Ruotsin energiamarkkinavirasto on esittänyt energiamarkkinamallia, joka ohjaisi pohjoismaisten sähköasiakkaiden kaikki yhteydenotot sähkön myyjälle, myös sähköverkkoa koskevissa asioissa. Oikeanpuoleisessa artikkelissa käsitellään tarkemmin esitystä.
Monet Ruotsin ja Suomen sähköverkkoyhtiöistä tyrmäävät esityksen eivätkä ymmärrä, miten mallista voisi olla hyötyä sähköasiakkaille rahallisesti tai palvelullisesti. Suomessa mallia on vastustettu voimakkaasti, etenkin Paikallisvoima-yhdistyksessä, jonka jäseninä on 46 paikallista suomalaista energiayhtiötä.
Paikallisvoima tukeutuu kyseisestä mallista tehtyyn kattavaan vaikutusanalyysiin. Yhdistys nostaa esiin vaihtoehtoisen mallin – ”Sähkölaitosmallin” – jossa paikallinen verkonomistaja on keskeisessä osassa sekä verkon käytössä että sähkönmyynnissä loppuasiakkaalle.
Tämä on lähellä niin EU-komission kuin Eurelectricin (Euroopan energiayhtiöiden järjestön) esittämiä periaatteita paikallisen verkkotoimijan roolista (Active System Management). Sähkölaitosmalli poikkeaa silti täysin siitä, millaista markkinaratkaisua EU hakee loppuasiakkaan suuntaan.
Suomen perusteluina ovat helppous, kustannustehokkuus ja yhteiskunnalle koituva hyöty.
Asiakkaiden omistama Ålands Elandelslag, ÅEA, perustettiin v. 1957. Tavoitteena ei ole voiton maksimointi vaan turvallinen ja kustannustehokas sähköntoimitus osuuskunnan jäsenille. ÅEA ei jaa osinkoa, se siirretään toimintaan ja käytetään lähinnä vanhojen verkkojen uudistamiseen ja uusiin liittymiin. Osuuskunnan toiminta jakautuu sähköverkkoon ja sähkökauppaan, ja yhtiö on Paikallisvoiman aktiivinen jäsen.
Tj David Karlsson on pohtinut loppuasiakasmarkkinoita poliitikkojen tavoitteleman myyjäkeskeisen markkinamallin valossa.
”Arvioin, että siitä hyötyisivät lähinnä suuret sähkönmyyjät. Asiakkaiden sähkölasku ei kyllä halpene. Päinvastoin, Euroopassa yhteislaskutusmaissa on korkeammat sähkönmyyntikatteet kuin täällä Pohjolassa”, David Karlsson sanoo.
”Tällä mallilla asiakas etäännytetään verkkoyhtiöstä. En usko, että sähkönmyyjät ovat erityisen kiinnostuneita tai edes osaavia, kun asiakkaiden kanssa neuvotellaan verkkomaksuista. Eivät ne yleensä halua myöskään paneutua esim. pientuotantoon, johon liittyy paljon työtä ja vähän rahaa. Useimmat sähkönmyyjät haluavat nopeasti sopimuksen asiakkaan kanssa ja sitten siirtyä seuraavaan asiakkaaseen.”
David Karlsson kysyy, voiko asiakkaasta kaukana toimiva tuntea paikallisen tilanteen.
”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tiivis yhteydenpito asiakkaan kanssa kuuluu verkkoyhtiölle, jotta palvelu olisi paras mahdollinen. Se, että saako asiakas yhden vai kaksi laskua, ei voi olla mitenkään iso juttu maailmassa, jossa on e-laskut ja uusia helppoja maksutapoja.”
David Karlsson mainitsee, että myyjäkeskeisessä mallissa sähkönkäyttäjän tulee sähkökatkoksessa ottaa yhteyttä sähkönmyyjään, vaikka tämä on ehkä ulkoistanut asiakaspalvelunsa puhelinpalvelukeskukseen Intiaan.
”Miten se voisi olla sähköverkkoasiakkaalle hyvä ratkaisu? Uskon useimpien asiakkaiden olevan aika tyytyväisiä paikalliseen verkkoyhtiöönsä. Tyytymättömyys kohdistuu suuriin yhtiöihin ja niiden keskitettyyn asiakaspalveluun. Paikallisessa verkkoyhtiössä on helppo astella toimitusjohtajan juttusille, jos on tyytymätön johonkin.”
Myyjäkeskeisestä mallista keskustelu on Daniel Karlssonin mukaan esimerkki siitä, miten asiantuntijat yrittävät ratkaista ongelmia, joita ei ole. Kukaan ei ole koskaan osoittanut myyjämallia paremmaksi ja halvemmaksi asiakkaalle, hän toteaa:
”Miksi 200 kilpailevaa myyjäyhtiötä antaisi paremmat hinnat kuin 100? Harvempien toimijoiden järjestelmässä pikemminkin olisi niin, että uusilla kilpailijoilla olisi korkeampi kynnys päästä markkinoille.”
David Karlsson tiivistää: Näinä aikoina, kun puheessa vilahtelevat demand response, smart grid, prosumers ja blockchain economy, asiakkaiden etäännyttäminen verkkoyhtiöstä tuntuu kummalliselta: ”Sen pitäisi olla päinvastoin!”
Johan Lundqvist, joka kuuluu Ruotsin energia-alalla tulevaisuusasioihin perehtyneimpien joukkoon, toteaa alan lehdessä ERA:ssa Energiamarkkinaviraston ”laittavan esityksellään useimmat verkkokäytön ja järjestelmäkäytön asiat päälaelleen”.
”Huomispäivän uusissa sähköjärjestelmissä on keskeistä, että verkkokäytön ja järjestelmävastuun roolien on oltava huomattavasti aktiivisempia. Markkinat täytyy toisin sanoen järjestää tukemaan järjestelmä- ja verkkokäyttöä, jotta kokonaisuus saadaan toimimaan. On tuplavirhe, jos silloin sähkönmyyjä laitetaan kuskin paikalle.”
”Kuka saa ensimmäisen vuoron asiakkaaseen? Omaa voittoa tavoittelevat markkinatoimijat tulisi kai jättää tämän jonon viimeiseksi?”
Kirjoittaja on Ruotsin energia-alan ERA-lehden entinen päätoimittaja.
