät silti vähintään yhtä hyvinä”
”Meijeriauto, rehuauto, keinosiementäjä, kaikki neuvojat… tänne on monilla asiaa”
Ei pikavoittoja
Maidontuotanto on pitkäjänteistä liiketoimintaa ja maitotilalliset ovat sitkeää tekoa. Tilalla on 75 lypsylehmää ja suunnilleen yhtä monta hiehoa, jotka eivät vielä ole saaneet ensimmäistä vasikkaansa. Hiehot alkavat tuottaa maitoa kahden vuoden iässä.
”Hiehot ovat kesällä ulkona, ja ne keinosiemennetään 14–15 kuukauden iässä ja poikivat toivottavasti yhdeksän kuukautta myöhemmin”, Mikael kertoo.
Tila on viime päivinä saanut myös useita sonnivasikoita. Ne siirtyvät muutaman viikon kuluttua toiselle tilalle, joka on erikoistunut teuraskarjan kasvatukseen.
”Teurasnautojen kasvatus on tärkeä osa lihantuotantoa. Suomessa karja saa hyvää ravintoa valoisina kesinä kasvaneesta ruohosta. Voimme hyvällä omallatunnolla syödä kotimaisia lihatuotteita tuontipihvien sijasta, sillä ne eläimet on kasvatettu aivan eri olosuhteissa”, Mikael sanoo.
Österbergin pariskunta pystyy töin tuskin peittämään turhautumistaan siitä, ettei suomalaisia maataloustuotteita arvosteta niin korkealle kuin pitäisi.
”Olemme Suomessa lihan- ja viljantuottajien saamassa tuottajahinnassa EU-keskiarvon alapuolella. Kun ajatellaan miten hienoja tuotteita meillä on ja miten hyvin niitä valvotaan, meidän pitäisi ehdottomasti päästä EU-keskiarvon yläpuolelle. Olisi tärkeää ottaa elintarvikepakkauksiin käyttöön yksityiskohtaiset alkuperämerkinnät, jotta kuluttajat pystyisivät tekemään tietoisia valintoja”, Mikael sanoo.
Maanviljelijät puristuksissa
Mikael näkee Suomen kaksi hallitsevaa kauppaketjua suurena syynä tuottajahintojen alhaisuuteen.
”Ne ovat viime vuosina alentaneet hintojaan maanviljelijöiden kustannuksella. Meillä ei ole marginaaleja, joista ottaa, ja monet viljelijät kamppailevat rankoissa kannattavuusongelmissa.”
Maailmanmarkkinoilla viljasiilot ovat olleet viime vuodet täpötäynnä suurten tuottajamaiden hyvien satojen ansiosta. Niinpä viljanhinnat ovat laskeneet ja vetäneet mukanaan muitakin maatalouden raaka-aineita. Suomessa sitä vastoin sadot ovat olleet harvinaisen huonoja viime vuosina, mikä on heikentänyt kotimaisten maanviljelijöiden haavoittuvaa tilannetta.
Lisäksi viime vuosien suurvaltapolitiikka on iskenyt kipeästi Suomen maanviljelijöihin. Kun Venäjä miehitti Krimin v. 2014, länsimaiden asettama kauppasaarto vaikutti suoraan suomalaisten maitotilallisten tuottajahintoihin.
”Se kirveli, vaikka olimmekin ehtineet maksaa suuren osan investointiamme. Jotta voimme harjoittaa täällä maidontuotantoa pitkällä aikavälillä, tarvitsemme kannattavuutta, jonka ansiosta voimme investoida jatkossakin”, Mikael sanoo.
”Ja maataloushan työllistää monia muitakin maanviljelijöiden lisäksi. Joinain päivinä meillä on piha täynnä autoja, kun meijeriauto hakee maitoa, rehuauto tuo rehua, keinosiementäjä ja eläinlääkäri käyvät navetassa ja erilaiset myyjät ja neuvojat tarjoavat tuotteitaan ja palveluitaan. Kun maataloudella on niukkaa, myös monilla muilla aloilla on niukkaa”, Anne-Maj lisää.
Syyskuun lopussa
Tämän vuoden satotilanne näytti pitkään huonolta, mutta syyskuun auringon ansiosta pahimmat pelot jäivät toteutumatta. Kuukausi ensimmäisen vierailumme jälkeen on aika tarkistaa, miten sadon kävi. Aurinko paistaa jälleen, ja sen vuoksi Mikaelilla on kiire ajaa sisään kaikki, mitä hän sään salliessa ehtii.
”Syyskuun auringonpaiste on pelastanut osan sadosta. Yritin puida ohraa kaksi viikkoa sitten, mutta se oli liian vihreää ja sen kuivausaika oli liian pitkä. Nyt olen puinut kaurat ja kolmasosan ohrasta ja lisäksi sain kolmannen säilörehusadon.”
Aiempiin vuosiin verrattuna tämän vuoden sato on kohtuullinen. Kansallisella tasolla odotetaan pienintä ohrasatoa seitsemään vuoteen.
”Kesä oli epätavallinen. Laadullisesti sato on hyvä, ja jos saisi toivoa vielä kahta sateetonta viikkoa ja 5–10 sekuntimetrin tuulia, sadosta tulee määrällisestikin oikein hyvä. Jos sitä vastoin sataa, osa pelloista jää korjaamatta.”
Hän arvioi saavansa sadon korjattua viimeistään lokakuun puolivälissä. Joka tapauksessa tilalla on odottamassa uusia hankkeita. Mikael on suunnitellut korjaavansa syksyllä salaojat yhdellä palstalla ja kohentavansa nautojen mukavuutta navetassa.
”Laitan uudet parsipedit, jotta lehmillä on mukavat olot, kun ne makaavat märehtimässä. Olen myös ajatellut parantaa ilmanvaihtoa lisäämällä tuulettimien määrää. Marraskuun ja huhtikuun välillä on hyvää aikaa tehdä huoltotöitä”, Mikael Österberg sanoo.
