”Luulin, että olin hänestä viehättävä, mutta hän tarkoittikin, että olin hikinen”
Kylä on peittynyt paksuun valkoiseen lumivaippaan. Ohitamme Småböndersin osuuskaupan, alakoulun, esikoulun ja päiväkodin. Lumikinoksista pilkistävissä kylteissä on ruotsinkielisiä nimiä, mutta Småbönders tunnetaan elävästä kaksikielisyydestään – suomesta ja ruotsista. Tai kolmikielisyydestä jos Teerijärven ruotsinmurre luetaan mukaan.
”Täällä Småböndersissä kaikki puhuvat omaa kieltään miettimättä, onko se suomea vai ruotsia. Me puollamme lämpimästi kaksikielisyyttä, joka on myös meidän perheemme identiteetti”, Marketta ja Sten Widjeskog sanovat toivottaessaan Nemo-koiransa kanssa meidät tervetulleiksi kotiinsa.
1970-luvun talo sijaitsee samalla paikalla kuin Stenin lapsuudenkoti aikoinaan. Myngelsbackenissa asuu enimmäkseen Widjeskogeja. Myös Wistbackan, Storbackan ja Furun suvut ovat hyvin edustettuina Småböndersissä. Kruunupyyn ja Vetelin kunnanraja kulkee vajaan kahden kilometrin päässä idässä, ja se on samalla myös Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntaraja. Jos kulkee saman matkan etelään päin, vastaan tulee Evijärvi ja Etelä-Pohjanmaan maakunta.
”Vaasan läänin lakkauttaminen oli meille takaisku. Sitä ennen ei meillä rajoja ollut”, Sten sanoo.
”Yritämme olla välittämättä rajoista. Sten soittaa eri orkestereissa niin Småböndersissä kuin Kaustisellakin. Voimme monissa asioissa käydä Vetelin terveyskeskuksessa 14 kilometrin päässä sen sijaan, että ajaisimme 50 km Kruunupyyn keskustaan tai 60 km Kokkolaan”, Marketta selittää.
Suomea vaikean kautta
He ovat yhtä mieltä siitä, että rajat ovat olemassa hallinnollisella kartalla, eivät sosiaalisella.
”Jo lapsina leikimme Nykäsen poikien kanssa, ja monet kodit täällä kylässä olivat kaksikielisiä. En osaa vieläkään kehuttavan hyvin suomea, mutta ei minulla koskaan ole silti ollut ongelmia suomenkielisten kanssa”, Sten sanoo.
Wistbacka/Vistbacka on toinen Småböndersistä lähtöisin oleva sukunimi. Sten muistaa, että Raimo Vistbacka, josta sittemmin tuli Perussuomalaisten ja Sinisen tulevaisuuden poliitikko, kävi joskus tervehtimässä Småböndersin sukulaisiaan.
”Hän tuli leikkimään kanssamme ja silloin hän puhui hyvää ruotsia. Minua häiritsee, että hän on nyt myöhemmin sanonut, ettei ruotsia kannata opetella.”
Sten ei käynyt koulua pitkään, ja hän joutui oppimaan suomea vaikean kautta. Hän on pitkän työuransa aikana hoitanut maatilaa Myngelsbackenissa ja myös työskennellyt muilla paikkakunnilla, sekä suomen- että ruotsinkielisillä. Hänet lähettiin jo 14-vuotiaana työhön Kauhajoelle.
”Isä kaatui sodassa, joten sikakonsulenttina toiminut setäni järjesti minulle työtä Kauhajoelta. En tuntenut ketään ja olin siellä ainut ruotsinkielinen, joten jouduin puhumaan suomea sen vähän, mitä osasin.”
Suomen taidoista oli sittemmin hyötyä monin tavoin. Myöhemmin teini-iässä tanssit alkoivat kiinnostaa. Stenillä ja Småböndersin muilla samanikäisillä pojilla oli lyhin matka tanssilavoille, joissa puhuttiin suomea. He pyöräilivät tansseihin Vetelin Räyrinkiin ja monet heistä löysivät tulevat vaimonsa kuntarajan suomenkieliseltä puolelta.
”Räyrinki oli siihen aikaan iso kylä, ja siellä oli maakunnan suurin tanssilava. Siellä oli kolme kauppaa, kolme baaria ja elokuvateatteri”, Marjatta lisää keittiöstä, jossa hän laittaa kahvia pöytään.
Yksinkertainen keskustelu tansseissa
Marketta varttui Räyringissä, ja hänellä oli Stenin tavoin viisi sisarusta. Hän kävi yhteiskoulua ja vapaa-ajallaan toimi sihteerinä tanssit järjestävässä yhdistyksessä.
”Isä oli sotaveteraani, ja veljeni auttoivat häntä maatilalla. Emme eläneet yltäkylläisyydessä, mutta minua kannustettiin opiskelemaan. Perheemme oli täysin suomenkielinen enkä ollut oppinut koulussa kovin paljon ruotsia.”
Ehkä se oli edellytys sille, että Stenistä ja Marketasta tuli pari. Sten oli salaa ihaillut Markettaa ja kesällä 1963, kun Marketta oli 16-vuotias ja Sten 21, hän uskalsi hakea Markettaa tanssiin.
”Ensimmäistä kertaa tanssiessamme Sten sanoi: ’Sinä on kuuma’. Luulin hänen tarkoittavan, että minä olin viehättävä, mutta sittemmin olen ymmärtänyt, että hän tarkoitti minulla olleen hiki”, Marketta nauraa.
Heillä oli alkuvuosina etäsuhde, koska Marketta lähti opettajaopintoihin Jyväskylään.
”Kirjoitin pitkiä tunteikkaita rakkauskirjeitä ja Sten vastasi kirjeillä, joissa hän kertoi minkkien parittamisesta ja muista käytännön asioista, joita Småböndersin tilalla oli kulloinkin menossa.”
”Kirjoitin siitä, mitä täällä tilalla oli tapahtunut. Ei sitä pidä elää pilvenhattaralla”, Sten hymyilee.
Marketta sai ensimmäisen opettajanpaikkansa Lohtajalta, lähes 90 kilometrin päästä Småböndersistä. Se ei estänyt Steniä pyöräilemästä sinne morsiantaan tapaamaan.
Hän ei pystynyt muuttamaan Marketan luo, koska hän oli heti armeijan jälkeen joutunut ottamaan perheen maatilan hoitoonsa. Yhteydenpito helpottui, kun Marketta sai opettajanviran Kaustiselta.
Sten Widjeskog
- Varttui Småböndersissä.
- Otti perheen Småböndersin tilan hoitoonsa armeijan jälkeen ja työskenteli lisäksi palkkatyössä mm. rakennustyöntekijänä Teri-Taloilla.
- Lauloi aiemmin Teerijärven mieskuorossa ja soittaa edelleen viulua mm. Småbönders spelmanslagissa, Remellin orkesterissa ja Kaustisen pelimanniyhdistyksessä.
- ”Olen soittanut nuoresta pitäen eikä sillä ole väliä, soitanko suomeksi vai ruotsiksi.”
Marketta Widjeskog
(synt. Finnilä)
- Varttui Räyringissä Vetelissä.
- Kouluttautui opettajaksi Jyväskylässä ja työskenteli luokanopettajana ja erityisopettajana mm. Kaustisella, Vetelissä ja Småböndersissä.
- Vuosina 1991–2011 hän koulutti tulevia luokanopettajia Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa, joka on osa Jyväskylän yliopistoa.
- ”Mietin pitkään ennen kuin päätin ottaa vastaan Chydeniuksen tehtävän, mutta se oli hyvä päätös. Elämässä täytyy uskaltaa ottaa vastaan haas-teita.”
”Vasta kun luin satuja ja lauloin lasten kanssa, opin kunnolla ruotsia”
Yksityisen päiväkodin uranuurtajia
Sten ja Marketta avioituivat v. 1968 (niin, he viettävät kultahäitä tänä vuonna), ja Marketta oli tuolloin muuttanut Småböndersiin. Heille syntyi kolme poikaa, Klaus (1970), Tony (1972) ja Sebastian (1981). Poikien monilla samanikäisillä leikkikavereilla oli myös suomenkieliset äidit. Widjeskogien kotona pojat ovat saaneet suomen kielen äidinmaidossaan.
”Suomi oli kaikilla kolmella vahvempi kuin ruotsi heidän aloittaessaan koulun, vaikka arkea on täällä kotona eletty molemmilla kielillä”, Marketta kertoo.
Sama tilanne oli kylässä muillakin, ja 1970-luvun alussa eräs suomenkielinen äiti kysyi Marketalta, voisivatko he käynnistää yhdessä ruotsinkielisen päiväkerhon Småböndersin lapsille.
”Täällä kylässä oli monta suomenkielistä äitiä, jotka halusivat lapsensa oppivan ruotsia, ja siksi aloitimme omatoimisesti yksityisen päiväkerhon. Nykyään voi kuulostaa kummalta, että me vain ryhdyimme toimeen riitelemättä kenenkään kanssa tai vaatimatta mitään kunnalta, mutta me aloitimme pienimuotoisesti omin rahoin”, Marketta sanoo.
Småböndersin leikkikoulu toimi aluksi talkoovoimin kahtena päivänä viikossa. Marketta ja muut äidit hoitivat sekä hallinto- että opetustehtävät. Ja hyöty oli molemminpuolinen.
”Vasta kun luin satuja ja lauloin lasten kanssa, opin kunnolla ruotsia. Vaikka olen toiminut opettajana koko ammattiurani, minun on myönnettävä, ettei koulussa valitettavasti opi puhumaan muita kieliä.”
Marketta otti vähitellen selvää, miten toimintaan voisi saada tukea, ja leikkikoulu yhdistettiin kylän alakouluun.
”Opetustoiminnan käynnistämisestä ja koulutuksessa opittujen teorioiden soveltamisesta käytäntöön oli minulle hyötyä.”
Kuntarajat nyt vahvempia
Leikkikoulu elää edelleen, nyt Småböndersin Småbo-päiväkotina ja Blåklockan-esikouluna. Alakoulu sitä vastoin lakkautetaan syksyllä 2018 Kruunupyyn kunnanvaltuuston joulukuussa 2017 tekemän päätöksen mukaan. Småböndersin 18 alakoululaista alkavat näin ollen kulkea Teerijärven kouluun. Yläkoululaiset ja lukiolaiset ovat 1970-luvulta lähtien kulkeneet kouluun Kruunupyyn keskustaan, 100 km joka päivä.
”Se on yksi syy, miksi suomenkielisiä vaimoja ei enää ole yhtä paljon täällä Småböndersissä. Nuoret kulkevat Kruunupyyssä, jossa heidän ystäväpiirinsä on”, Sten selittää.
Småbönders on tyypillistä rajaseutua siinä mielessä, että kylän noin 300 asukkaan kyläidentiteetti on kuntaidentiteettiä voimakkaampi. Maantieteellinen etäisyys Kruunupyyn keskustaan on vaikuttanut kyläläisten haluun päättää itse omista asioistaan.
Marketta toimi pitkään aktiivisesti Kruunupyyn kuntapolitiikassa. Hän ei halua nostaa pintaan vanhoja tai uusia riitoja ja haluaa mieluummin kiittää Kruunupyytä.
”Kruunupyylle on kunniaksi, että minä småböndersiläisenä suomenkielisenä naisena sain mahdollisuuden toimia kaksi kautta kunnanvaltuuston puheenjohtajana.”
Huumoria murteella
Småböndersin yhdistyselämä toimii murteella. Småböndersin nuorisoseuran revyy on tärkeä osa kylän identiteettiä. Viime vuoden revyyn Ansäsdsengan (Annorlunda gängad, Vääränkätinen) kaikki seitsemän esitystä olivat loppuunmyytyjä. Tämän vuoden revyy esitetään huhtikuussa ja odotukset ovat korkealla.
”Muualta revyytä katsomaan tulleet voivat ajatella, että suomenkielisistä lasketaan rohkeaa leikkiä. Täällä kukaan ei reagoi niin, koska elämme niin liki toisiamme”, Sten sanoo.
Hän myöntää huumorin olevan erilaista ruotsiksi tai suomeksi. Vitsit eivät aina osu oikeaan, kun ne ylittävät kielirajat.
”Esimerkiksi kun tapaan veljeni, emme sano yhtään järkevää sanaa toisillemme, eikä Marketta ymmärrä, miksi aina vaan puhumme sillä lailla.”
Tv-tottumukset ovat toinen asia, jossa Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkieliset yleensä eroavat toisistaan. Siitä Widjeskogit ovat yhtä mieltä.
”Katsomme enimmäkseen Suomen tv:tä, mutta kun haluamme katsoa hiihtoa, joudumme nykyään turvautumaan Ruotsin tv:seen ja Eurosportiin”, Sten sanoo.
”Uutiset katson suomeksi, mutta viihdeohjelmissa pidän Ruotsin tv:tä parempana. Suomessa ei osata tehdä sellaisia ohjelmia kuin Vem vet mest tai Allsång på Skansen”, Marketta sanoo.
