Alarik Ahlström oli 1.1.1920 juuri aloittanut työn Pietarsaaren sähkölaitoksen uutena isännöitsijänä sekä Pietarsaaren kaupunginjohtajana.
Alarik Ahlström (1882–1961) oli syntynyt Pietarsaaressa, koulutukseltaan insinööri, ja ensimmäisen kerran hänet oli palkattu kaupungininsinööriksi v. 1911. Hän hoiti työnsä tarmokkaasti kunnes v. 1917 irtisanoutui kiukuissaan siitä, että työläiset olivat poliittisen anarkian aikana kieltäytyneet tottelemasta määräyksiä.
Vuonna 1919 hän sitten palasi Pietarsaareen ryskeellä ja rytinällä, ei vain takaisin sähkölaitoksen isännöitsijäksi vaan myös Pietarsaaren kaupunginjohtajaksi. Hän oli koko Suomessa ensimmäinen tällä itse ehdottamallaan tittelillä. Hän kirjoitti itse myös viran johtosäännön.
Tuolloin samoin kuin nytkin oli löydettävä luotettava ja taloudellisesti edullinen sähköntuotannon energialähde. Alarik Ahlström järkeili muun muassa näin, kun hän 1920-luvulle tultaessa laati ”todennäköisyyshoroskoopin”, kuten hän sitä kutsui, eri vaihtoehdoista; vesivoimasta, puusta, hiilestä, turpeesta ja naftasta (öljystä):
Hiili tuskin tulee edulliseksi alusten puutteen ja korkeiden tullien takia. Puun jalostamisesta tulee kannattavampaa, ja näin ollen polttopuun hinta todennäköisesti nousee. Pietarsaaren lähellä ei ole suuria turvesoita ja turve oli vielä pitkälti kokeiluasteella. Öljyn hankinnan saattoi sitä vastoin odottaa olevan helppoa olojen normalisoituessa sodan jälkeen.
Myös vesivoima oli kiinnostava vaihtoehto, Ähtävänjoen voimala voisi tuottaa huomattavan määrän sähköä, jolloin kaupunki ei olisi riippuvainen polttoainehintojen heilahteluista.
Öljy ja vesivoima olivat siis Alarik Ahlströmin listan kärjessä. Toinen juttu on sitten se, että hänen mielipiteensä muuttui useaan kertaan tulevan 34-vuotisen kaupunginjohtajuuden aikana. Hän esimerkiksi ajoi ratkaisevassa tilanteessa läpi kielteisen päätöksen, kun Pietarsaaren kaupunki sai tarjouksen Ähtävänjoen useiden koskien ostamisesta.
