Ekologia lasketaan luonnontieteeksi fysiikan ja matematiikan tavoin. Matematiikasta poiketen ekologia ei kuitenkaan ole eksakti tiede, jossa kaikki on laskettavissa ja tulos aina ennustettavissa. Luonnon ekologiset prosessit ovat siihen aivan liian monimutkaisia.
Monen tuntuu olevan vaikea käsittää tätä. Kun minulta kysytään erilaisista luonnonilmiöistä, voin vain harvoin antaa suoraviivaisen ja sataprosenttisen varman vastauksen. Monet saattavat turhautua, kun ”asiantuntija” ei aina voi antaa varmaa vastausta näennäisesti yksinkertaiseen kysymykseen.
Jopa monet nykyiset tutkijat ja virkamiehet näyttävät pohjaavan ajatuksensa samoille virheellisille oletuksille, että luonnossa kaikki on laskettavissa ja ennustettavissa. He myös luottavat enemmän matemaattisiin malleihinsa ja tilastoteorioihin kuin pitkäkestoisiin käytännön kokemuksiin.
Saimme tästä viime syksynä tuoreen esimerkin, kun Luonnonvarakeskus esitteli monimutkaisia tilastollisia analyyseja, jonka mukaan Suomen susikannan tulisi olla vähintään 500 sutta suotuisan suojelutason saavuttamiseksi. Muuten vaarana on lajin sukupuutto.
Kun Ruotsissa muutama vuosi sitten tehtiin samat laskelmat erilaisella tilastomallilla, siellä suotuisan suojelutason saavuttamiseksi riitti 300 sutta. Luvuissa on suuri ero, sillä Ruotsi on huomattavasti suurempi maa ja siellä on laajemmat erämaa-alueet.
Se matemaattisista ja tilastollisista teorioista, mutta mitä käytännön kokemus sitten kertoo? No, Suomen susikanta on ollut alle sata yksilöä (ajoittain alle 50 yksilöä) moneen otteeseen 1900-luvulla, ja siitä huolimatta susi elää maassamme ja voi paremmin kuin koskaan.
Minulla ei ole mitään sutta vastaan enkä myöskään ota kantaa siihen, kuinka monta sutta maassamme tulisi olla. Kieltämättä silti herää tunne, että ensin tehdään poliittinen päätös tuloksesta, minkä jälkeen tutkijat saavat tehtäväkseen luoda tätä poliittista tavoitetta tukevat tilastolliset mallit.
Sama suuntaus on nähtävissä entistä kiihkeämmässä ilmastokeskustelussa. Greta Thunberg ja kumppanit ovat korostaneet erittäin epävarmoja, pitkäkestoisia ennusteita ja tilastoanalyyseja ja näin onnistuneet nostattamaan pahan ilmastoahdistuksen kokonaiselle nuorten sukupolvelle.
Näiden nuorten mielenterveys ja viime kädessä koko elämä ovat vaarassa kauan ennen kuin ilmastonmuutoksen mahdolliset seuraukset koskettavat heitä konkreettisesti.
Vallitsevan pandemian olisi viimeistään nyt pitänyt saada ihmiset tajuamaan, kuinka vaikeaa on tehdä ennusteita tai ennakoida luonnon ja elämän kehitystä. Huippututkijat ympäri maailman ovat painineet koronavirusongelman parissa kaksi vuotta ja toki onnistuneet kehittämään puolihyvän rokotteen. En kuitenkaan ole vielä nähnyt yhdeltäkään ”asiantuntijalta” virheettömiä ennusteita viruksen etenemisestä.
Tätä kirjoittaessani kukaan ei osaa sanoa, miten kauan tilanne jatkuu tai miten pandemia kehittyy.
Luonto on täynnä yllätyksiä. Maapallolla eläminen sisältää aina melko lailla epävarmuutta. Mitä nopeammin ymmärrämme sen ja sopeudumme siihen, sitä realistisemmin voimme elää elämäämme ihmisinä.