Suomen uusi hallitus on alkanut toteuttaa ohjelmaansa. Lista on energiasektorin osalta pitkä ja jaettavissa kolmeen pääteemaan: ilmastopolitiikka, energiaverotus ja energiatuotanto.
Energiatuotannon tavoitteet on pitkälti integroitu ilmastopolitiikkaan, tärkeinä osasina hiilikielto v. 2029 ja turpeenkäytön puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Suomen on oltava hiilineutraali v. 2035. Kivihiiltä ja fossiilista kaasua käytetään lähinnä Etelä-Suomen suurkaupungeissa kaukolämmön tuotantoon. Muualla Suomessa noin miljoonan suomalaisen kodit lämmitetään turpeella.
Hakkuutähteiden ja metsäteollisuuden sivutuotteiden käytön lisääminen pystyy vain osin kompensoimaan turpeen, hiilen ja fossiilisen kaasun supistumista. Muina vaihtoehtoina ovat esim. sähkölämmityksen lisääminen lämpöpumpuilla sekä teollisuusprosessien hukkalämmön parempi talteenotto syötettäväksi kaukolämpöverkkoon.
Olennaisena tekijänä on teollisuusprosessien fossiilisten polttoaineiden korvaaminen yhä enemmän sähköllä. Hyvänä esimerkkinä tästä on SSAB:n tuleva Luulajan pilottilaitos, jonka teräsprosessissa ei aiota käyttää kivihiiltä. Tällainen prosessi vaatii, vaikka sitä käytettäisiin vain SSAB:n Raahen tehtaalla, enemmän sähköä kuin naapurissa sijaitseva Fennovoima kykenee tuottamaan. Toki se vähentäisi yhdellä iskulla Suomen hiilidioksidin kokonaispäästöjä liki 10 %.
Polttoaineiden hiilidioksidiverosta on keskusteltu, mutta jo nykyinen vero pitää huolen fossiilisten polttoaineiden supistumista ETS-päästökaupan kautta. Tämä nykyinen hiilidioksidivero on nelinkertaistunut kahdessa vuodessa sen jälkeen, kun ETS-markkinoilta vedettiin pois suuri määrä päästöoikeuksia. Jos tässä tilanteessa hiilidioksidille määrätään vielä toinen vero, se tuhoaa nykyisen ETS-kaupan tarkoituksen, siis että prosessi tapahtuu hallitusti.
Ydinvoiman iso rooli ilmastopolitiikan energiaosassa on päivänselvä kaikissa vakavasti otettavissa keskusteluissa. Ilahduttavasti yhä useammat vihreän liikkeen kannattajat tajuavat sen, esimerkiksi puolueen jäsenyhdistys ”Viite – Tieteen ja teknologian vihreät”. Koko väestön tasolla ydinvoiman kannatus on nyt suurempaa kuin koskaan aiemmin Suomessa: 49 % suhtautuu myönteisesti, 15 % kielteisesti.1
Tuulivoima on nykyään kustannustehokkain sähköntuotannon muoto Suomen oloissa, ja se on käytännössä syrjäyttänyt suuren osan säästä riippumattomia voimaloita, joita nyt puretaan. Suomen verkkoyhtiöt ovat lain mukaan velvollisia toimittamaan sähköä, ja niiden onkin aiheellista kysyä, miten ne saavat toimitettua sähköä silloin, kun tarjonta ei riitä.
Markkinan tulisi itse ratkaista ongelma nykyisen markkinadesignin mukaan. Mutta jo purettuja voimaloita ei valitettavasti saada käyntiin sinä päivänä, jolloin niitä tarvitaan. Muutoin hyvin toimivalta Nordpool-markkinaltakin puuttuu mekanismi, joka antaisi säästä riippumattomalle sähköntuotannolle oman arvonsa.
Ruotsin energiaministeri Anders Ygeman esitti hiljattain keskustelualoitteen tällaisesta mekanismista. Toivottavasti sama keskustelu alkaa vakavissaan myös Suomessa.
Roger Holm,
Katternön toim.joht.
1. V Kantar TNS / Energiateollisuus ry:n uusin kysely, huhtikuu 2019.
