Kun minulta tiedusteltiin kiinnostustani Katternön konsernijohtajan tehtävään, käytin aika lailla aikaa viiden seuraavan vuoden mahdollisten skenaarioiden miettimiseen. Koko skaalalla pahimmasta mahdollisesta lähtien siihen, kuinka onnistuisimme taidolla ja tuurilla sijoittamaan kaikki tulevat panostukset oikein niin ajallisesti kuin trendienkin suhteen. Löysin kaikista vaihtoehdoista inspiraation lähteitä.
Mitä nykyään kutsumme skenaariosuunnitteluksi, sai kuten moni muukin asia alkunsa sotavoimien menetelmistä ja on II maailmansodan jälkeen kehittynyt eri muotoisena talouselämässä. Pystymme suhteellisen hyvin mallintamaan viisi seuraavaa vuotta nykyisen tiedon, talouselämässä ja politiikassa tehtyjen ja kyseisenä kautena toteutettavien päätösten, teknologiakehityksen, uusimpien BKT-ennusteiden jne. perusteella.
Aina kuitenkin sattuu odottamattomia tapahtumia, jotka vaikuttavat mallien tuloksiin ja joskus jopa kumoavat niiden peruslogiikan. 5–10 vuoden mallit pohjautuvat enemmän arvauksiin ja trendeihin, ja mallin tulosten toteutumisen todennäköisyys on pieni.
Yksi esimerkki, jossa tulevaisuuden skenaarioita revitellään reippasti, on Fennovoima. Ydinvoima on aina herättänyt tunteita. Sen keskustelun lisäksi hanketta vastaan esitetään yleensä väite, joidenkin mukaan faktapohjainen, että kymmenen vuoden kuluttua sähköjohdannaisten hinta alittaa huomattavasti investoinnin kannattavuusrajan.
Lähiajan johdannaiset, vuosineljänneksestä yhteen vuoteen, kertovat jokseenkin hyvin markkinoiden odottamasta hintatasosta, mutta siinäkin tapahtuu ennakoimattomia asioita, joiden vuoksi toteuma on joskus reilusti toisenlainen kuin markkinoiden puolta vuotta aiemmin odottama. Pitkien instrumenttien likviditeetti on matala, ja ne kertovat tuskin mitään siitä, millainen hintataso on kymmenen vuoden kuluttua.
Fennovoiman käyttöajaksi suunnitellaan 60 vuotta, ja jo sen lapsuuden aikana Suomen kaikki nykyiset ydinvoimalat (Loviisa 1&2, Olkiluoto 1&2) saavuttavat elinkaarensa lopun, jolloin tehoa häviää markkinoilta 2700 MW. Fennovoima korvaa siitä 1200 MW ja Olkiluoto 3 lisäksi 1600 MW, mutta kannattaa muistaa, että Suomessa on jo tällä hetkellä vakava tehopula, ja tilanne heikkenee entisestään Ruotsin sulkiessa reaktoreitaan.
Milloin Pohjoismaat aloittavat yhteistyön yhteisen energiapolitiikan kehittämiseksi lopettamaan kaikki pohjoismaiset sähkötuet? Miltä aikataulu näyttää?
Nämä kysymykset ovat relevantteja 5–10 vuoden aikavälillä toimiville malleille. Odotamme jännityksellä Jorma Ollilan raporttia pohjoismaisesta sähkömarkkinasta. Yhteiskunnan varojen ohjaaminen edelleen tukiin käy yhä merkillisemmäksi, kun olemme jo tilanteessa, jossa uusiutuvat vaihtoehdot ovat kannattavimpia uusissa investointipäätöksissä.
Katternö-konsernissa skenaarioiden muotoilu on juuri nyt tapetilla. Asiakkaat tärkeimpänä lähtökohtana mietimme, miten meidän tulee muuttua seuraavan viiden vuoden aikana.
Yksi asia on ja pysyy: Tavoite toimia alueen omana yhtiönä, joka luo kestävää lisäarvoa niin yrityksille kuin kaikille meille täällä asuville ja toimiville, säilyy edelleen visiomme perustana.
