Paikallisia kummitustarinoita

Tässä muutama näyte Camilla Asplunds Ingemarks väitöskirjassaan esittämistä kummitustarinoista. Ne ovat peräisin Vöyriltä, Oravaisista, Jepualta ja Uudestakaarlepyystä, tässä järjestyksessä, ja merkitty muistiin 1800-luvun lopulla.

Silmävoidetta

Yhtenä päivänä peikko kaappasi erään naisen ja vei tämän omaan pirttiinsä. Peikon vaimo oli nimittäin juuri synnyttämässä, ja vaimo tarvitsi naisen apua. Vaimo synnytti peikkovauvan ja nainen kylvetti sen. Sen jälkeen nainen sai peikolta voiteen, jota hänen täytyi hieroa peikkovauvan silmiin, mutta häntä kiellettiin jyrkästi hieromasta sitä omiin silmiinsä. Nainen ei kuitenkaan pystynyt hillitsemään itseään ja hän siveli voidetta salaa myös omiin silmiinsä.

Kun nainen oli suorittanut työnsä peikon pirtissä, peikko antoi hänelle suuren rahasumman korvaukseksi ja saattoi hänet kotiin. Naisella ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, miten hän kotiin päätyi.

Jonkin ajan kuluttua hän näki peikon kaupassa. Nainen tervehti peikkoa. Peikko kysyi hämmästyneenä naiselta: ”Miten voit nähdä minut?” ?”Hieroin silmiini antamaasi voidetta,” nainen kertoi. Peikko suuttui tästä hurjasti ja tökkäisi naisen silmät hänen päästään. Naisesta tuli sokea.

 

Kissa-Jussi

Eräänä päivänä 50 vuotta sitten tapahtui niin, että eräs karvsorilaismies päätti kulkea oikotietä Karvsorista Kimoon. Hän päätyi Suurelle Kukkulalle, josta hän näki ’haltian mökin’, joka oli maalattu punaiseksi valkoisin ikkunakehyksin ja -laudoin. Mökki näytti ennemminkin suurelta kartanolta. Mies astui sisään ja huomasi kaiken olevan siistiä ja hopeasta ja kuparista valmistettua. Hän kohtasi vain piian, joka seisoi tulisijan edessä pataa hämmentäen. Piika ei virkkanut sanaakaan, mutta heristi miehelle nyrkkiään ajaakseen hänet pois. Oven luona oli kuparinen vesisaavi ja kauha. Mies joi saavista ennen lähtöään. Kun hän kääntyi lähteäkseen, hänen tupestaan työntyvän puukon terä kosketti saavia. Mies oli jo pihamaalla, kun yhtäkkiä saavi tanssahteli hänen peräänsä ja osui häntä jalkoihin. Sen jälkeen se jäi maahan liikkumattomana.

Miehen saavuttua Kimoon hän keräsi mukaansa joukon ihmisiä, jotta he voisivat yhdessä palata metsään ja tutkia ’haltian mökkiä’ tarkemmin. He eivät kuitenkaan löytäneet muuta kuin kuparisaavin, joka lojui siinä mihin se oli jäänyt osuttuaan miestä jalkoihin. Miehet ottivat saavin mukanaan Kimoon.

Haltian mökillä vieraillut mies käyttäytyi siitä päivästä lähtien sekavasti ja hullusti. Kerrotaan, että syynä tähän oli miehen puukonterä, joka osui kuparisaaviin, mistä syystä saavi hypähti miehen jalkoihin. Mies ryhtyi harhailemaan ympäriinsä ja tappoi kissoja, ja tästä syystä häntä usein kutsuttiin ’Kissa-Jussiksi’.

 

Meteliä pääsiäisyönä

Menin kerran pääsiäisaattona Jepualle Sussaan Matin kanssa kuuntelemaan noitien juhlintaa. Kiipesimme kolme kertaa siirretyn navetan katolle, ja istuimme täydessä hiljaisuudessa myöhään yöhön. Kuulimme noitien juhlanpidon, mutta emme nähneet yhtään mitään. Noidat pitivät kauheaa meteliä: he vetivät kaikenlaisia esineitä portin lävitse, moukaroivat porttia ja äänehtivät monilla tavoin.

Pensalassa kuultiin ensimmäisenä kova ujellus ja suurten kellojen kalke. Pian kuului kamala mylvivä ääni, ja samana pääsiäisenä Kenkä-Heikki kuoli onnettomuudessa.

 

Pormestarin luona

Olipa kerran kaksi pirua, jotka muuttivat muotoaan hienoiksi herrasmiehiksi ja matkustivat lasivaunussa Uudenkaarlepyyn pormestarin luokse. Pormestarin talolle saavuttuaan pirut menivät suoraan sisään. He söivät ja joivat pormestarin kanssa. Piika oli navetassa heidän saapuessaan. Tullessaan ulos piika näki lasivaunun ja koiran, jonka suusta leimahti tulta ja sinisiä liekkejä. Hän kysyi, keitä vieraat olivat. Vaikka kukaan ei tiennyt vieraiden nimiä, kaikki arvasivat, että kyse oli manalan juonista.

Kyläläiset lähtivät hakemaan pappia. Vöyriläispappi ei uskaltanut lähestyä pormestarin taloa ollenkaan, sillä pirut uhkasivat raadella hänen sisuskalunsa.

Seuraavaksi kyläläiset hakivat paikalle kyröläisrovastin. Papin nähdessään pirut sanoivat: ”Vai olet sinä tullut tänne, senkin veijari, vaikka varastit virsikirjan.” ”Olen saanut syntini anteeksi,” rovasti sanoi. Hän teki ikkunalautaan reiän, josta pirujen täytyi poistua. Sanotaan, että ikkunalauta kolisi ja jylisi heidän poistuessaan.

 

Peikkotarinat on useasti merkitty muistiin 1800-luvun lopussa puhutulla paikallisella ruotsin murteella. Monien nykyisten suomenruotsalaistenkin on vaikea ymmärtää sitä. Tässä näyte niille, jotka mahdollisesti haluavat kokeilla lukea todella vaikeasti avautuvaa ruotsia.

 

Besök hos borgmästaren

He va två jevlar, såm skapa se såm två fin herrar å fåur ti bårmestari i Nykarbi med glasvagn. Tem steig ur å jikk in te bårmestarin. Dem byra jet å drikk lame han. Pigun va i föusi, tå dem kåm. Tå un kom ut, så un glasvagnin å in hund såm eldin å blålågan ståu ur munin. Tå fråga va e va fö fremmand, men inte vita he nain, fast nåu jisa he ein var at e sku va na frun he undrast rymi.

Ti slut måsta dem ett prestin, föst eitt Vöråprestin, men han våga int se alls när, fö dem sa åm an komber ska dem riv tarman ur an.

Så fåur dem et Tsjuru pråustin. Tå dem så an sa dem: ”Tu komber tu tin lurjus, såm ha stuli in salmbåuk.” ”He ha ja fått fölåtelsi föri.” Ha pikka i hål i fönsterblyi å tär måsta dem ut. Men náu lär he slamra å dåna, tå dem fåur.