Kielentutkijat tunnistavat suomenruotsissa noin 80 murretta ja parisenkymmentä kaupunkikieltä. Esimerkiksi Kokkolassa, Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä on kussakin oma kaupunkikielensä, joka eroaa ympäröivän maaseudun murteista.
Pohjanmaan ruotsin murrehistoria alkoi alueen asuttamisen myötä ruotsalaissiirtolaisten saapuessa maahan. Muinaisruotsin hajaantuminen alkoi tosissaan keskiajan lopulla, ilmeisesti pitäjien muodostumisen myötä. Samassa kirkossa ja samalla kirkonmäellä tavanneille kehittyi vähitellen oma murteensa.
Murteiden määrä sekä niiden samankaltaisuudet ja eroavuudet ovat antaneet pohjaa monille oletuksille ja päätelmille siitä, miten sanat ja niiden eri variantit ovat levinneet ja vaikuttaneet toisiinsa. Sanojen eri ominaisuudet esimerkiksi ovat eri ikäisiä, ja juuri novaatiot (muutokset, ”sanamutaatiot”) antavat olennaista tietoa kielellisten muutosten leviämisestä.
Pohjanmaan ruotsin murteiden tyypillisiin piirteisiin kuuluvat diftongit, loppuheitto (äänteiden jättäminen pois sanan lopusta) ja ns. norrlantilainen pehmennys.
Toisinaan näkee luetteloita ruotsin murresanoista, joiden väitetään esiintyvän vain tietyn paikkakunnan murteessa. Harvoin kuitenkaan niin on. Murretutkija Peter Slotte Pietarsaaren seudun murreryhmästä on esimerkiksi löytänyt vain yhden sanan, jota ei ole merkitty muistiin mistään muualta, nimittäin grövd. Sana on kirjattu Teerijärvellä ja tarkoittaa grovlek (karkeus).
Ihmiset ovat kaikkina aikoina muuttaneet kielirajan yli ja tietenkin vieneet mukanaan myös sanoja. Meneillään olevassa suomenruotsalaisessa murrehankkeessa on tähän mennessä selvitetty 72 000 sanaa, ja niistä noin 900 voidaan johtaa suomen yleiskieleen ja 200–300 suomen murteisiin.
Jotkin sanat, esim. dåm (merkityksessä höyry, haju, maku), ovat erityisen kiinnostavia. Dåm on levinnyt suomenruotsin murrealueelle ja osaan Länsi-Norjan murteita. Sitä ei sitä vastoin ole SAOB:ssa (Svenska Akademienin suuressa historiallisessa sanakirjassa, joka sisältää 490 000 sanaa) eikä sanaa siis ole kirjattu muistiin Ruotsissa.
”On arvoitus, miksi sana on hypännyt Ruotsin yli”, Peter Slotte sanoo.
Aidoin murre
Mikä on suomenruotsin murteista aidoin – se joka on muuttunut vähiten keskiajan jälkeen? Monet veikkaavat Närpiön murretta, riikinruotsalainen kielimies Fredrik Lindström esimerkiksi väitti jokin aika sitten, että jos närpiöläinen päätyisi 1500-luvun Keski-Ruotsiin, häntä ymmärrettäisiin helpostikin.
Peter Slotte ei usko siihen.
”Närpiön murteessa on toki säilynyt monia 1500-luvun ruotsin yleisiä piirteitä. Niitä on myös muissa pohjalaismurteissa, sitä vastoin novaatioiden määrä on Närpiön murteessa paljon huomionarvoisempi piirre, esimerkiksi pitkien vokaalien muuttuminen diftongeiksi sekä runsas loppuheiton käyttö, jonka vuoksi loppuvokaalit ovat pudonneet sanoista paljon laajemmin kuin missään muussa suomenruotsin murteessa.”
”Ruotsin yleiskieltä nyt äidinkielenään puhuvan on sen vuoksi erittäin vaikea ymmärtää Närpiön murretta, ja uskallan väittää, ettei 1500-luvun ruotsalaisen olisi ollut kovinkaan paljon helpompaa ymmärtää nykyistä Närpiön murretta”, Peter Slotte sanoo.
Kruunupyyn murretta voidaan sen sijaan pitää aidoimpana (”ei sen takia, että se sattuu olemaan oma murteeni”, Peter Slotte sanoo hiukan anteeksipyytäen). Kruunupyyn murteesta nimittäin puuttuvat monet niistä novaatioista, jotka ovat muokanneet voimakkaasti Pohjanmaan eteläisempiä ruotsin murteita. Peter Slotte tiivistää asian näin:
”Pohjanmaan ruotsin murteet ovat ylipäätään säilyttäneet vanhan kolmisukujärjestelmän ja muinaisruotsin diftongit. Myös lyhyiden, pitkien ja ylipitkien tavujen järjestelmä on säilynyt, paitsi mm. juuri Närpiössä. Kruunupyyn murre sisältää turmeltumattomia muinaisruotsalaisia kielellisiä piirteitä kaikista Pohjanmaan ruotsin murteista eniten.”
”Kruunupyyn murteen vanhahtavat muodot tulevat harvalukuisten novaatioiden ansiosta selvemmin esiin samalla, kun murre on selkeää ja jokseenkin ymmärrettävää myös ulkopuolisille. Sillä olisi varmasti tullut ymmärretyksi Keski-Ruotsissa myös 1500-luvulla”, hän uskoo.
Kruunupyyn murteen vanha kolmen suvun järjestelmä on käytännössä auttanut Peter Slottea välttämään joukon virheitä murresanakirjassa: Gården (talo) on han, dörren (ovi) on hon ja fönstret (ikkuna) on tietenkin he.
