Grexel

”Kuvitteluleikkiä”

Alkuperätakuiden järjestelmä on lähes käsittämättömän monimutkainen. Ruotsalainen energiaprofessori Björn Karlsson kuvaa sitä ”kuvitteluleikiksi”.

Alkuperätakuista puhutaan energia-alalla lyhenteellä GoO, Guarantees of Origin. Suomessa järjestelmää valvoo Energiavirasto.

Järjestelmä on määritelty EU:n uusiutuvan energian direktiivissä, ja Suomessa on käyty kauppaa alkuperätakuilla heinäkuusta 2013.  Euroopan tasolla järjestelmää hallinnoi AIB (Association of Issuing Bodies).

Perusperiaatteet ovat jokseenkin yksinkertaisia:

 

  • Sähköntuottaja saa sertifikaatin, joka ilmoittaa sähkön alkuperän kutakin tuotettua megawattituntia (MWh) kohti.
  • Sertifikaatti myydään edelleen sähkönmyyjille, jotka puolestaan peruuttavat sertifikaatin, kun sähkö myydään loppuasiakkaalle.
  • Sähkönmyyjä on sen jälkeen lain mukaan velvollinen ilmoittamaan laskussa sähkön alkuperän.

 

Mutta sen sijaan se, miten sähkö kulkee ristiin rastiin Euroopan verkoissa ja millä energialähteellä mikäkin megawattitunti on tuotettu, on kokonaan oma tieteenalansa.

Sähkö, joka ei ole alkuperämerkittyä, sijoitetaan jäännösjakaumaan, joka lasketaan kunkin maan osalta erikseen. Yksi sen määritelmä kuuluu näin:

“…tekninen termi implisiittisesti jäljitettävälle sähkölle, joka on samalla kansallisen sähkötilaston tulos. Implisiittisesti jäljitetty jäännösjakauma plus eksplisiittisesti jäljitetty sähkö vastaavat yhden alueen kokonaisenergiankulutusta.”

Kuten viereisestä taulukosta ilmenee, alkuperämerkintää käyttävät innokkaimmin Sveitsi (runsaat 79 % kotimaisesta sähkönkulutuksesta) ja Ruotsi (vajaat 79 %), kun taas Norja (vajaat 16 %) ja Tanska (7,5 %) ovat loppupäässä.

Alkuperämerkintää on arvosteltu siitä, ettei sille ole kysyntää eivätkä asiakkaat useinkaan ymmärrä, miksi heidän täytyisi maksaa kahdesti samasta sähköstä.

Toiset pitävät järjestelmää EU:n turhana kehitelmänä ja arvostelevat sitä eräänlaisena anekauppana. Ruotsalainen energiajärjestelmien professori Björn Karlsson pitää alkuperätakuita virheellisenä markkinointina ja ”kuvitteluleikkinä”.

 

Jos suomalainen asiakas ostaa sähköä Norjasta, onko sähkö silloin vihreää vai ei?
Se riippuu kirjaamistavasta. Jos ostaa samaan aikaan alkuperätakuut, ja ne kirjataan Suomen alkuperämerkintärekisteriin, sähkö on kirjanpidossa 100 % uusiutuvaa. Jos alkuperätakuita ei ole, laskussa lukee, että sähköstä on fossiilista 54 % ja ydinvoimasähköä 37 % (katso vasemmanpuoleinen artikkeli).

Todellisessa maailmassa sähkö on kuitenkin vihreintä, kun se on tuotettu lähellä. Jos sähköä täytyy siirtää pitkiä matkoja, kuten Norjasta, siihen tarvitaan hintava johto ja huomattava osa sähköstä katoaa hävikkinä matkalla.

TEKSTI: Svenolof Karlsson