Kesä lähestyy, ja monille pohjalaisille se tarkoittaa villavanttuiden vaihtamista puutarhahanskoihin. Neuletöiden kausi vaihtuu viljelykaudeksi ja vuoden rakennushanketta aletaan puuhata. Se voi olla kasvihuone, terassi tai muu piharakennelma. Tyylejä on monia, mutta hankkeilla on yksi yhteinen nimittäjä – ne pitää rakentaa omin käsin.
”Meillä Pohjanmaalla itse tekeminen on vahva perinne. Minun ympäristössäni kaikki aloittavat jonkin käytännön harrastuksen ennemmin tai myöhemmin. Monet haluavat vastapainoa istumatyöhön tietokoneen ääressä tai ovat muuten vaan sitä mieltä, että käsillä tekeminen on heille hyväksi”, sanoo Juha Hartvik, joka on väitellyt tohtoriksi teknisen työn opetuksesta ja toimii teknisen työn yliopisto-opettajana Åbo Akademissa Vaasassa.
Käsityötaidot vaihtelevat, mutta kaikki Pohjanmaalla varttuneet ovat saaneet perustiedot linnunpöntön teosta, patalapun virkkuusta tai vihdan sitomisesta.
”Käsityön opettaminen koulussa on pohjoismainen juttu, ja Suomi on vertailussa hyvissä asemissa Norjaan ja Ruotsiin nähden. Meillä on käsityötä jo esikoulussa ja ensimmäisellä luokalla, kun into on suurimmillaan, mutta voisimme vaalia tätä kiinnostusta entistä paremmin myös teini-ikäisillä.”
Mitä isä, sitä poikakin
Ala- tai yläkouluikäisten vanhempi saattaa yhtäkkiä siirtyä ajassa taaksepäin, kun juniori tuo kotiin lähes samanlaisia käsitöitä, joita itsekin teki koulussa vuosikymmeniä aiemmin. Perinteinen käsityö on vielä pitänyt asemansa, mutta siitä käydään kamppailua, mitä käsityön opetukseen tulee sisällyttää. Uusi tekniikka, esim. 3D-tulostimet, ohjelmoitavat piirit ja elektroniikka ovat hiipimässä teknisen työn saleihin ja tietyillä tahoilla myös robotiikka on tullut osaksi opetusta.
”Kaikkea ei voi mahduttaa teknisen työn opetukseen. Täällä Pohjanmaalla meidän täytyy tietenkin vaalia perinteistä käsityötä, mutta myös uutta tekniikkaa voi oikein hyvin yhdistää teknisiin töihin. 3D-tekniikalla valmistus esimerkiksi on kuin lahja taivaalta, koska se on kovien ja pehmeiden materiaalien puolivälissä ja piirustuksesta on selkeä reitti valmiiseen tuotteeseen.”
Robotiikkaan Hartvik sen sijaan suhtautuu epäilevämmin.
”Voiko sitä pitää käsityönä, kun ei tiedetä, mikä lopputuotteesta tulee? Itse suhtaudun epäillen, mutta robotiikka on saanut jalansijaa teknisen työn opetuksessa muuallapäin Suomea.”
Käsitöitä iPad-sormilla
Pohjanmaan veneteollisuus peräänkuuluttaa taitavia käsityöläisiä, jotka hallitsevat CNC-tekniikan ja muita nykyajan koneita. Juha Hartvik muistuttaa, että koulun teknisen työn opetus on ensi sijassa yleissivistävää, ei ammattiin valmistavaa.
”Koulussa on hyvä tutustua CNC-koneisiin, mutta teknisen työn opetuksen on oltava laajaa. Riippumatta siitä mitä alamme tehdä työksemme, meidän täytyy oppia ajattelemaan useina askeleina, oppia materiaalien kestävyydestä, harjoitella motoriikkaa ja pitkäjänteisyyttä.”
Koulun käsityöopetus on diginatiivisukupolvelle monissa tapauksissa ensimmäinen kontakti neulaan ja lankaan, vasaraan ja naulaan. Ja sen huomaa.
”Huokaamme joskus, kuinka oppilaiden osaamistaso vain laskee, mutta sen sijaan meidän pitäisi nähdä, miten hieno mahdollisuus meillä on herättää heidän kiinnostuksensa ja opettaa heille mielestämme tarpeellisia taitoja.”
Työkaluja ei lukkojen taakse
Suomen koululaitos on herättänyt ihailua kaikkialla maailmassa, ja Hartvikin mukaan onnistumiset ovat suurelta osin hyvän opettajankoulutuksen ansiota. Suomessa opettajilla on vapaus ajatella itse, niin myös käsitöissä.
Käsityön opetusta kuvataan uudessa opetussuunnitelmassa sellaisilla käsitteillä kuin monimateriaalisuus, kokonaisvaltainen opetus, dokumentointi ja digitalisaatio, mutta jokainen opettaja voi itse päättää, mitä materiaaleja ja tekniikoita oppilaat käyttävät.
”Se antaa opettajille suuren vapauden mutta myös vastuun huolehtia opetuksen monipuolisuudesta.”
Käsityönopettajilla on myös suuri vastuu työpaikkojensa turvallisuudesta. Vaikka Juha Hartvik on tarkka siitä, että teknisen työn luokkien tulee olla kaikille turvallisia, hän ei halua lapsien toimintaa rajoittavia sääntöjä. Hän kertoo esimerkin siitä, kun vaasalaiskoulun teknisen työn luokkaan tuli vierailulle Pisa-turistien ryhmä USA:sta.
”He olivat aivan ällistyneitä siitä, että työkalukaapit olivat auki oppitunnilla. Toivon, ettemme koskaan joudu pisteeseen, jossa puukot ja sahat täytyy sulkea lukkojen taakse teknisen työn tunneilla. Se olisi opetuksen kannalta täysi katastrofi.”
