Puutarhahaaveet alkavat herätä henkiin tähän aikaan vuodesta. Kitken pihamaalla havupuita, suunnittelen kesän hankkeita ja odotan malttamattomana ensimmäisiä kukkia, jotka pian ilmestyvät lumen alta. Kaivan joka syksy maahan sipuleita. On aina yhtä jännittävää nähdä, mitä mullasta kasvaa esiin. Suosin kestävyysajattelua ja yritän istuttaa monivuotisia ja leviäviä lajikkeita – kuten erilaisia krookuksia, kiurunkannuksia ja kasvitieteellisiä tulppaaneja.
Minun energiassani on kyse työn ja vapaa-ajan yhdistelmästä. Olen onnekseni aina saanut tehdä luovia työtehtäviä, jotka antavat minulle energiaa. Luodon Fagernäsissä sijaitsevan kesämökin puutarha antaa toisenlaista energiaa, mutta ne kuitenkin liittyvät tiiviisti toisiinsa – sekä toimitusjohtajan työssäni että puutarhassani on kehitettävää ja haasteita. Puutarhapiireissä puhutaan paljon vyöhykkeistä. Nautin suuresti, kun onnistun kasvattamaan kasveja, joiden ei oikeastaan pitäisi selviytyä ilmastossamme. Pidän mikroilmaston rakentamisesta, puutarhan integroimisesta ympäröivään luontoon ja sellaisen tilan luomisesta, jossa viihtyvät sekä kasvit että eläimet.
Vanhimmat kasvini ovat 15-vuotiaita, toiset uudempia. Puutarha elää jatkuvasti. Koska meillä on kivinen tontti täynnä juuria, vapaa-aika kuluu pitkälti kaivuutöissä – työnnän likaiset kädet syvälle multaan ja otan vastaan kaiken, mitä jaksan. Se on parasta!
