Huomiota herättänyt tekstirobotti Chat GPT on nostanut esiin paljon kysymyksiä siitä, mihin tekoäly (AI, artificial intelligence) pystyy ja miten se tälläkin hetkellä muuttaa maailmaa.
Syvät pohjalaisjuuret omaava Jens Finnäs on pohtinut näitä asioita pitkään ja tutkinut, miten automaatiota voidaan hyödyntää journalismissa.
Finnäs on asunut syksystä 2011 lähtien Tukholmassa, ja hänen toimintansa koostuu kahdesta hänen perustamastaan yrityksestä.
”Kiinnostuin ’datajournalismista’ vuonna 2010, kun luin amerikkalaistoimittajista, jotka opettelivat käyttämään ohjelmointia journalistisiin tarkoituksiin. Osin keräämään dataa ja löytämään uutisia, osin esittelemään journalismia uusilla tavoilla, esimerkiksi interaktiivisten visualisointien kautta”, Finnäs kertoo.
”Inspiroiduin suuresti Hans Roslingista ja hänen kyvystään selittää monimutkaisia ilmiöitä datan avulla.”
Helsingin journalistikoulutuksen jälkeen Jens työskenteli mm. Nya Ålandille ja Hufvudstadsbladetille. Tukholma oli kuitenkin paremmilla työmahdollisuuksillaan itsestään selvä valinta.
Jens sai dataprofiilillaan nopeasti toimeksiantoja: ”Useimmat toimittajat eivät ole hirveän hyviä lukujen kanssa, joten jos kertoo rakastavansa Excel-taulukoita, erottuu hyvin joukosta.”
Hän oli töissä Ruotsin Radiolla vuoden, tehtävänään yrittää iskostaa sen uutistoimituksiin data-ajattelua.
”Mutta rakenteiden horjuttaminen senkaltaisessa instituutiossa oli erittäin vaikeaa – ja turhauttavaa. Jokainen uusi idea piti käydä läpi, ankkuroida ja prosessoida ennen kuin sitä pääsi työstämään. Inspiraatio ehti lopahtaa matkan varrella.”
Sen sijaan Jens perusti oman yrityksen nimeltä J++ Stockholm yhdessä Svenska Dagbladetin Peter Grensundin kanssa. Ajatuksena oli auttaa uutistoimituksia työskentelemään datavetoisen journalismin parissa klassisten freelance-töiden ja koulutusten kautta.
Jälkikäteen työn suuntaus muuttui jämäkämmäksi. Internet on ravistellut media-alaa radikaalisti – teknologinen kehitys ei kuitenkaan seisahdu, vaikka monet muutokseen väsyneet journalistit haluaisivat mielellään hengähtää.
”Olen tutkinut viimeiset viisi vuotta sitä, miten automaatiota voidaan hyödyntää journalismissa. Olemme kehittäneet Newsworthy-uutissivuston, joka tekee datasta paikallisuutisia ja pohjautuu pitkälti automaatioon”, Finnäs selittää.
Newsworthy toimii hieman kuin tietotoimisto sillä erolla, että kaikki artikkelit mukautetaan paikallisyleisölle kuntatasolla. Tämä tarkoittaa, että yhdestä artikkelista versioidaan automaattisesti noin 300 ainutlaatuista tekstiä.
”Meillä on esimerkiksi komentosarja, joka tarkistaa aina iltapäivisin huomisen sähkön hinnat ja kirjoittaa lyhyen uutisen, jos hinnat ovat uutisarvoisia. Kirjoitimme pandemian aikana viikoittain automaattisia artikkeleita koronan leviämisestä kaikissa kunnissa, sisältäen paljon grafiikkaa.”
”Emme oikeastaan puuhastele AI:n parissa, vaan asian voi pikemminkin nähdä Henry Fordin liukuhihnana. Yritämme löytää journalistisesta prosessista toistuvia elementtejä, jotka voidaan automatisoida eli suorittaa tietokoneen toimesta selkeiden ohjeiden avulla.”
Finnäsin mukaan tämän ketjun kenties mielenkiintoisin vaihe on määrittää, mikä on uutinen.
”Se on jotain, mitä uutistoimituksessa tehdään suurelta osin ’napatuntumalta’. Uutispäällikkö ’tuntee’, mikä on uutinen. Mutta tietokone ei voi ’tuntea’. Se tarvitsee tarkan määritelmän. Missä menee ’korkean’ sähkön hinnan raja? Onko se kaksi, kolme vai neljä kruunua per kilowattitunti?”
Jens Finnäs painottaa tärkeää asiaa: ”Emme pyri korvaamaan toimittajia, vaan tukemaan heitä.”
”Pidän AI:tä tietoteknisenä välineenä muiden joukossa. AI:n käsitettä käytetään aika löysästi, ja monesti hyvin yksinkertaistakin automaatiota kutsutaan AI:ksi, koska se on nykyisin muotisana. Mielestäni AI:ssä täytyy olla jonkinlainen itseoppiva komponentti.”
Ei siis riitä, että tietokonetta ohjeistetaan: ”jos sähkön hinta on yli kolme kruunua, kirjoita otsikko ’huomenna korkea sähkön hinta’”. Tietokoneen täytyy itse oppia ymmärtämään, millaisesta sähkön hinnasta kannattaa tehdä uutinen, Finnäs selittää.
”Tämä on journalismissa vaikeaa, sillä totuusvaatimus on keskeisessä asemassa. Ei riitä, että saa tietokoneen kirjoittamaan sähkön hintaa koskevan tekstin, joka on melkein oikein. Sen täytyy olla sataprosenttisesti oikein, että se voi toimia uutisena.”
”Haasteena on viilata viimeiset prosentit kuntoon. Vähän kuin itseohjautuvien autojen kanssa. Olemme onnistuneet luomaan autoja, jotka ajavat lähes moitteettomasti, mutta on osoittautunut vaikeaksi rakentaa autoja, jotka ajavat täysin moitteettomasti. Se on kuitenkin välttämättömyys.”
Tästä syystä Jens Finnäs oli pitkään skeptinen AI:n käytöstä journalismissa. Käytännön sovellukset ovat kuitenkin viime vuosien aikana laajentuneet sitä mukaa kun tekoälyn kehittyminen on kiihtynyt.
Newsworthy on mm. tutkinut opiskelijoiden kanssa, onko julkaisukelpoisten uutiskuvien tuottaminen mahdollista keinotekoisesti.
”Niin kutsutut tekstistä-kuvaksi-mallit ovat kuluneen vuoden aikana kehittyneet suuresti. Tietokonetta voi pyytää luomaan kuvan voimajohdosta suomalaismaisemassa, ja se tekee keinotekoisesti juuri sen – tai ainakin lähelle sitä.”
”Kasvoin Maalahdessa, jonne muutimme 1980-luvun lopussa Korppoosta, kun isäni sai töitä Åbo Akademin uudelta tutkimuslaitokselta Vaasasta. Hänen juurensa ulottuvat Luotoon monta sukupolvea taaksepäin. Myös äidinpuoleinen isoisäni ja isoäitini – Alvar ja Isa Kurtén – olivat Kokkolasta, mutta he asuivat myöhemmän osan elämästään Turussa, jossa Alvar toimi pappina Turun ruotsalaisessa seurakunnassa.”
”Nykyisin vietän Maalahdessa vuosittain viikon jouluna ja viikon kesälomalla. On hauskaa antaa lapsilleni, 5- ja 7-vuotiaille ja vastasyntyneelle, yhteys Suomeen ja mahdollisuus rakentaa suhdetta serkkuihinsa.”
Muuttaako tämä kehitys tapaamme omaksua tietoa ja ”uutisia”? Muutummeko me ihmisinä?
”Se on iso kysymys, mutta konkreettisena tulevaisuuden haasteena on, että kilpailu valeuutisten (fake news) kanssa uhkaa lisääntyä räjähdysmäisesti”, Finnäs toteaa.
”Nykyään on helpompaa kuin koskaan ennen tuottaa suuressa mittakaavassa uutisia, jotka näyttävät täysin oikeilta – kuvineen, viitteineen ja lainauksineen. Riskinä on, että maailmankuvamme pirstaloituu entisestään ja että eri yhteiskunnalliset ryhmät elävät täysin erilaisten maailmankatsomusten kanssa.”
Toisaalta tämä voi Finnäsin mukaan johtaa valoisaan tulevaisuuteen klassiselle, totuutta etsivälle journalismille.
”Sitä mukaa kun hukumme keinotekoiseen sisältöön, lisääntyy todennetun ja varmistetun tiedon kysyntä. Ja siinä on journalismin ydin.”
”Trump pääsi valtaan valeuutisten tuella, mutta samalla kunnianhimoinen, tutkiva journalismi koki nosteen, jollaista emme ole nähneet moneen vuoteen. Aivan kuin monet uutistoimistot olisivat löytäneet uudestaan identiteettinsä”, Finnäs sanoo.
