Katternö-lehden edellisessä numerossa oli juttu alkuperämerkinnästä. Useimmat eivät tunne järjestelmää, ja se on otettu käyttöön ilman poliittista keskustelua. Lyhyesti siinä on kyse järjestelmästä, jossa myydään sähkön tuotantotavasta todistavia digitaalisia varmenteita (sertifikaatteja).
Sähkön tuottamisen jälkeen voidaan myöntää sertifikaatti, joka vahvistaa, että sähkö on tuotettu tietyllä tavalla. Näillä sertifikaateilla voi sitten käydä kauppaa Euroopassa 12 kuukauden ajan.
Sertifikaatti on näin ollen rahoitusinstrumentti ja täysin irrallinen siitä fyysisestä sähköstä, jota asiakas pistorasiastaan saa. Silläkin joka ehkä saa pelkästään uusiutuvaa sähköä pistorasiastaan, voi sähkölaskussa lukea, että hänen sähkönsä on tuotettu esim. hiilellä tai ydinvoimalla.
Ja päinvastoin: Sillä jonka tosiasiallinen sähkö tulee läheisestä hiilivoimalasta, voi sähkölaskussa lukea, että sähkö on uusiutuvaa. Nimittäin jos kyseinen asiakas on ostanut myös alkuperätakuun.
Se on erityisen suosittua Saksassa, jossa sähkö tuotetaan valtaosin fossiilisesti, mutta monet asiakkaat haluavat mielellään kuulla käyttävänsä uusiutuvaa sähköä (Ökostrom, ”ekologista sähköä”, saksalaisen kielenkäytön mukaan).
Loogista
Kapinan käynnistyminen juuri Norjasta on loogista sikäli, että 98 % Norjan sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Jokainen norjalainen tietää sen, ja se on myös kansallisen ylpeyden aihe. Miksi norjalaisten siis pitäisi maksaa ylimääräistä saadakseen ”todisteen” asiasta?
Sähkökauppias ja -asiakas ratkaisevat keskenään, hankitaanko sähkölle alkuperätakuu. Jos sähköllä ei ole alkuperätakuuta, sähkö kirjataan jäännösjakaumaan. Norjassa jäännösjakaumassa on nykyisin 9 % uusiutuvaa sähköä, loput on ydinvoimaa (37 %) ja fossiilista (54 %). Siis: vaikka 98 % Norjan sähköntuotannosta on uusiutuvaa, sähköä kirjataan uusiutuvaksi vain 9 prosentin edestä, jos sille ei osta sertifikaattia.
Sen sijaan alkuperätakuut myydään ulkomaille, mikä tuo Norjan sähköntuottajille noin 500 miljoonan Norjan kruunun (n. 55 miljoonan euron) ylimääräisen tulon vuodessa.
Kun Norjan hallitus haluaa nyt lakkauttaa järjestelmän, se esittää yhtenä perusteluna, ettei Norjan sähkön uusiutuvuutta ole suotavaa myydä maasta ulos. Norjan teollisuusliitto on samaa mieltä: Norjan teollisuutta ei saa leimata ”likaiseksi”, kun se kuitenkin käytännössä toimii norjalaisella vesivoimasähköllä.
Ekstravero
Norjan teollisuusjärjestön johtaja Ole Børge Yttredal kutsuu alkuperätakuita ”ekstraveroksi” ja väittää, että se on vaarassa ajaa Norjan teollisuutta ulkomaille:
”Norjan teollisuus voi rakentaa tehtaan puolalaisen hiilivoimalan viereen ja väittää, että tehtaan hiilijalanjälki on yhtä hyvä kuin kotona, koska se ostaa alkuperätakuut”, hän sanoo.
Norjan ympäristöjärjestön Zeron johtaja Marius Holm on samaa mieltä:
”Investoimme Norjassa 70 miljardia kruunua (7,5 miljardia euroa) uusiutuvaan energiaan sähkösertifikaattijärjestelmällä ja sitten myymme alkuperätakuut symbolisella summalla, ja vips vaan, Norja on jälleen fossiilinen!”
”Emme voi antaa kenenkään mustamaalata Norjan uusiutuvaa sähköä ja väittää sitä fossiiliseksi vain, koska joku on myynyt ’alkuperätakuusta’ digitaalisen paperin”, Marius Holm toteaa Teknisk Ukeblad -lehdessä.
Puolustajiakin on
Alkuperätakuulla on silti puolustajiakin Norjassa. Etenkin toimitusjohtaja Tom Lindberg Ecohz-yhtiöstä, joka käy kauppaa juuri alkuperätakuilla:
”Jos Norja hyödyntää alkuperätakuujärjestelmää samoin kuin Manner-Euroopassa tehdään, energia-ala pystyy lisäämään tuottopohjaa jopa viiteen miljardiin kruunuun”, hän muun muassa sanoo.
Hänestä tavoite on saavutettavissa, jos toimijat tekevät yhteistyötä ja ”alkavat käyttää järjestelmää täysimittaisesti”.
Alkuperämerkinnän tarkoituksena on kannustaa investoimaan uusiutuvaan sähköön. Mutta monet eivät usko niin tapahtuvan. Ei myöskään Marius Holm, joka toteaa, ruotsalais-norjalaisella uusiutuvan sähkön olemassa olevalla tukijärjestelmällä on jo nyt vahvistetut tavoitteet, joita ei ennestään kasvateta.
Mikäli alkuperätakuista todella muodostuisi taloudellinen kannustin, sen seurauksena sähkösertifikaatin hinta laskisi. Vaikutukset kumoavat toisensa.
Ymmärtävätkö poliitikot luomaansa sähkön alkuperämerkintäjärjestelmää? Yllä AIB:n (Association of Issuing Bodies) viimeisin laskelma järjestelmän maille. Yläpalsta näyttää maiden v. 2015 todellisen sähkösekoituksen (uusiutuva, ydinvoima, fossiilinen), kun taas alempi palsta näyttää maiden jäännösjakauman. Musta pystysuora viiva palstan päällä ilmaisee, kuinka suurella osuudella maiden sähkönkäytöstä on alkuperämerkintä.
Suomen osalta: v. 2015 tuotetusta sähköstä 45 % oli uusiutuvaa, 34 % ydinvoimaa ja 21 % fossiilista. Luvuissa ei huomioida tuontisähköä. Jäännösjakaumasta 11 % oli uusiutuvaa, 46 % ydinvoimaa ja 43 % fossiilista. Kaikesta Suomen sähkönkäytöstä 24 prosentille hankittiin alkuperämerkintä.
