Bi (Britt-Inger) Purasella on ollut läheinen suhde Suomeen lapsesta asti. Hän varttui Uumajan pohjoispuolella Sävarissa, josta on vuosisatoja kuljettu Merenkurkun yli Suomeen. Suomen sodan (1808–1809) viimeistä edellinen taistelu käytiin juuri Sävarissa, jossa tuhat sotilasta menetti henkensä. Suomen kohtalon ratkaissut viimeinen taistelu käytiin seuraavana päivänä läheisessä Ratanin rannikkokylässä.
Bi muistaa elävästi Korsholm-laivat, jotka alkoivat 1950-luvulla liikennöidä Vaasasta Uumajanjokea pitkin aina Uumajan keskustaan asti. ”Ne olivat persoonallisia ja kauniita laivoja, joiden torvista lähti hieno töräys. Asuimme joen lähellä, ja juoksin usein rantaan vilkuttamaan matkustajille.”
Oppikoululaisena Bi matkusti luokkansa kanssa joka vuosi laivalla Vaasaan. Matkat olivat eksoottisia ja antoivat esimakua ulkomaista.
Bi on tuloshakuinen ihminen ja ollut aina kiinnostunut asioiden yhteyksistä. Kun lukio-opetus oli hänestä tehotonta ja hidasta, hän tentti lukiokurssit yhdessä vuodessa ja aloitti 17-vuotiaana opinnot uudessa Uumajan yliopistossa.
Sosiologia ja väestötiede kiinnostivat häntä eniten. London School of Economics ‑yliopistossa vietetty syksy herätti kiinnostuksen myös taloushistoriaan. Bin kandidaatintutkielma käsitteli muuttoliikettä Norrlannissa ja Norrlannista.
Bi Puranen painotuoreen väitöskirjansa kanssa v. 1984. ”Jokaisen yhteiskunnan ja aikakauden sairaudet heijastavat oman aikansa sosiaalisia ja taloudellisia oloja”, hän kommentoi silloisessa kuvatekstissä.
Hän testasi uutta suomen taitoaan appivanhempiinsa. He pudistivat päätään…
Tässä vaiheessa hänen opettajansa Egil Johansson – Uumajan yliopiston kasvatustieteen professori – teki Bille mielenkiintoisen ehdotuksen. Egil oli varhaisia tietokonenörttejä, ja hänen aloitteestaan perustettiin Ruotsin väestötieteellinen tietokanta (Demografiska databasen), jonka ensimmäisenä suurena tehtävänä oli siirtää Ruotsin kirkonkirjat ”tietoa kantaviin välineisiin”.
Bi valittiin 22-vuotiaana Egilin suosituksesta uuden toiminnan johtajaksi. Toiminta sijoitettiin Haaparantaan.
Väestötieteellinen tietokanta oli kaupungille huomattava saavutus. Kun uusi toiminnanjohtaja saapui keväisenä päivänä linja-autolla Haaparantaan, odottamassa oli kunnanjohtaja ja paikallinen työnvälitysjohtaja. Matkustaja toisensa perään astui bussista, heidän joukossaan nuori lettipäinen nainen, jolla oli pyöreät silmälasit ja nallekarhu kainalossaan. Kun bussi oli tyhjä ja nämä kaksi herraa vieläkin seisoivat paikoillaan, Bi asteli heidän luokseen ja kysyi: ”Odotatteko ehkä minua?”
Väestötietokanta aloitti toimintansa 35 työntekijän voimin. Työntekijöitä oli myöhemmin satakunta, ja Pajalaan, Jyränjärvelle ja Ramseleen perustettiin haaraosastot. Maakunta-arkistoista saapui rahdeittain vanhoja kirkonkirjoja, joiden sisältämät tiedot (v. 1809 saakka myös Suomesta) muutettiin nyt ykkösiksi ja nolliksi.
”Tietokantatyötä pidettiin silloin hypermodernina. Käytimme valtavia reikäkorttikoneita. Reikien lyönti kortteihin kuulosti konekiväärisarjalta, ja meidän oli hankittava kuulosuojaimet. Vierailijat olivat aina hyvin vaikuttuneita.”
Elämään mahtui muutakin kuin työ. Bi tutustui pyöräretkillä Tornionlaaksoon ja rakastui kauniisiin talovanhuksiin, jotka olivat yleensä hylättyjä ja odottivat purkamista. Bi kysyi kunnanjohtajalta, voisiko hän vuokrata Mattilan lakkautetun koulun kaupungin pohjoispuolelta.
Vuokra oli sata kruunua kuussa. Koulun sijainti joen äärellä oli mahtava, ja alueella talvehti suuria metso- ja teeriparvia. Kesäisin Bi pyöräili työpaikalleen ja talvisin hiihti.
Bi vietti ensimmäisen kesälomansa vuorikiipeillen Grönlannissa.
”Oleilin kiipeilykerhoni kanssa Ammassalikin [nyk. Tasiilaq] vuorilla Itä-Grönlannissa. Se oli ihanaa aikaa täysin sivilisaation ulottumattomissa, lukuun ottamatta muutamia grönlantilaisia, jotka tulivat tapaamaan meitä uteliaisuuttaan. Heitä kiinnostivat suuresti pienet padot, joita olimme tehneet puroihin kalojen pyydystämiseksi.”
Bi osti sorkkaraudan palattuaan Haaparantaan: Mattilan vanha koulu piti laittaa kuntoon. Koulu oli tuskin koskaan ollut niin puhdas sen jälkeen, kun hänen kollegansa olivat rientäneet avuksi harjojen ja riepujen kanssa.
Bi pääsi silloisen miehensä Åken kautta tutustumaan kunnolla Tornionlaakson elämään. Åken vanhemmat ja sisarukset asuivat kauniin Armasjärven rannalla 60 km Haaparannasta pohjoiseen. Sieltäkin lakkautettiin koulu, jonka nuoripari sai ostaa yhdellä kruunulla.
Bi muutti siis Mattilan koulusta Armasjärven kouluun. Hän sai ensimmäisen lapsensa ja aloitti tohtorinopintonsa toimiessaan samalla tietokantakeskuksen johtajana. Väitöskirjan aiheena oli Tornionlaakson kaksikielisyys.
”Åke puhui hyvin ruotsia, mutta hänen kotinsa oli suomenkielinen, joten suomi oli hänen tunnekielensä. Ymmärsin, mitä se tarkoitti, kun Åke kirjoitti minulle ruotsiksi. Hänen kirjeensä olivat pikemminkin kouluaineita kuin rakkauskirjeitä.”
Bi alkoi opiskella suomea Tornionlaakson kansankorkeakoulussa. Kun hän kokeili taitojaan appivanhempiinsa, he vain pudistelivat päätään. Bi toisti oppimansa suomenkieliset fraasit hitaasti ja selkeästi, mutta reaktio oli silti sama.
”Ongelmana oli, että minä olin oppinut ’oikeaa’ suomea, kun taas he puhuivat meänkieltä [Tornionlaakson suomea]. Suomessa selitettiin, että meänkieli oli suomen vähemmän kehittynyt kielimuoto. Tajusin, että aihe oli arka ja ettei minulla ulkopuolisena tulisi olla asiasta mielipidettä.”
Tämä kompleksisuus oli tärkeä opetus. Toisen tärkeän opetuksen Bi sai osallistuessaan tutkijakurssille Ahvenanmaalla. Illan kokoontumisessa laulettiin yhdessä. Kun Bi ei aivan pysynyt nuotissa, kurssin johtaja – seurapiirirouva Helsingistä – käänsi katseensa Bihin ja kysyi jäljittelemättömällä helsinkiläisruotsillaan: ”Kuka täällä laulaa niin kamalasti nuotin vierestä…”.
”Se oli merkillinen kokemus siitä, kuinka joku yläluokkaisessa ympäristössä kasvanut kuvitteli omistavansa maailman ja etuoikeuden sen tulkintaan.”
Kieli ja asenteet eivät kuitenkaan ole itsestäänselvästi kytköksissä toisiinsa. Bi haluaa helsinkiläisrouvan vastapainoksi kertoa hyvästä ystävästään, aiemmin vaasalaisesta Kaj Hedistä, Rovion pääomistajasta (yhtiö tunnetaan Angry Birdsistä).
”Kaj’lla on maaginen aatemaailma ja ajattelutapa, mutta samalla hän on kuin Greta Garbo potenssiin kaksi: hän välttelee julkisuutta eikä tuputa tulkintojaan toisille.”
Bi Puranen tauolla luentojensa välissä, tässä Tukholman Sköndal.
Raskaus – sukupuoliteitse tarttuva sairaus?
Tiedonjano on leimannut Bin elämää. Kaikki liittyy yhteen, mutta miten? Yhteisö on sen taustalla vaikuttavien arvojen ja käyttäytymisen sekoitus. Uudet vaikutteet ja voimat ajavat muutosta, ja vanhat rakenteet taistelevat sitkeästi vastaan.
Bi vaihtoi väitöskirjansa aiheen kaksikielisyydestä tuberkuloosiin. Hän huomasi väestötietokannasta, kuinka kuolin- ja hautaustodistuksissa jatkuvasti mainittiin kuolinsyyksi keuhkotauti.
”Sairautta levitti kulttuurinen käytös. Tuberkuloosibakteerit levisivät pelottavan tehokkaasti, koska kaikki käyttivät samoja astioita ja ruoka pureskeltiin valmiiksi ennen kuin se annettiin pikkulapsille.”
Intohimoinen tutkija nimitettiin 1980-puolivälissä verkkotietosanakirja Nationalencyklopedin-suurhankkeen päätoimittajaksi. Hanke oli kuitenkin kuluttava kulttuurieliitin taistelukentällä, ja pian Bi jättikin sen. Hänestä tuli maankuulu toimittuaan Ruotsin Tupla tai kuitti -tietovisailun juontajana. Samalla hän jatkoi väitöskirjansa tekoa, mikä johti mm. kirjaan Att vara kvinna är ingen sjukdom (vapaa suom. Naiseus ei ole sairaus).
”Tilastojen mukaan naiset elivät miehiä pidempään, vaikka he olivat useammin sairauslomalla. Esimerkiksi yli 80 % kaikista naisista oli sairaslomalla raskautensa viimeisessä vaiheessa. Oliko siis raskaus tavallisin sukupuoliteitse tarttuva ’tauti’?”
Ultralyhyt tiivistelmä: Sairaus määritellään pitkälti kulttuuristen tapojen ja käyttäytymisen perusteella.
Bi pääsi uraauurtavan World Values Survey (WVS) -arvotutkimuksen työryhmään v. 1993. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää eri kulttuurien sosiokulttuurisia, moraalisia, uskonnollisia ja poliittisia arvoja.
Hankkeen käynnisti Michiganin Ann Arborin yliopiston valtiotieteilijä Ronald Inglehart v. 1981. Ruotsissa hankkeeseen syventyi uskontososiologian professori Thorleif Pettersson Tukholman Tulevaisuuden tutkimuksen instituutin (valtiollinen tutkimussäätiö) johdolla.
Bi nimitettiin WVS-hankkeen pääsihteeriksi v. 1996. Hän toimii edelleen pääsihteerinä, vaikka ehtikin v. 1998–2004 hoitaa tulevaisuudentutkimuksen ja viestintästrategioiden professuuria Ranskan Theseus-tutkimuslaitoksessa Sophia Antipoliksessa.
WVS-hanketta toteutetaan säännöllisissä ”aalloissa” muutaman vuoden väliajoin, ja hankkeeseen osallistuu liki sata maata. Tutkimusta tehdään n. 250 kysymystä sisältävän haastattelulomakkeen avulla, ja tulokset ovat kaikkien saatavilla verkossa.
Nykymaailmassa kulttuurit kohtaavat jatkuvasti, ja tietoa arvoeroavaisuuksista ja -samankaltaisuuksista tarvitaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Aihe on monimutkainen ja latautunut. Erot voivat olla valtavia esimerkiksi siinä, missä määrin toisiin ihmisiin luotetaan tai miten tasa-arvoon suhtaudutaan.
Bi haluaa muistuttaa, että kulttuuri vaikuttaa jopa tiedonhakuun. Ihmiset eivät mielellään halua astua mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Hän kertoo tarinan miehestä, joka etsii jotain kotinsa ulko-oven edustalta astellen edestakaisin katulampun valossa. Ohikulkijat tarjoutuvat auttamaan häntä, kun hän kertoo etsivänsä avaimiaan. Lopulta he kysyvät: ”Oletko varma, että hukkasit avaimesi juuri tässä etkä muualla?” johon mies vastaa: ”En, mutta juuri tässä on valoisaa.”
Bi kertoo, että tietoa voi myös kuvailla pallona:
”Mitä enemmän pallon koko kasvaa lisääntyneen tiedon vuoksi, sitä suuremmaksi kosketuspinta tuntemattomaan muuttuu.”
Suomesta tuli valkoinen läiskä kartalla
World Values Surveyn seitsemäs ”aalto” lähestyy. Hankkeeseen on liittynyt aalto aallolta yhä enemmän maita. Suuri osa työstä toteutetaan haastatteluina, myös maiden syrjäisemmissä osissa, jotta tutkimuksen ytimessä olevien käsitteiden ja arvojen käsittely olisi vertailukelpoista, vaikka niin kulttuurien sisällä kuin niiden keskenkin on monenlaisia eroja.
World Values Survey on voittoa tuottamaton järjestö, ja sen käytäntönä on, että kukin maa osallistuu tutkimukseen rahoittamalla oman maansa kenttätyöt. Noloa kylläkin, Suomi vetäytyi edellisen aallon rahoituksesta, ja niinpä maastamme tuli valkoinen läiskä tutkimuksen kartalla.
Bi Purasen arki pääsihteerinä liittyy pitkälti rahoituksen hakemiseen eri maissa. Hän toivoo, että Suomi onnistuisi tällä kertaa järjestämään rahoituksen.
”On tärkeää tietää, liukuvatko Pohjoismaat yhä enemmän erilleen vai onko se perusteeton ajatus. Miten esim. kaksikielisyys muuttuu Suomessa ja mitä ajattelemme maahanmuutosta Pohjanlahden molemmin puolin? Ahvenanmaan saaminen mukaan on ollut haaveenani jo pitkään”, Bi Puranen sanoo.
Usimpiin ihmisiin voi luottaa. Suomi sijoittuu Ruotsin tavoin hyvin korkealle asteikolla, joka osoittaa, miten paljon ihmiset luottavat toisiinsa, myös oman lähipiirin ulkopuolisiin. Luottamus on pohjoismaisen yhteiskuntamallin kantavia tekijöitä. Kuten näkyy, Suomen osalta kehitystrendiin tuli puuttuvan rahoituksen vuoksi katko viime tutkimuskaudella.
Arvojen maailmankartta
Maat ryhmittyvät arvojensa puolesta selkeästi maantieteellisiksi ryppäiksi, vaikka poikkeuksiakin esiintyy.
Tältä uusin maailmankartta näyttää kaksiulotteisessa muodossaan World Values Surveyn mukaan. Pystyakseli osoittaa, mihin maat sijoittuvat asteikolla perinteiset – sekulääris-rationaaliset arvot. Vaaka-akseli osoittaa maiden sijoittumisen asteikolla ”hengissä säilyminen” – ”itsensä toteuttaminen”.
Bi Puranen kuvaa asteikkoja näin:
Perinteiset arvot korostavat uskontoa, lasten tottelevaisuutta vanhempiaan kohtaan, auktoriteetteja ja perhearvoja. Mitä ylempänä maa asteikolla on, sitä vähemmän uskonto, kansallisylpeys ja auktoriteetit merkitsevät, ja sitä hyväksyttävämpiä ovat esim. avioerot, abortit ja eutanasia.
Hengissä säilymisen arvo liittyy taloudelliseen ja fyysiseen turvaan; mitä enemmän hyvinvointia, sitä enemmän vapauteen liittyviä arvoja (”itsensä toteuttaminen”). Luottamus ja suvaitsevaisuus oman ryhmän ulkopuolisia kohtaan on asteikon vasemmalla puolella useimmiten vähäistä, kun taas asteikon oikealla puolella korostetaan tasa-arvoa, erilaisuuden suvaitsemista ja oikeutta saada äänensä kuuluville politiikassa ja muualla yhteiskunnassa.
World Values Surveyn mielestä nämä kaksi ulottuvuutta selittävät yli 70 % valtioiden välisistä arvoeroista indikaattoreiden faktorianalyysissa. Katso tarkemmat tiedot osoitteesta www.worldvaluessurvey.org
Näin maat sijoittuvat vaaka-akselilla, joka kuvaa arvoa ”naisilla yhtäläinen oikeus työhön kuin miehillä”, ja pystyakselilla, joka kuvaa arvoa ”maahanmuuttajilla yhtäläinen oikeus työhön kuin maassa syntyneillä”.
Kaikki Pohjoismaat ovat asteikon kärjessä mitä tulee naisten yhtäläiseen oikeuteen työhön, mutta Suomi on selvästi muita Pohjoismaita jäljessä mitä tulee maahanmuuttajien yhtäläiseen oikeuteen työhön.
