Oskari Jalkio, joka tunnettiin ”mustalaispappina”, syntyi Storbackassa Småböndersissä v. 1882. Hänet kastettiin Anders Oskar Storbackaksi, mutta hän otti myöhemmin nimekseen Johnsson ja sen jälkeen Jalkio. Hänen vanhempansa olivat kauppias Jonas Andersson Storbacka ja Serafiina Matintytär Karvonen, syntyisin Halsualta ja suomenkielinen.
Avioliitosta syntyi kahdeksan lasta, joista vanhimmasta pojasta Reinholdista tuli Hästbackan Gambägålnin vävy ja isäntä.
Oskar oli sisarussarjan toiseksi vanhin. Hän kävi Småböndersissä kansakoulun, jonka opettaja Johan Still tunnettiin vapaakirkollisuudestaan, ja hän on ilmeisesti tehnyt syvän vaikutuksen oppilaaseensa. Oskarilla oli opettajan taitoa, siitä todistaa se, että hänet otettiin jo 15-vuotiaana opettajaksi kiertokouluun, joka toimi kansakoulun rinnalla eri taloissa Småböndersissä ja Kortjärvellä.
Mutta pysyttelikö Oskar oikeassa opissa? Teerijärveläisrovasti Johan Wilhelm Fontell, evankelisen herätyksen kannattaja, istui pari päivää kuuntelemassa opetusta. Oskari joutui sen tuloksena lopettamaan opettajan työnsä kesken lukukautta.
Todennäköisesti se herätti voimakkaita tunteita myös Oskarin vanhemmissa, jotka olivat hartaita kristittyjä. Pian tämän jälkeen koko Storbackan perhe muutti Veteliin, Reinholdia lukuun ottamatta, hänhän oli asettunut Hästbackan kylään.
Tästä alkoi Oskarin kiertolaiselämä. Hän muutti Tampereelle lukeakseen puutarhamestariksi, tutustui metodisteihin ja vapaakirkollisiin piireihin ja alkoi opiskella englantia lähteäkseen lähetystyöhön Kiinaan. Hän lähti 16-vuotiaana yhdessä Emil Finnrothin kanssa evankelisointikiertueelle ja järjesti herätyskokouksia mm. Pohjanmaalla.
Hän asui jonkin aikaa Vaasassa, jossa hän kävi lyseota ja toimi vapaakirkkoseurakunnassa. Sitten hän palasi Veteliin ja perusti NMKY:n (Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen) paikallisosaston. Sitten hän taas lähti Tampereelle, josta hän löysi Axel Skutnabbasta hengenheimolaisensa. Axel Skutnabba, synt. Pietarsaaressa v. 1875, perusti v. 1900 Vapaat Evankeliset Ystävät, jonka yhtenä pääoppina oli kaikkien pelastuminen.
Vuonna 1904 Oskarilta evättiin ulkomaanpassi Kiinaan matkustamista varten. Hän näki sen Jumalan viestinä, että hänen pitää omistautua lähetystyölle kotimaassa.
Oskari viittasi myöhemmin elämässään erään kylmän talvipäivän tapahtumaan. Resuinen romanipoika koputti ovelle ja kysyi, voisiko hän saada jonkin vanhan takin, koska hän paleli niin kamalasti. Oskaria ärsytti häiriö, mutta kun hän näki pojan lähtevän matkoihinsa, hän katui ja juoksi pojan perään ja antoi tälle vanhan takkinsa.
Oskari alkoi matkata romanien seurassa yhdessä kristityn romaniparin Otto ja Ina Palmrothin kanssa oppiakseen heidän kieltään ja ajatteluaan. Helluntaina 1905 Tampereella pidetyssä kokouksessa perustettiin Mustalaislähetys (järjestö toimii nykyään nimellä Romano Missio), jota Oskari sitten johti yhtä taukoa lukuun ottamatta aina vuoteen 1947. Axel Skutnabbasta tuli Mustalaislähetyksen ensimmäinen puheenjohtaja.
Ei ehkä ole yllättävää, että valtionkirkko suhtautui epäillen Oskarin toimintaan. Sillä oli seurauksensa hänen tavattuaan tulevan vaimonsa Helmi Elisabet Johansson-Kailan. Helmi oli syntynyt Alavetelissä isänsä Wilhelm Johanssonin toimiessa siellä seurakunnan pappina. Helmin setä ei ollut kuka tahansa, vaan Gustaf Johansson, arkkipiispa yli 30 vuoden ajan (1899–1930).
Oskari ja Helmi avioituivat vapaakirkkoseurakunnassa Norjassa, mutta sitä ei Johanssonin klaani hyväksynyt. He yrittivät kaikin keinon saada suhteen päättymään, mutta Helmi ei antanut periksi. Vuosina 1910–1919 hän synnytti viisi lasta viidellä paikkakunnalla (Pirkkala, Viipuri, Kirvu, Karkku ja Särkisalo). Lapsia pidettiin aviottomina, paitsi viimeistä, joka syntyi juuri sen jälkeen, kun siviilivihkiminen oli uuden lain myötä astunut voimaan v. 1919.
Mustalaislähetyksen rinnalla Oskari kokeili monenlaista. Hän oli kasvissyöjä ja pasifisti, luotti lujasti luonnonlääkkeiden voimaan ja kieltäytyi rokotuksista. Huhut hänen luonnonlääkinnän taidoistaan olivat jo varhain levinneet niin, että Oskar – ennen Rasputinia – kutsuttiin keisarin hoviin Pietariin parantamaan kruununprinssi Aleksein verenvuorotautia, näin sen mukaan mitä Oskarin jälkeläiset ovat kertoneet.
Oskarin hankkeita ovat ”rippi- ja päiväkoulu” Viipurissa 1905–1908, kodittomain koti Tampereella 1913–1914, lastenkoti Sortavalassa 1910–1918, toinen lastenkoti Särkisalossa 1921–1926 ja luonnonlääkinnällinen terveysparantola Suulajärvellä Karjalan kannaksella 1923–1925. Erään tiedon mukaan hän perusti Vaasaan tartuntatautien sairaalan, jossa hän olisi käyttänyt hoidoissa mm. hypnoosia.
Taloudellisesti Oskar ei rikastunut. Mustalaislähetys toimi pitkälle hänen kustantamanaan, samoin sen ”Kiertolainen”-lehden julkaiseminen, johon Oskar itse kirjoitteli ahkerasti. Hän laati parisenkymmentä hengellistä laulua ja virttä, käänsi ne ja muutakin romaniksi ja laati romanikielen sanakirjan.
Oskari ryhtyi 46-vuotiaana toteuttamaan toista unelmansa, malliyhteiskuntaan tropiikkiin. Suhteet sukuun olivat edelleen surkealla tolalla, mikä vaikutti asiaan. Oskar lähti v. 1928 vanhimman poikansa kanssa tutustumaan Karibian saariin. He löysivät sopivan paikan Villa Vasquezista Dominikaanisesta tasavallasta, läheltä Haitin rajaa, ja perustivat sinne Viljavakka-siirtolaisyhdyskunnan. Oskar ja Helmi muuttivat sinne lapsineen v. 1930 ja heidän mukanaan vähitellen 140 henkeä, useimmat Vaasasta ja Viipurista.
Heidän joukossa olivat Axel Skutnabban Helmi-vaimo ja heidän viisi lastaan, Axel itse oli kuollut.
Siirtokunta sai elantonsa maataloudesta ja sokerinviljelystä. Ilmasto ei kuitenkaan ollut paratiisimainen. Useimmat sairastuivat malariaan. Oskari kieltäytyi ottamasta kiniiniä ja oli menehtyä. Vuonna 1932 monet siirtokuntalaiset palasivat Suomeen tai muuttivat muualle Domikaanisessa tasavallassa. Jalkion perhe löysi uuden asuinpaikan 60 km sisämaahan päin, mutta se ei juurikaan muuttanut heidän elämäänsä.
Oskari yritti saada kolme poikaansa maanviljelijöiksi, mutta he hakeutuivat muihin ammatteihin. Alf-poika suunnitteli kemian insinöörin uraa sokeritehtaassa, mutta presidentti Trujillo esti sen, sillä hän ei halunnut ulkomaalaisia niin tärkeään teollisuudenhaaraan. Sen sijaan Alf sai ryhtyä luutnantiksi domikaanien armeijaan, mutta hän lähti pian Suomeen.
Vuonna 1936 Helmi sairastui ja kuoli. Hänet olisi ehkä voitu pelastaa, jos perheellä olisi ollut varaa sairaalahoitoon. Taloudellisen avun pyytämisestä Helmin varakkailta sukulaisilta Suomesta oli puhetta, mutta Oskari ei kyennyt taipumaan siihen. Helmin kuolema oli kuitenkin merkki, joka sai perheen palaamaan Suomeen 1930-luvun lopussa.
Oskari tarttui täällä jälleen Mustalaislähetyksen työhönsä, kaikki pojat osallistuivat sotiin upseereina.
Villa Vasquezin siirtokunta säilyi vuoteen 1944, jolloin se tuhoutui rajussa palossa. Osa uudisraivaajista kuitenkin jäi Dominikaaniseen tasavaltaan tai palasi sinne myöhemmin, heidän joukossaan Oskarin ja Helmin poika Aulo Angar. Kolme lapsista muutti USA:han, tytär Tärna Vogla asettui Hämeenlinnan ja kuoli siellä 99-vuotiaana v. 2014.
Oskari palasi Teerijärvelle tammikuussa 1947 Reinhold-isoveljensä hautajaisiin ja liikkui sitten jonkin aikaa Teerijärven seudulla kertomassa työstään romanien parissa. Sanotaan, että hänen kuulijansa saivat hänestä ja romaneista aivan erilaisen kuvan kuin mitä heillä aiemmin oli ollut.
Onkohan jollakulla tämän lehden lukijoista muistikuvia Oskar Storbacka-Johnsson-Jalkiosta, joka kuoli v. 1952?
Oskari ja Helmi Jalkion lapset
– Aulo Angar (s. 1912 Viipuri, k. 1954 Jarabacoa, Dominikaaninen tasavalta), yksi lapsenlapsi Oscar Victor (1945–2014), k. Stuart, Florida.
– Tärna Vogla Marjut (s. 1915 Kirvu, k. 2014 Hämeenlinna).
– Alf Wilhelm (s. 1917 Karkku, k. 2005 Stuart, Florida).
– Heidi Hilja Miritz (s. 1919 Särkisalo, k. 2007Stuart, Florida), yksi lapsenlapsi Kari Antero (s. 1945) asuu USA:ssa.
Muutamia Oskari Jalkion sukulaisia
– Esko Aho, ent. pääministeri, jonka isä on 6. polven serkku Oskarille.
– Jutta Urpilainen, ent. valtiovarainministeri, jonka isänäidin isä on 6. polven serkku Oskarille.
– Anna-Maja Henriksson, ent. oikeusministeri, jonka äidinisän isä on 5. polven serkku Oskarille.
– John Vikström, arkkipiispa, jonka isänisän isä on 3. polven serkku Oskarille.
– Peter Kankkonen, Kokkolan ent. kirkkoherra, jonka isä on 7. polven serkku Oskarille.
– Håkan Ahlnäs, taiteilija, jonka isä on 6. polven serkku Oskarille.
– Johan Ludvig Runeberg, kirjailija, on 4. polven serkku Oskarin isänisälle.
– Oskari Tokoi, ent. pääministeri, jonka isä on 8. polven serkku Oskarille.
Teksti perustuu kirjaan Suomen romanien historia (toim. Panu Pulma), Miika Tervosen artikkeliin Kansallisbiografiassa, Helge Smedjebackan, Jan-Olof Johnssonin ja Heimer Furun artikkeleihin Släkt och Hävd -julkaisussa 28/1996, Romano Mission kotisivuihin ym.
