Jos Anne-Marie Eklund Löwinderiltä kysyy, miltä paratiisi näyttää, hän kuvailee mereen ulottuvaa niemeä, heinäniittyjä, lehtoja ja lajeja pursuavia mäkisiä ketoja, joilla viihtyvät niin valkeat miekkavalkut ja miehenkämmekät kuin verikurjenpolvet, mäkimeiramit ja isolinnunruohotkin, samoin syysmyrkkylilja, joka tunnetaan myös nimellä ”alastonimpi”, kaunis ja myrkyllisyytensä vuoksi petollinen.
”Isä toi kotiin Pong-pelin,oli upeaa nähdä pallon pomppivan tv-ruudulla”
Paratiisin lehdoissa pesivät myös linnut, pensaskertut, satakielet, mustapääkertut ja punavarpuset. Paratiisissa on linnoitusten raunioita sekä suuriruhtinaskunnan ajoilta että sotavuosilta 1939–1945, jolloin alueella oli suomalaisjoukkoja. Merikotkien nähdään usein liitävän taivaalla. Niemeä ympäröivät vedet ovat runsaskalaisia, lihavat ahvenet ovat Anne-Marien suosikkeja ja päätyvät pian paistinpannulle.
Paratiisi on nykyään luonnonsuojelualuetta, nimeltään Herrö, kaikkein eteläisin niemenkärki Ahvenanmaan pääsaarella Lemlandin kunnassa. Anne-Marien äiti Anne-Maj Österman varttui Rönnskagissa, aivan Herröskatan vieressä, ja täältä ovat myös monet Anne-Marien varhaisista muistoista. Täällä hänellä on nykyään mökki ja täällä hän viettää mahdollisimman paljon aikaansa.
Mitä teitä Anne-Marie Eklund Löwinder on kulkenut tullakseen it-legendaksi jo elinaikanaan, tullakseen ainoana ruotsalaisena valituksi Internet Hall of Fameen? Vain yksi toinen pohjoismaalainen on elinaikanaan saavuttanut saman aseman, nimittäin Linus Torvalds, jolla on juuria Jepuan Finskasissa.
Anne-Marie on ennen kaikkea luonut tiensä itse.
Hän asui ensimmäiset kuusi elinvuottaan vaatimattomassa ympäristössä Tukholman Södermalmissa. Tuolloin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa kotiin tuli vain kylmä johtovesi, lämmitys hoidettiin koksilla, pyykit kuivattiin ullakolla, viisi kerrosta ylempänä.
Vuonna 1963 perhe muutti Farsta Strandiin, pari kilometriä Söderistä etelään, ja Eklundin perheen elämä muuttui hiukan mukavammaksi. Perheeseen kuuluivat isä Bertil, taksiautoilija, äiti Anne-Maj, apuhoitaja, taksinkuljettaja ja kodinhoitaja, Anne-Marie ja isosisko Marie-Louise sekä pikkuveli Mikael.
Bertil-isä oli varttunut kasvattilapsena Jämtlannin Frösönissä, naimattoman piian poikana, koulutuksenaan 5-vuotinen kansakoulu. Sotapalveluksensa hän suoritti moottoripyörälähettinä ja v. 1945 ns. valkoisten bussien kuljettajana, siis niiden jotka evakuoivat Saksan keskitysleireiltä suuren joukon skandinaaveja ja juutalaisia. Bertil avioitui varhain ja sai kolme lasta.
Äiti Anne-Maj varttui vaikeissa oloissa (Anna-äiti oli maanis-depressiivinen, Artur-isä oli työssä Kockumin telakalla Malmössä). Lisäksi Anne-Maj sairastui teini-iässä tuberkuloosiin ja vietti jonkin aikaa parantolassa Turussa. Hän tervehtyi, avioitui merikapteenin kanssa ja sai kaksi lasta. Mies oli kuitenkin enimmäkseen poissa, avioliitto oli onneton, Anne-Maj halusi erota, mies ei. Sitten Anne-Maj otti lapset mukaansa ja muutti isänsä luo Malmöön.
Seuraavaksi, 1950-luvun puolivälissä, Bertil ja Anne-Maj tapasivat Malmössä. Heistä tuli pari ja he asettuivat jonkin ajan kuluttua Tukholman Södermalmiin. Perheeseen kuului myös Anne-Maj’n Alf-poika ensimmäisestä avioliitosta. Alf kuoli synnynnäisen sydänvian seurauksena 12-vuotiaana, suunnilleen Anne-Marien syntymän aikoihin.
Anne-Marie muistaa lapsuutensa onnellisena huolimatta vanhempiensa raskaista elämänkokemuksista.
”Isä oli valtavan kiinnostunut tekniikasta ja osteli älyttömän paljon kaikenlaisia laitteita. Hän kantoi kotiin talouskoneita, vaikka äiti ei tiennyt, mitä niillä tekisi. Hänellä oli monta radiota ja radiopuhelinta ja hän kuunteli poliisiradiota pystyäkseen taksiautoilijana seuraamaan liikennettä”, Anne-Marie kertoo.
”Joskus vuoden 1970 tienoilla isä toi pikkuveljelleni Pong-pelin, klassisen tv-pelin, jossa pallo pomppi upeasti kuvaruudun yhdeltä reunalta toiselle. Kiinnostukseni tekniikkaan on varmasti osin peräisin isältäni.”
Anne-Maj’n perintö tyttärelleen on mittaamaton.
”Äiti oli kaikesta kokemastaan huolimatta uskomattoman myönteinen ja kärsivällinen. Hän oli todella suuri ihanteeni.”
Kuten yllä on kerrottu, Anne-Marien ahvenanmaalainen identiteetti on peräisin äidiltä. Kun Herrön kotitila lohkottiin, Anne-Maj ja hänen kaksi sisarustaan saivat siitä kukin kolmasosan. Anne-Maj kävi siellä lapsineen säännöllisin väliajoin vanhempiaan tervehtimässä; isä oli nyt palannut Rönnskagiin.
”Äidinäidin luonne altisti ristiriidoille, joten lopulta äitini sanoi: Me emme enää tule tänne, jos emme saa tonttia, johon voimme rakentaa oman talon! Se talo on nyt minun”, Anne-Marie kertoo ikuisesti kiitollisena siitä, että hän on jo lapsuudesta asti saanut ampua, kyniä ja kärventää lintuja, kalastaa, korjata rikkinäisiä verkkoja, hoitaa viljelmiä ja tehdä muitakin saariston arjen askareita.
Kehystarina on sekin mielenkiintoinen, lyhyesti kerrottuna Anne-Marien äidinäidin isä, Föglön saarelta kotoisin ollut Theodor Selenius, astui aikoinaan maihin ja osti koko Rönnskagin. Theodor oli yksinhuoltajaisä ja hänen Anna-tyttärensä löysi Artur-puolisonsa lahden toiselta puolelta.
”Theodor oli äidin paras ystävä, auttoi ja suojeli häntä, kun hänellä oli vaikeaa”, Anne-Marie sanoo.
Jos uskoo tähtiin, voisi helposti väittää, ettei Anne-Marien läheinen suhde Internetiin ole sattumaa. Hän syntyi 26. syyskuuta 1957, ja kahdeksan päivää sen jälkeen, 4. lokakuuta, öisen taivaan halki kulki aiemmin tuntematon tähti ja herätti maailmanlaajuista kohua. Se oli Sputnik, ensimmäisen ihmisen avaruuteen lähettämä satelliitti, neuvostoteknologian riemuvoitto.
Sputnikia pidetään yleisesti Internetin alkulaukauksena, sillä USA päätti välittömästi vauhdittaa tekniikan kilpajuoksua saadakseen etumatkaa kommunistiseen vihollismaahan verrattuna. Perustettiin mm. uusi viranomainen, ARPA (Advanced Research Projects Agency), maanpuolustustutkimuksen nopeuttamiseksi.
