Energia on mitä suurimmassa määrin poliittisen vallan väline, sillä se on kriittinen yhteiskunnan toimivuuden turvaamiseksi. Siksi on tärkeää, että olemme kansallisesti varautuneet energiahuollon riskeihin myös energiamurroksen ja vaihtelevien kansainvälisten tilanteiden olosuhteissa.
Suomen energiahuollon varautuminen seisoo kolmen peruspilarin varassa. Tärkein niistä on toimialan huoltovarmuuskriittisten yritysten huolellinen valmius- ja varautumissuunnittelu. Kyky kohdata kriisejä on hyvä, kun yritykset ovat varautuneet vakaviin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin sekä harjoitelleet niitä varten, unohtamatta kriittisiä arvoketjujaan. Toisen pilarin muodostavat toimivat energiamarkkinat. Myös kriisissä polttoaineiden ja sähkön saatavuus nojaa niin pitkään markkinaperusteiseen toimintaan kuin mahdollista. Lisäksi kolmannen pilarin turvin varataan kriisiin sopeutumiseksi lisäaikaa polttoainevarastoin ja muun muassa valmiuslakiin perustuvalla energiankäytön säännöstelyllä.
Tätä energiahuollon valmiutta on kehitetty vuosikymmenet laajassa yhteistyössä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän kanssa Huoltovarmuusorganisaatiossa. Luonnonvarojemme ollessa rajalliset on kyvykkyyttä rakennettu niille vahvuuksille, joita maallamme on. Energiankäyttömme on monipuolista perustuen vesi-, ydin- ja tuulivoimaan sekä laajaan kirjoon polttoaineita, joita puuta lukuun ottamatta on kyetty hyvin varastoimaan pahan päivän varalle. Muun muassa kotimainen turve yleistyi polttoaineena 1970-luvun alussa taloutta ravisuttaneen öljykriisin seurauksena, jotta voitiin keventää maamme öljyriippuvuutta.
Monipuolisuus energiapaletissamme on kaventumassa. Olemme luopumassa kivihiilestä kuluvan vuosikymmenen aikana. Pyrimme eroon myös öljynkäytöstä, turpeesta ja maakaasusta. Yhteensä näiden energialähteiden osuus on lähes 40 prosenttia. Käsissämme on suuri haaste ratkaistavaksi.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tehtävä määrätietoista työtä. Energiankäytön muutokset ovat ratkaisevassa roolissa päästöjen vähentämiseksi. Samaan aikaan yhteiskuntamme turvaamiseksi on muut uhkakuvat otettava huomioon. Maamme on riippuvainen tuontienergiasta, vaikka kotimaisuusasteemme muun muassa tuulivoiman myötä kasvaa. Tuomme edelleen ydinpolttoaineet, maakaasun, polttonesteitä ja energiapuuta. Tuonnin tyrehtyessä on oltava varautunut pitkittyneisiin saantihäiriöihin. Vaikka puu on tänä päivänä käytetyin energialähteemme, liittyy sen häiriöttömään saatavuuteen useita riskejä, kuten kelirikko ja huonot korjuuolosuhteet, heikko varastoitavuus, metsäteollisuuden suhdanteet ja kasvava tuonti. Kylmä vuodenaika koettelee sähkön ja lämmön riittävyyttä, etenkin jos samaan aikaan on muuta häiriötä. Tänä talvena useissa kaupungeissa ja kunnissa energiansaanti kyettiin turvaamaan turpeella, vaikka vielä syksyn alussa näytti, ettei turvetta tulevalla lämmityskaudella käytetä juuri ollenkaan – vain sen verran kuin tekninen käyttöminimi polttolaitoksissa vaatii.
Energia-ala elää siirtymää kohti hiilineutraalisuustavoitetta koko toimialan leveydellä: sähkö, lämmitys ja polttoaineet. Sähkön- ja lämmöntuotannon ohella energiankäyttö on voimakkaassa muutoksessa: liikenteen käyttövoimana sähkö yleistyy, samoin teollisuuden prosessit sähköistyvät, myös polttoaineiden käytössä uusiutuvuus on kasvavassa roolissa. Tähän muutokseen on vastattava kehittämällä energiahuoltovarmuutta, jotta kansallinen turvallisuutemme on vakaalla pohjalla myös tulevaisuudessa.
