Lapualla Hantulan tilalla vietettiin häitä 24.8.1895. Sulhanen oli tilan renki, Matti Halberg (Hallberg, Halperi), ja morsian läheisen Alasaaren tilan piika, Sanna Hautakangas. Häillä oli kiire, sillä morsian oli jo 6. kuulla raskaana.
Matti lähti monien muiden paikkakuntalaisten tapaan Amerikkaan pian lapsen syntymän jälkeen. Hän todennäköisesti etsi Kustaa-isäänsä, joka oli kolme vuotta aiemmin asettunut Minnesotaan yhdelle suurista kaivosalueista, jonne kymmenettuhannet pohjalaiset suuntasivat.
Matti palasi jossain vaiheessa Lapualle, kuitenkin lähteäkseen takaisin Amerikkaan marraskuussa 1903. Sanna seurasi vuoden päästä perässä. Perheeseen syntyi tämän jälkeen yhdeksän lasta, heidän joukossaan v. 1910 Arvo, tämän tarinan päähenkilö.
Perhe asettui Virginiaan Matille tutulle kaivosalueelle. Kaupungin 6 000 asukkaasta yli viidesosa oli syntynyt Suomessa. Toinen suomalaisten kansoittama lähikaupunki oli Cherry, jonka ensimmäiset asukkaat ristivät alun perin Alavudeksi.
Siellä sijaitsi Reipas-urheiluseura, jonka aktiivisia jäseniä Matin ja Sannan pojat olivat.
Halbergin perhe luki kotona Työmiestä ja nauroi Lapatossun vitseille. Muutamat sisarukset soittivat Kaiku-puhallinorkesterissa.
Minnesotan kaivosalueen lamautti v. 1907 laaja kaivoslakko sen jälkeen, kun sadat lyhyessä ajassa tapahtuneet kaivosonnettomuudet veivät 77 suomalaisen hengen. Lakosta käytettiin nimeä ”The Finn Strike”, ja yksi lakkojohtajista oli Matt Halberg.
Lakon seurauksena kaivosten omistajat kieltäytyivät ottamasta näitä kahta ja myös 1 200:aa muuta suomalaista takaisin kaivoksiin. Monet yrittivät viljellä maata – tuloksetta, sillä maaperä oli karua.
Tällainen ympäristö muodosti hedelmällisen kasvumaan sosialistisille ajatuksille. Niihin aikoihin perustettiin mm. Industrial Workers of the World (IWW), johon kuului lähes 10 000 amerikansuomalaista, heidän joukossaan Matti ja Sanna Halberg.
Vuonna 1919 perustettiin Moskovalle uskollinen Yhdysvaltain kommunistinen puolue, CPUSA (Communist Party USA).
Arvo Halberg erottui joukosta asenteensa ansiosta ja koska hän sisaruksistaan poiketen hakeutui mieluummin englannin- kuin suomenkielisiin ympäristöihin. Arvo liittyi Yhdysvaltain kommunistisen puolueen jäseneksi 17-vuotiaana v. 1927 ja aloitti myöhemmin opinnot puolueen nuorisokoulussa Clevelandissa. Kun suuri lama iski v. 1929, hän oli jo täysikasvuinen kommunistiaktivisti.
Arvo oli läheinen Urho-isoveljensä kanssa, joka muutti tuhansien muiden amerikansuomalaisten joukossa Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa. Urho selviytyi Stalinin puhdistuksista, asettui Karjalan Neuvostotasavaltaan ja oletettavasti kuoli Puna-armeijan sotilaana saksalaisten pommi-iskussa.
Arvo Halbergin poliittinen koulutus jatkui v. 1931–1932 Moskovassa Lenin-instituutissa. Otto Wille Kuusisen Aino-vaimo ilmeisesti valitsi hänet henkilökohtaisesti Kommunistisen internationaalin palvelukseen.
Opiskelutoverit ovat kuvailleet Lenin-instituutin koulutusta teoriapainotteiseksi, vaikkakin siihen sisältyi ase- ja sabotaasiharjoituksia.
Palattuaan Yhdysvaltoihin Halberg keskittyi tosissaan uraansa kommunistisessa puolueessa. Lakkojen järjestäminen oli keskeinen tehtävä, mikä johti mm. puolen vuoden vankeusrangaistukseen väkivaltaisuuksista Minneapolisissa.
Vapauduttuaan v. 1935 hän muutti Ohioon, alkoi kutsua itseään Gus Halliksi (Kustaa Halbergin mukaan) ja avioitui unkarilaistaustaisen Elizabeth Turnerin kanssa. Heille syntyi 65-vuotisen avioliiton aikana kaksi lasta, Barbara ja Arvo. Gus Hall nousi Clevelandin kommunistijohtajaksi 1930-luvun lopulla.
Hall palveli toisessa maailmansodassa laivaston koneenkäyttäjänä Tyynenmeren Guamissa. Sodan jälkeen v. 1946 hänet valittiin Yhdysvaltain kommunistisen puolueen keskuskomitean jäseneksi.
Ei ole ihme, että Gus Hall herätti tässä asemassa viranomaisten huomion. Vuonna 1949 Hallia ja kymmentä muuta kommunistijohtajaa vastaan nostettiin syyte Smith Act -lain nojalla; laki kielsi poliittisen toiminnan, jolla pyrittiin kaatamaan yhteiskunta väkivallan avulla.
Valamiehistö totesi kuuluisassa oikeudenkäynnissä kaikki 11 syyllisiksi ilman oikeita todisteita. Hall sai viisi vuotta vankeutta.
Senaikaisesta ilmapiiristä kertoo jotain, että jopa viisi puolustusasianajajaa sai vankeutta oikeuden halventamisesta. Kun tuomari langetti tuomion, Gus Hall julisti kovaäänisesti: ”I’ve heard more law in a kangaroo court” (Olen nähnyt laillisempia lynkkaustuomioistuimia).
Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi tuomion kahdeksan vuotta myöhemmin v. 1957 todeten, että syytteeseen voi asettaa vain tekojen, ei vakaumusten, perusteella.
Tässä vaiheessa Hallin viiden vuoden tuomiota oli pidennetty kahdeksaan vuoteen. Kommunistinen puolue oli suunnitellut, että neljä tuomituista olisi siirtynyt maan alle ollessaan yhä vapaana takuita vastaan ja johtanut puoluetta eri piilopaikoista. Hall oli yksi näistä neljästä, mutta hän jäi kiinni Méxicossa matkalla kohti Moskovaa.
