Kerttu Saalasti Instituutti

Presidentin tytär

Kerttu Saalasti pääsi legendaarisen poliitikon tyttärenä oikotietä vallan käytäville. Mutta vaadittavan työn hän joutui tekemään itse.

Kerttu Kallio ei voinut välttää leimaamistaan Kyösti Kallion – Maalaisliiton monivuotisen johtajan – tyttäreksi.

Kyöstin elämäntarinassa on satumaisia piirteitä. Hän lähti maailmalle vaatimattomista oloista Ylivieskan Kontiosta ja raivasi lahjakkuutensa ja vastuuntuntonsa ansiosta tiensä läpi esteiden, kunnes hänestä viimein tuli, ei valtakunnan kuningas, mutta kylläkin tasavallan presidentti.

Kyöstin sukujuuret olivat syvällä pohjalaismullassa jo keskiajoilta lähtien. Tyypilliseen pohjalaiseen tapaan hänen vanhempansa olivat sukua keskenään, pikkuserkkuja.

Kyösti lähti 12-vuotiaana kasvatiksi isänsä lapsettoman serkun Anttuuna Kankaan luokse. Anttuuna oli perinyt maatilan Nivalasta, ja hän huolehti siitä, että Kyösti kävi ensin Raahen keskikoulua ja jatkoi sitten Oulun lyseoon. Kyösti oli sosiaalisesti lahjakas, kirjoitti runoja ja lauloi kuorossa. Mutta kielten oppiminen oli hänelle ylitsepääsemätöntä. Hän lopetti koulunkäynnin neljännen luokan jälkeen.

Kyöstistä tuli Anttuunan ostaman suurtilan, Heikkilä-Mehtälän, isäntä. Hän raivasi suomaista peltoja ja osti uutta maata Haapavedeltä asti. Tilasta kasvoi vähitellen Oulun läänin suurin 250 hehtaarin peltoalallaan.

Kyösti osallistui varhain myös nuorisoseuran toimintaan, jossa hän tapasi Kaisa Nivalan. He avioituivat v. 1902 ja saivat kuusi lasta. Vuonna 1907 syntynyt Kerttu oli kolmas.

Kyösti oli jo tuolloin, 34-vuotiaana, tunnettu poliitikko. Hänet valittiin talonpoikaissäädyn edustajaksi säätyvaltiopäiville v. 1904. Hän oli vastarintamies, poliittisen Kagaali-salaseuran jäsen ja ajoi valtiopäiväuudistuksessa naisten äänioikeutta. Hän oli myös raittiusmies.

Päästyään vallan pesäkkeeseen hän ei sieltä enää lähtenyt. Hänet valittiin jokaiseen eduskuntaan ennen presidenttiyttään v. 1937, ja hän toimi puhemiehenä 15 valtiopäivillä ja jäsenenä 11 hallituksessa, neljässä pääministerinä.

 


Kyösti ja Kaisa Kallio sekä ruohikolla lapset Veikko, Kalervo, Kerttu ja Vieno, ylhäällä Kaino, Katri ja Kaisan äiti Maria Nivala.
Kuva: Teoksesta ”Yhteinen hyvä - paras hyvä”

 

Lienee selvää, että Kerttu Kallio kasvoi kodissa, jossa isää ei usein näkynyt. Tämän vahvistaa Tytti Isohookana-Asunmaan v. 2008 julkaisema Kertun elämäkerta, Yhteinen hyvä – paras hyvä.

Kertusta nousee elämäkerrassa esille kuva pohdiskelevana ja herkkänä tyttönä. Hän oppi maatilan töistä kaiken mahdollisen ja oli erityisen taitava eläinten kanssa. Sisarukset olivat toistensa parhaita ystäviä, ja kun he isänsä tavoin aloittivat opinnot Oulun lyseossa, kirjeenvaihto heidän ja vanhempiensa välillä oli tiivistä. Kirjeet olivat sen ajan WhatsApp.

Vaikka Kyösti olikin etäisä ja vietti suurimman osan ajasta Helsingissä, hän oli silti huolehtiva perheenisä. Kerttu oli isän tyttö. Hän päätti isälleen kirjoittamansa kirjeet sanoihin: Isän tyttö Kerttu.

Isänsä tavoin Kerttu joutui koulussa kamppailemaan kielten opinnoissa, äidinkieltä lukuun ottamatta. Abivuonna hän sai suomesta 10:n ja ruotsista 4:n. Hän reputti ylioppilaskirjoitukset, mutta puri hammasta, pänttäsi ruotsia koko kesän ja pääsi kirkkaasti läpi syksyn kirjoituksista.

Kyöstillä oli suunnitelmat valmiina: hän halusi Kertun opiskelevan agronomiksi Helsingin yliopistossa. Hän oli jo puhunut asiasta maanviljelystieteiden professori Johannes Valmarin kanssa, järjestänyt Kertulle asunnon ja junalipun sekä luvannut tulla juna-asemalle vastaan.

Kertun mielestä häntä tarvittiin kotitilalla työvoimapulan takia, mutta hän teki kuten isänsä tahtoi. Hän ei kuitenkaan viihtynyt Helsingissä. Hänen mielestään ihmiset tuijottivat hänen ylioppilaslakkiaan – tuolloin opiskelijoiden tavallista päähinettä. Hän halusi vaihtaa päähinettään, mutta isä vastusti ajatusta.

Yliopiston kurssit aiheuttivat stressiä. Ne pidettiin nimittäin suurilta osin… ruotsiksi. Ja Kertulle, joka tiesi kaiken maatilan töistä käytännössä, luennot olivat liian teoreettisia. Hän palasi kotiin ja alkoi työt navetassa.

 

Päätökseen saattoi vaikuttaa toinenkin asia. Kallion perheellä oli pitkäaikainen ystävä, valtiopäivämies Filip Saalasti, jonka lapset usein viettivät aikaa Heikkilän tilalla. Erityisesti Filipin Teuvo-poika.

Teuvo ja Kerttu menivät aikanaan naimisiin, mutta tie häihin oli pitkä ja Kyösti vastusti liittoa. Kun Kerttu ja Teuvo ilmoittivat kesällä 1935 aikeistaan avioitua, Kerttu sai isältään kirjeen. Hän luki kirjeen kyyneleet valuen.

Emme tiedä, miten Kyösti ilmaisi ajatuksensa, mutta ilmeisesti hän uskoi, ettei Teuvo kykenisi tarjoamaan Kertulle tarpeeksi hyvää kotia. Häät kuitenkin pidettiin, mutta hääpäivä oli Kertulle pettymys.

Kerttu oli kuitenkin onnellinen Teuvon kanssa. Hän palasi yliopistoon vastarakastuneena v. 1930, ja tällä kertaa agronomiopinnot etenivät hyvin. Hän sai vihdoin elää huoletonta elämää. Hän esiintyi laulajana ja kävi laulutunneilla. Isä oli hänen pöytäkavaljeerinaan hienommissa tilaisuuksissa.

Kerttu osallistui innokkaasti aikansa puheenaiheisiin, mutta lupasi itselleen olla sekaantumatta politiikkaan. Hän ei halunnut samanlaista elämää kuin isällään. Kun pääkaupunki täyttyi ennen v. 1931 presidentinvaaleja Kyösti Kallion vaalimainoksista, Kerttu käveli kaupungilla kumarassa, jotta kukaan ei näkisi, ketä hän muistutti.

Kun Kyösti Kallio valittiin presidentiksi seuraavissa vaaleissa v. 1937, Kerttu oli jo valmistunut ja hoiti miehensä kanssa Heikkilän tilaa odottaessaan ensimmäistä lastaan.

 

Kyösti Kallio joutui presidenttinä julmaan koetukseen. Hänen terveytensä oli jo ennestään heikko, ja talvisota oli hänelle liikaa. Hän lausui kuuluisat sanat allekirjoittaessaan valtakirjan, jonka rauhanneuvottelijat tarvitsivat Moskovassa: ”Kuivukoon käteni, joka on pakotettu tällaisen paperin allekirjoittamaan!” Puolen vuoden kuluttua käsi halvaantui.

Kyösti Kallio erosi presidentin virasta 27.11.1940. Kerttu matkusti Helsinkiin auttamaan isäänsä muutossa. Hän joutui kirjoittamaan isänsä kiitoskirjeet ja ohjaamaan isän kättä, jotta kirjeisiin saatiin isän allekirjoitus.

Pahempaa oli silti edessä. Kerttu päätti matkustaa isänsä kanssa junalla kotiin, koska hän oli huolissaan isän jaksamisesta. Hän odotti juna-asemalla presidentinvaunussa ja näki isän lähestyvän Mannerheimin kanssa. Soittokunta soitti Porilaisten marssia. Yhtäkkiä hän näki isänsä kaatuvan ja kiiruhti tämän luokse ja avasi kaulanapit. Sitten Kerttu juoksi konduktöörin vaunuun hakemaan ensiapulaukkua. Mutta silloin Kyösti Kallio lepäsi jo kuolleena adjutantti Aladár Paasosen käsivarsilla.

 

Presidentin tytär kohtasi vielä monia koetuksia. Teuvo kutsuttiin sotapalvelukseen mutta päätyi keuhkotaudin takia sairaalaan. Kerttu joutui yksin hoitamaan kotitilaa, kolmas lapsi tuloillaan. Neljättä lastaan odottaessaan Kerttu pelkäsi niin kovasti kuolevansa, että hän suunnitteli Teuvon siinä tapauksessa avioituvan Kaino-pikkusiskonsa kanssa, jonka mies oli kaatunut talvisodassa.

Mutta Kertun sijaan kuolikin Teuvo, keuhkotautiin, Kertun ollessa jälleen viimeisillään raskaana. Heidän viides lapsensa syntyi 28 tuntia Teuvon hautajaisten jälkeen. Kerttu täytti pian sen jälkeen 40 vuotta.

Kerttu sai kohta vieraakseen naisdelegaation. Hän kuunteli vastasyntynyt sylissään, kuinka delegaatio toivoi Kertun asettuvan ehdolle tuleviin eduskuntavaaleihin. Hän vastasi huokaisten: ”Vieläkö tämänkin!”

Lopulta Kerttu silti suostui. Hänhän oli tutustunut poliittiseen maailmaan läheltä. Isä oli kerran sanonut Kertulle tämän olevan oikea henkilö jatkamaan hänen työtään, jos Kerttu ei vain menisi naimisiin.

Kerttu Saalasti sai 8179 ääntä näissä ensimmäisissä vaaleissaan, eniten koko Maalaisliitossa. Urho Kekkonen sai samassa vaalipiirissä 4133 ääntä. Kerttua kuvailtiin vaali-illassa ”suuren isänsä todelliseksi tyttäreksi”.

Puolueen vaalipäällikkö Arvo Korsimon onnittelut eivät olleet yhtä ystävälliset: ”Saat tarjota vaalipiirisi edustajille päivällisen, kun rohmusit vaaleissa äänet.”

Kerttu Saalasti osoitti kuitenkin olevansa enemmän kuin vain isänsä tytär. Hän istui eduskunnassa 18 vuotta ja toimi kahdesti opetusministerinä. Hän ajoi Oulun yliopiston perustamista ja paljon enemmän, mitä tässä artikkelissa ei ehdi kertoa. Tällaiseen uraan ei riitä, että on vain jonkun tytär.

Kerttu Saalasti teki myös jotain, mitä hänen isänsä ei ikinä tehnyt: puhui julkisesti ruotsia.

 


Kuva: Museovirasto


Kerttu Saalasti opetusministerinä. Presidentti Urho Kekkonen vahvistaa lain Oulun yliopiston perustamisesta lokakuussa 1957.
Kuva: Teoksesta ”Yhteinen hyvä - paras hyvä”

 

Kerttu Saalastin sukulaisia


Pertti Leivo, räyrinkiläisen K.Leivon leipomon toim.johtaja, äidinäiti on Kertun serkku 5 polven takaa.

Ulla Lassi, synt. Vetelissä, Oulun yliopiston soveltavan kemian professori, äidinäidin isä on Kertun serkku 5 polven takaa.

John Pollar (Juho Pollari), synt. Vetelissä, USA:ssa lestadiolaisten johtava saarnaaja, Kertun äidin serkku 6 polven takaa.

Jan-Erik Granö, Mustasaaren ent. kunnanjohtaja, Kertun serkku 7 polven takaa.

Hannu Salama, sähköasentaja ja kirjailija, isä on Kertun serkku 7 polven takaa.

Peter Boström, Katternö Oy:n hallituksen puh.johtaja, isä on Kertun serkku 7 polven takaa.

Roy Sabel, Kokkolan kaupunginvaltuuston ent. puh.johtaja, isänäiti on Kertun serkku 7 polven takaa.

Birgitta Nylundh, perhepäivähoitaja Oravaisissa, äiti on Kertun serkku 8 polven takaa.

Jeanette Whitmire, Food Services of American hankinta-asiantuntija Seattlessa, isä on Kertun serkku 8 polven takaa.

Jessica Lange, Oscar-palkittu näyttelijä USA:ssa, äidinäiti on Kertun serkku 8 polven takaa.

 

TEKSTI: Svenolof Karlsson