Sain jokunen vuosi sitten kuulla, etten ole oikea purmolainen. Minua kuvattiin ”tukholmalaiseksi” eikä sille, että omistan talon Purmossa ja vietän siellä paljon aikaa, annettu kummoistakaan arvoa.
Tämä ärsytti minua, koska Purmo on minun maailmani kiintopiste ja sekä isäni että äitini suvut ovat aina keskiajalta lähtien kytkeytyneet kahteen purmolaiseen maatilaan.
Ulf-Peter Granön ansiosta voin nyt esittää tilastot siitä, miten paljon purmolaisverta minussa on. Sukuni kuuden sukupolven 126 henkilöstä, suoraan alenevassa polvessa (2 + 4 + 8 + 16 + 32 + 64), kaikkiaan 100 syntyi Purmossa, 16 Ähtävällä, 6 Pedersöressä, 2 Kruunupyyssä ja 2 Kaarlelassa (Isokylässä).
Kaikki 126 olivat maanviljelijöitä ja kaikki syntyivät 34 km:n säteellä kotitilastani.
Vanhin kirjoihin merkitty sukutilani isäntä oli nimeltään Anders, ja hän oli minulle isänisän äidinäidin isänisän isänisän isänisän isänisän isänisä. Ehkä tila oli vanha jo hänen aikanaan, 1540-luvulla.
Jos joku haluaa kilpailla kanssani ”aidosta purmolaisuudesta”, hän voi mielellään antaa kuulua itsestään.
Toinen esimerkki sukulaisuudesta näyttäytyy tässä oikealla. Esitin Ulf-Peter Granölle pyynnön tutkia sukulaisuuteni pariin Katternö-lehden kollegaani, muutamiin Katternön johtajiin ja joihinkin tässä numerossa haastateltuihin.
Lisäksi Ulf-Peter tutki, miten olen sukua muutamille historian ja nykyhetken tunnetuille henkilöille.
Kuten näkyy, olen 4. polven serkku Mattias Kanckosin (luontotoimittajan) kanssa ja 6. tai 7. polven serkku Johan Svenlinin ja Susanne Strömbergin (toimittajia), Gun-Marie Wiisin (taittaja), Terese Bastin (kuvittaja) ja Siv Granqvistin (sihteeri) kanssa. Minulla on samoja geenejä niinkin erilaisten persoonien kanssa kuin kirjailijat Johan Ludvig Runeberg ja Zacharias Topelius, presidentti K.J. Ståhlberg, pääministerit Oskari Tokoi, Esko Aho, Alexander Stubb ja Olof Palme, Suomen marsalkka Carl Gustav Mannerheim ja Formula 1 -kuljettaja Valtteri Bottas.
Miten näitä sukulaisuussuhteita pitäisi tulkita?
”Yksinkertainen totuus on, että kaikki ovat sukua kaikille, lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä. Toinen asia on, missä määrin sukulaisuus pystytään todistamaan”, Ulf-Peter Granö sanoo.
Maalaisjärjellä ajateltuna sukulaisuussuhteita on enemmän Pohjanmaan kaltaisella maatalousseudulla kuin kaupunkiympäristöissä, koska maatalous sitoi väen paikalleen ja kumppani haettiin lähiympäristöstä.
Vaarana on, kuten hyvin tiedetään, perinnöllisten sairauksien lisääntyminen, jos lähisukulaiset saavat lapsia yhdessä. Suomessa siihen on suhtauduttu suhteellisen ankarasti, esim. serkkujen välinen avioliitto sallittiin vasta v. 1969.
Voidaan myös kysyä, missä määrin sukulaisuussuhteiden virallisiin tietoihin voi luottaa. Epäselvät merkinnät, huolimattomuus ja jopa tietoinen vääristely voivat johtaa harhaan, ja sellaistakin sattuu, ettei isyys aina ole juuri se, mikä kirjoihin on merkitty.
”DNA-tekniikka pystyy tässä tarjoamaan yhä enemmän vastauksia. DNA-tietokantojen kasvun myötä sukulaisuus pystytään määrittämään yhä tarkemmin myös jälkikäteen ja monien jo kauan sitten kuolleiden henkilöiden osalta”, Ulf-Peter Granö sanoo.
Ruotsalaisen Bure-suvun esimerkki osoittaa, että viralliset tiedot voivat olla hyvinkin totuudenmukaisia. Kolme miestä, jotka perinteisen isälinjan sukututkimuksen mukaan ovat Bure-suvun kantaisän Olof Hersesson Buren (1380–1460) jälkeläisiä 18. polvessa, saivat hiljattain sukulaisuudelleen vahvistuksen DNA-analyysilla.
Kustaa Vaasa teki sukututkimukselle suurpalveluksen määräämällä laatimaan maakirjoja kartoittaakseen, ketkä hänen valtakunnassaan pystyivät maksamaan veroa. Kirkkoherrojen tehtäviin on jo pitkään kuulunut esimerkiksi seurakunnassa syntyneiden ja kuolleiden merkitseminen kirkonkirjoihin.
Kaikki kirkonkirjat eivät ole säästyneet tuholta mutta monet on nykyään kuvattu ja yhä enemmän aineistoa tuodaan saataville verkkoon. Sen myötä jokainen pystyy harrastamaan sukututkimusta kotisohvaltaan.
Se ei silti estä Kokkolanseudun sukututkijoita tapaamasta joka torstai-ilta Kirkonmäellä Kaarlelan kirkon vieressä. Sosiaalinen yhdessäolo on tärkeää, ja sukkeluudet lentelevät ristiin rastiin. Mutta digimaailma on saanut jalansijaa täälläkin.
Kapellimestarina toimi Ulf-Peter Granö, jonka nimi paljastaa teerijärveläislähtöiseksi. Hän päätyi yhdistyksen IT-nörtiksi, koska hän aikoinaan opetti mm. ATK:ta Uumajassa. Nyt hän etsii sukulaisuussuhteita useista isoista tietokannoista SukuJutut-sukututkimusohjelman avulla.
Se näyttää helpolta. Ulf-Peter syöttää koneelle muutamia perustietoa itsestään ja minusta. Muutamaa sekuntia myöhemmin näytölle ilmestyy kaunis sukulinja, joka osoittaa Ulf-Peterin ja minut 7. polven serkuiksi, yhteisenä nimittäjänämme viljelijäpariskunta Johan Broända (1721–1790) Kruunupyystä ja Margareta Emmes (1717–1796) Vetelistä.
Tämän myötä avaamme tässä lehdessä sukuasioihin keskittyvän palstan. Jos mielessäsi on kiinnostavalta tuntuva aihe, ota yhteyttä, siv.granqvist@katterno.fi
