Kelloradio herättää humpalla klo 6.50. On aika nousta, autokin pitää viedä huoltoon klo 11. Vaimo laahustaa suihkuun, minä laitan kahvin valumaan ja haen lehdet. Nopea vilkaisu otsikkoihin: ei mitään uutta. Soini on kuulemma ääliö ja sää johtuu hiilidioksidipäästöistä. Keskustelemme, tuleeko tyttären gradu valmiiksi vai ei, ja pian vaimo ryntää jo työhön.
”Heippa! Mukavaa päivää ja muista tienata rahaa perheelle! Minun tulevat tilille automaattisesti”, hän huikkaa.
On kylmää, pimeää ja tuulista, mutta onneksi minua odottaa lämmin sänky, jossa voin lukea Hesarin ja Time Magazinen vähän tarkemmin.
Aika kuitenkin rientää! Nyt on jo kiire viedä auto huoltoon. Ehdin ajoissa, ja vaihdan pari sanaa korjaamon nuoren, kohteliaan työntekijän kanssa. Nykynuoret ovat pääosin oikein mukavia.
On aika tavata vanhoja ystäviä lounaan merkeissä Nick’sin ravintolassa Aurajoen rannalla. Salaattia sen olla pitää ja paljon, erityisesti iäkkään vatsan takia. Mutta onpa ystävistä tullut konservatiivisia! Ennen ukot horisivat sosialismista, mutta nyt he valittavat yritysten liian suurista kustannuksista. Ja yliopistojen älyttömästä byrokratiasta. Lounas venähtää pitkäksi, sillä meidän täytyy käsitellä myös Putinin tuoreimmat tempaukset sekä kolesterolilääkkeen haitat ja hyödyt. Kännykkä piippaa: auto on valmis.
Kiiruhdan korjaamolle, maksan huollon ja vilkaisen kelloa, joka lähenee jo kolmea. Kotona ei ole ruokaa nälkäiselle vaimolle, joka ei ikinä ehdi syödä työssä. Siispä pikavauhtia kauppaan ja sitten kotiin keittämään. (Vaimon itsensä valmistama ruoka kelpaa vain koiralle – se on vakaa mielipiteeni.)
Vanhaa miestä alkaa väsyttää päivällisen jälkeen, enkä ole ehtinyt tänään edes harjoitella viulua tai käydä kävelylenkillä. Digiboksi on kuitenkin nauhoittanut sunnuntaisen Everton-Chelsea-ottelun (toim. huom. Englannin Valioliigan jalkapallo-ottelu), joten päätän mielummin katsoa matsin ja sen jälkeen vielä vanhan elokuvan SVT:ltä.
Kello on jo aika paljon. Tiskit, viulunsoitto ja lenkki saavat jäädä huomiselle. Kiireisen päivän jälkeen tuntuu hyvältä mennä aikaisin sänkyyn, kainalossa mielenkiintoinen kirja Kremlin historiasta. Eläkeläisenhän ei tarvitse ehtiä kaikkea samana päivänä.
Jarl Ahlbeck
