Terese Bast

Yhtenä miessä pappilhan

-miehiä ja naisia murresanakirjassa

Vuosittain laajeneva Suomen murteiden sanakirja on puhuttua kansankieltä kuvaava suurteos. Se tarjoaa runsaasti puheesta poimittuja esimerkkejä, jotka valottavat sanakirjan pääsisällön eli murteiden sanaston, äänne- ja rakenneominaisuuksien ohella vuosikymmenten takaista maalaiselämää ja sitä, miten maaseudulla tuolloin eläneet ihmiset maailmaa hahmottivat. Nykyaikana sanakirjaa tutkaillessaan saa sukeltaa menneen ajan käsityksiin ja asenteisiin ja huomata, että maailma on ainakin joiltain osin muuttunut.

 

Miesvalta sanakirjan esimerkeissä

Mies on sanakirjassa enemmän esillä kuin nainen: miehet mainitaan useammassa artikkelissa. Myös yhdyssanojen määrä on kuvaava. Mies-loppuisia yhdyssanoja on tällä hetkellä sanakirjassa yli seitsemänsataa. Sen sijaan yhdyssanoja, joiden jälkiosa on nainen, on alle kaksikymmentä.

Miehen ylivaltaa sanastossa voi osaksi selittää sillä, että mies-sanan käyttötavat ovat olleet moninaisemmat kuin nainen-sanan. Monet tekijännimet on muodostettu –mies-loppuisina, vaikka niissä ei välttämättä viitata mieheen ollenkaan vaan ihmiseen yleensä. Pellolla on haravoomamiehiä (haravoijia), ja villaa käsittelevät karstuumiehet (karstaajat). On kökkämiehiä, hevosmiehiä ja laskumiehiä. Lasten piiloleikissä etsijä on hakumies. Naisten mainitaan olevan taitavia käpymiehiä (verkonkutojia) tai merimiehiä (soutajia). Kum minä saisih Hilija apumiehekseni tupaa pesemää, toivottiin Perhossa.

Yleiskielestäkin tuttuja ovat kiteytyneet ilmaukset, joissa mies viittaa ihmiseen yleensä. Sellaisia on taltioitu esimerkiksi Laihialta: Meinasima saarav viinapuarista halstoupin (= puolen litran pullon) miäheen, Kaustiselta: Niinpä sitte yhtenä miessä menthinki pappilhan samalla reissulla, Nurmosta: Minen oon nyk kulukenum miäsmuisthon Koskelankyläs, Ullavasta: Se tuo sisustauti vie miehen kehenoks ja Alavudelta: Ei joka miähestä oo hevoosenkengittäjäksi, ei hetikään, ei läheskään.

Joskus mies-sanaa on voitu tähän tapaan käyttää eläimistäkin, kuten Saloisissa, jossa on kerrottu, miten hylje luulee ajopuulla lähestyvää miestä jäälohkareeksi ja sitte puottaa päänsä alas ja makkaa huoletonna miessä. Himangalla ampiaisia on hävitetty palavalla tuohiskäppyrällä: siihen ne antaa (= pistävät) niim palijo ko miehestä lähtee. Isossakyrössä on ollut kissa kotomiähenä.

 

Miehestä ja naisesta käytetyt nimitykset

Miehiin viitataan murresanakirjassa useimmin juuri mies-sanalla. Muita etelä- ja keskipohjalaismurteissa miehestä käytettäviä sanoja ovat tiettyyn asemaan viittaava isäntä ja etenkin Etelä-Pohjanmaalla vanhemmasta tai jollain tavoin epämiellyttävästä miehestä äijä. Ukko-sanaa esiintyy harvakseltaan. Aviomies-sanasta ei ole tietoja.

Myöskään vaimo-sanaa ei juuri käytetä pohjalaismurteissa. Aikuiset, naimisissa olevat naiset ovat akkoja, emäntiä tai ämmiä. Ämmät ovat etenkin keskipohjalaisissa murteissa vanhoja naisia, kun taas Etelä-Pohjanmaalla ämmillä voidaan viitata nuorempiinkin naisiin. Sävy saattaa joskus olla halventava. Akka-sana puolestaan on pohjalaismurteissa neutraali, joskus positiivinenkin sävyltään, kuten Alahärmässä: Kyllä se siitä aimoon akan saa.

Valtaosassa sellaisista murre-esimerkeistä, joissa yksittäiseen naiseen viitataan sanalla nainen, sävy on paheksuva. Esimerkiksi Ylihärmässä on sanottu: Se nainen on sellaanen ketales, ei se palijom piittaa huushollistansa eikä muustakaa.

 

Yhtäläisyyksiä ja eroja

Kun tarkastelee niitä sanakirjan esimerkkejä, joissa mainitaan mies tai nainen, huomaa, että toisinaan molemmat esiintyvät samantapaisissa yhteyksissä. Esimerkiksi ulkonäkönsä, olemuksensa ja liikkumisensa sekä luonteenominaisuuksiensa luonnehdinnasta ja kommentoinnista ovat saaneet osansa yhtä lailla miehet kuin naisetkin.

Entisajan maatalousyhteiskunnassa elävillä ihmisillä on ollut niukasti vapaa-aikaa ja keskeistä elämässä on ollut työ. Viittauksia työntekoon onkin sanakirjassa paljon, ja sekä miehistä että naisista puhuttaessa näkyy kädentaitojen ja ahkeruuden sekä hyvän taloudenpidon arvostus. Työt on jaoteltu miesten ja naisten töihin. Karkeasti ottaen naiset ovat hoitaneet kodin, karjan ja puutarhan, kun taas miehille ovat jääneet maanviljelys ja metsätyöt sekä tuon ajan kulkupelistä, hevosesta, huolehtiminen.

Jotkin piirteet näyttävät olevan sukupuolikohtaisia ja painottuvan joko miehiä tai naisia koskevissa esimerkeissä. Miesten puheenlahjoista ei juuri ole mainintoja, mutta juoruilu ja nalkuttaminen ovat usein aiheena naisista puhuttaessa. Kun akat sai kaffetkupin – – rupes kieli laulamahan, on Kurikassa sanottu. Kärsämäellä taas on tuskailtu pahasuista vaimoa: Epatto (= kelvoton) se on minunni akka, ei ossaa kutuva sukkaa ei lapasta, mutta suutaan se ossaa soettaa.

Naisten lörpöttelemiselle ja juoruilulle on valtava määrä synonyymejä, kuten häpöttää, hölsätä, hörhöttää, hohaata, fluiteerata, flätäätä, flääsätä, flösöttää, häplättää, hölöpöttää, kipattaa, klipottaa, kuiruttaa tai larvuta.

Murreaineistosta hahmottuu myös aihepiirejä, joissa esillä ovat voittopuolisesti miehet: raskaiden töiden lisäksi ainakin juopottelu ja tappelu. Esimerkiksi Himangalla on kuvattu miesten joulunaikaista juopottelua: Nehän tuomahan päivältä jo vanahat miehep pani olokeja (lattialle), ja siellä mässättihij juovuspääsähä, juovuksissa. Teuvalla on arveltu, että ei suukovust oo vallankaa miästen, niiren on reheriintä tarttua haturoohin (= käydä kimppuun) ja kattua kuka jotaki on.

 

Erot arvostuksessa

Mitä nauramista sulla on ko oot akkaihimine? on Himangalla kysytty. Sitä on sietänytkin kysyä. Sukupuolten arvostus on ollut vielä kaukana yhtäläisestä. Naisen työt ovat miehen näkökulmasta voineet näyttäytyä vähäpätöisinä, kuten Laihialla: Naiset meillä krökkyää kryytimaata, ei me miähet sellaashin, meillon kyllä tosiskin tekemistä.

Palkkauksen tasa-arvosta ei myöskään ole voinut puhua. Nurmossa miesten päiväpalkasta todetaan, että olihan se nyv vähä korkijee kun akkaan. Myöskään perijöinä tai omistajina naiset eivät ole päässeet tasoihin miesten kanssa. Talojen omistajina murre-esimerkeissä loistavat miehet, ja esimerkiksi Kuortaneella naisen perinnöstä on sanottu: Akan perintiä ei kestä ku Tuamahan päivästä juhulahan, jouluun.

 


Kuva: Terese Bast

 

Murresanoja:


entrata
= muuttaa, parannella
Me isännän kans vähä entrathin niitä torpin kontrahtikirijoja. (Kaustinen)

 

floosuta
= juoruamisesta
Akat rustas klihtookökän (= järjestivät lihtaustalkoot), jotta saavat siälä oikeen floosuta. (Laihia)

 

fräkätä
= tulen käsittelemisestä, tupakan polttamisesta
Kaiken aammua tua äijä fräkää tuan piipun kans, menis nyj jo talhin (= talliin) tuasta. (Vähäkyrö)

 

ilmapuuro
= vatkattu marjapuuro, vispipuuro
Emäntä keitti väelle ilimapuurua. (Alavus)

 

kahta kättä heittäen
= ilman viemisiä
Emännillä on aina viemisiä pito- tai talkootaloon, toisin kuin isännillä: Aina menhäm pussi käres emännät, isännät menöö kahta kättä heittään. (Alahärmä)

 

laatu
= kunnon, kelpo
On se laatu ukko, tuo meijär rovasti. (Oulainen)

 


Anna Ryödi on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Kauhajoelta. Hän on kiinnostunut murteista ja kansanperinteestä.
TEKSTI: Anna Ryödi