Ymmärtääkseen EU:ta tulee ymmärtää, että se on kehittynyt aina kriisien kautta. Koronakriisi noudatti samaa, tuttua kaavaa: Ensin jäsenmaat toimivat omin päin, mutta tajuavat, että ehkä olisi kuitenkin parempi etsiä ratkaisuja yhdessä. Komissio laatii ehdotuksia. Ranska ja Saksa löytävät toisensa. Jäsenmaat riitelevät, kaikki on epäselvää, ja sitten äkkiä syntyy sopu, kompromissi, johon kukaan ei ole täysin tyytyväinen, mutta jonka saavuttamiseen kaikki ovat tyytyväisiä. Elämä jatkuu ja Euroopan integraatio on jälleen ottanut askeleen eteenpäin.
EU:n sisällä vallitsi vähintään 2008 finanssikriisistä lähtien jakolinja kahden leirin välillä. Saksan leiriin kuuluvat maat (mukaan lukien Suomi) korostivat jäsenmaiden suvereniteettia budjettiinsa ja talouspolitiikkaansa, kun taas Ranskan leiriin kuuluvat maat kannattivat yhteisvastuuta ja EU:n keskitettyä finanssipolitiikkaa. Tänä kesänä tapahtui suuri murros, kun Berliinissä nähtiin, että koko Euroopan talous on vaakalaudalla: Koronakriisi on pudottanut EU-alueen BKT:ta tähän mennessä 15 prosenttia. Jakolinja murtui ja Ranska ja Saksa päättivät – taas kerran – viedä EU:ta eteenpäin yhdessä.
Nyt on päätetty, että EU-komissio voi jatkossa ottaa velkaa jäsenmaiden tulevia jäsenmaksuja vastaan. Summat ovat jäsenmaiden yhteenlaskettuihin budjetteihin verrattuna pieniä, mutta EU:n mittakaavassa suuria. Uuden elvytysvälineen (750 miljardia) myötä EU:n budjetti lähes tuplaantuu. Tällä on suuri merkitys energiasektorille, koska kasvava rahoitus ohjataan pääosin jäsenmaille niiden ilmasto- ja digitalisaatiokehitystä edistäviin toimiin. Suomi tulee saamaan avustuksina noin 3 miljardia euroa vuosina 2021–2023. Summa ei ole pieni. Lisäksi muun muassa turpeen tuotannon vaihtoehtoihin käytettävän Just Transition -rahaston koko kaksinkertaistuu, ja koko budjettiin laadittiin sääntö, jonka mukaan 30 % kaikkien rahoituskanavien menoista tulee tukea ilmastosiirtymää.
Päinvastoin kuin jotkut kriitikot ovat väittäneet, ilmasto- ja energiatransitioon, tutkimukseen ja innovaatioihin kanavoituva EU-rahoitus kasvaa siis merkittävästi edelliseen budjettikauteen verrattuna. Elvytysrahaa ohjaavia kansallisia suunnitelmia aletaan laatia tänä syksynä, ja Suomessakin tämä työ on alkamassa. Energia-alan toimijoiden on syytä olla valmistelussa tiiviisti mukana, jotta rahoitus ohjautuu järkevästi.
EU:n ottama askel on periaatteellisesti merkittävä, koska se luo ”yhteisen” velkavastuun ja todennäköisesti johtaa myös tarpeeseen laajentaa Unionin verotusoikeutta. Suomessa ratkaisu käytiin eduskunnassa tarkasti läpi. Budjettisuvereniteetin kannalta on olennaista, että jokaisen jäsenmaan vastuiden enimmäismäärät ovat etukäteen tiedossa. Tämä EU:n huippukokouksessa poliittisesti sovittu periaate täytyy kirjata selkeästi syksyllä käsiteltäviin EU:n asetuksiin, joilla ratkaisu saa lainvoiman. Näin ”yhteisvastuu” jaetaan jokaiselle kokonsa mukaisesti.
Euroopan Unioni on Suomelle itseisarvoisen tärkeä turvallisuus- ja talousyhteisö. Myös Saksa näkee, että sääntöperustainen Euroopan integraatio on viime kädessä strateginen kysymys. Nettosaantia tai -maksuja koskevien taskulaskinharjoitusten sijaan meidän tulisikin olla ylpeitä siitä, että EU kykeni taas kerran suureen avaukseen, joka vielä katsoo vahvasti tulevaisuuteen. Syntyi näkymä, että koronakriisin aiheuttaman romahduksen jälkeen Euroopalla on yhteinen suunnitelma. Suomen talous on osa Euroopan taloutta.
Rahoitusratkaisu vahvistaa Unionia myös ulkoisesti, koska vain vahva ja sisäisesti yhtenäinen EU voi pärjätä Kiinan, USA:n ja Venäjän yhä kovemmaksi käyvässä pelissä. Yhtenäinen EU voi myös käyttää taloudellista ja kauppapoliittista voimaansa globaalien ongelmien, kuten ilmastokysymyksen ratkaisemiseksi. Myös tämä on Suomen kansallinen etu.
