Kaikkien aikojen suurin muutos älysähköverkkoon siirryttäessä
Digitalisointi ja standardointi, yhteiskuntakehityksen kaksi raidetta, kulkevat käsi kädessä. Riippumatta siitä ketkä tai mitkä viestivät keskenään – ihmiset, koneet, laitteet – niiden on puhuttava samaa kieltä ymmärtääkseen toisiaan ja voidakseen mukautua toisiinsa.
Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös sähköä ja kaikkia niitä 3,7 miljoonaa sähkönkäyttöpaikkaa, joissa sähköä käytetään ja mitataan Suomessa. Tarkka tieto sähkövirtauksista on välttämättömyys, jotta sähköverkkoa pystytään ohjaamaan optimaalisesti ja asiakkaita laskuttamaan käytön mukaan.
Asian tekee huomattavan monimutkaiseksi se, ettei kyse on yhdestä tai muutamasta toimijasta vaan sadoista – Suomessa on tätä nykyä noin 100 sähköenergiayhtiötä, jotka myyvät sähköä, ja runsaat 80 sähköverkkoyhtiötä, jotka jakelevat sähköä.
Poliittisen päätöksen mukaan sähkö myydään markkinoilla, jotta jokainen sähköasiakas voi vapaasti valita sähkönmyyjien tarjouksista mieluisimman, mutta sähkön jakelun hoitaa se verkkoyhtiö, jolla on sähköverkkolupa alueella. Verkkoyhtiö joutuu hinnoittelussaan noudattamaan Energiaviraston määrittämiä puitteita.
”Sähkömittarit olivat ennen yksinkertaisia laskimia, jotka luettiin kerran vuodessa. Nykyvaatimusten mukaan sähkömittarit on voitava lukea joka tunti ja lähitulevaisuudessa joka 15. minuutti. Samalla mittarit ja koko verkko on varustettava ”älyllä”, jotta niitä voidaan ohjata”, selittää Mia Nyman, joka on Herrforsin ja Herrfors Verkon projektipäällikkö valtakunnallisessa, tätä muutosta valmistelevassa hankkeessa.
”Kaikkien osapuolten – sähkönmyyjien, jakeluverkkoyhtiöiden, palveluntuottajien – on voitava viestiä toistensa kanssa ilman väärinkäsityksiä ja enemmän tai vähemmän reaaliajassa. Mutta ne ovat vuosien saatossa kehittäneet omiin tarpeisiinsa omat järjestelmät, jotka ovat vain rajallisesti yhteensopivia muiden järjestelmien kanssa”, hän sanoo.
Nyt käsillä oleva hanke, kaikkien saaminen puhumaan samaa kieltä, on toisin sanoen jättiläismäinen ja monimutkaisin prosessi, johon Suomen energia-ala on osallistunut. Valmistelut ovat jatkuneet vuodesta 2015. Helmikuussa 2019 astui voimaan sähkömarkkinalain muutos, jolla Fingrid sai toimivallan tiedonvaihtojärjestelmän, datahubin, rakentamiseen.
Tietokannan rakentaa tytäryhtiö Fingrid Datahub Oy, joka on tähän mennessä hankkinut palveluja 41,9 miljoonalla eurolla. Pääasiallisena it-toimittajana on CGI Suomi Oy.
”Kaikki tietokantaan liittyvät toimijat ovat velvollisia valmistelemaan järjestelmänsä vaihe vaiheelta siirtoa varten ja dokumentoimaan toimenpiteensä”, kertoo Fingrid Datahubin toim.joht. Asta Sihvonen-Punkka.
Viime toukokuun välimittauksessa todettiin niin monien olevan aikataulusta jäljessä, että tietokannan käyttöönotto, jota oli suunniteltu huhtikuulle 2021, lykättiin 21.2.2022 saakka.
Herrforsin osalta prosessi osuu yksiin laskutusjärjestelmän vaihdon kanssa. Laskutusjärjestelmän on tietenkin pystyttävä viestimään valtakunnallisen tietokannan kanssa.
”Uusi laskutusjärjestelmä tulee käyttöön v. 2020 aikana. Tavallisesti asiakkaita ei tarvitse tällaisessa muutoksessa vaivata. Nyt sitä vastoin voimme joutua ottamaan yhteyttä osaan asiakkaista osoitetietojen päivittämistä ja tarkentamista varten”, Mia Nyman sanoo.
Kyse on kahdentyyppisestä osoitteesta, yhtäältä sähkönkäyttöpaikasta ja toisaalta laskutusosoitteesta. Asiakkaan on myös ilmoitettava henkilötunnuksensa tunnistamisen varmistamiseksi.
”Meidän kaltaisessa alueellisessa 100-vuotiaassa yrityksessä on edelleen asiakas jos toinenkin, jota ei ole koskaan yhdistetty henkilötunnukseen. Paikallistuntemuksemme ansiosta olemme silti pysyneet selvillä asiakkaista. Mutta valtakunnallisessa automaattijärjestelmässä tunnistamistarve on toinen”, Mia Nyman sanoo.
Herrforsin alueella on tyypillisesti kyse kesämökeistä, jotka eivät rakennusaikana aina saaneet tai edes voineet saada virallista osoitetta. Nykyään kun käytännössä kaikki huvilat on liitetty sähköverkkoon, ne on löydyttävä itsenäisinä kohteina tietokannasta.
Uuden järjestelmän taustana on EU-tason poliittinen tavoite, jonka mukaan sähköä ja siihen liittyviä palveluja täytyy voida jakaa ja ostaa vapaasti rajojen yli.
Myös tehokkuus- ja ympäristöresurssisyyt tukevat tavoitetta. Älysähköverkko tarjoaa asiakkaille paremmat mahdollisuudet ohjata sähkökulutustaan, ja heille tarjottavien palvelujen kehittäminen ja kaupallistaminen saavat paremmat edellytykset.
”Ne voivat olla erilaisia mukavuutta lisääviä järjestelyjä kotona. Myös sähkönmyyjän vaihtoon liittyviä menettelyjä yksinkertaistetaan”, Mia Nyman sanoo.
Tällaisia sähkönmyyjävaihtoja tapahtuu noin 400 000 kertaa vuodessa Suomessa, ja joka kerta kaikkien asianosaisten – uuden ja vanhan sähkönmyyjän, verkkoyhtiön ja asiakkaan – on saatava kaikki tarvittava tieto nopeasti ja tehokkaasti”, Mia Nyman sanoo.
Yhteisen tietokannan idean noustua tapetille Pohjoismaissa sai nopeasti tuulta purjeisiin kysymys siitä, kuka saisi lähettää laskun asiakkaalle. Lobbauksessa olivat ensin voitolla toimijat, jotka halusivat kaiken – sekä sähkön että sen jakelun – koottuna yhteen laskuun, jonka sähkönmyyjäyhtiö lähettäisi. Sähköverkkoyhtiö olisi toisin sanoen ollut alisteisessa asemassa ja menettänyt ainoan kiinteän yhteyden (siis laskun) asiakkaisiinsa.
Ajatus pakollisesta yhden laskun järjestelmästä hylättiin protestien jälkeen. Nyt on päätetty, että asiakas saa uudessa järjestelmässä päättää itse, kerätäänkö kaikki samaan laskuun.
”Monissa tapauksissahan sähkönmyyjä ja -jakelija eivät kuulu samalle omistajalle, mutta tietokannan on uudessa järjestelmässä kyettävä välittämään kaikki tarvittavat tiedot”, Asta Sihvonen-Punkka sanoo.
Hän on vakuuttunut siitä, että tietokanta helpottaa voimakkaasti liiketoimia toiminnassa, joka on jatkuvasti käynnissä, siis sähköhuollossa.
”Samalla meidän on ymmärrettävä muutoksen vaativan äärettömän paljon työtä kaikilta osapuolilta. Etenkin pienten yhtiöiden voi olla viisainta tarttua asioihin yhteistyössä”, hän sanoo.
