Maaseutu = kalliimpi sähköverkko

Monet sähköverkkoyh-tiöt korottivat viime vuonna asiakkaidensa maksuja. Syynä on vuoden 2013 energiamarkkinalaki, joka asettaa entistä tiu-kemmat vaatimukset sähkön toimitusvarmuudelle.

”Nämä investoinnit vaativat pääomaa, ja ne on rahoitettava”, selittää Herrfors Verkko Oy:n toim.joht. Seppo Tupeli.

Sähköverkkoyhtiöt joutuvat vuodesta 2028 alkaen maksamaan korvauksia asemakaava-alueiden asukkaille, jotka jäävät sähköttä kuutta tuntia pidemmäksi aikaa. Korvausraja on asemakaava-alueiden ulkopuolella 36 tuntia. Niinpä sähköverkkoyrityksillä on paljon työtä tehtävänään.

”Suuri osa asemakaava-alueiden ilmajohdoista korvataan maakaapeleilla. Olemme Katternö-ryhmässä päättäneet, että taajama-alueiden loppuasiakkaat saavat sähkönsä maakaapelilla aina sähköasemalta saakka.”

Helppoa kaupunkiympäristössä

Katternö-ryhmän yhtiöille on tyypillistä, että niiden sähköverkot suurelta osin ulottuvat laajalle maaseudulle. Sähköjohdot kulkevat metsien, kosteikkojen ja peltojen poikki, jossa ne joutuvat rasitukselle ja sääolojen aiheuttamien vahinkojen vaara on suuri.

”Taajamissa sähköverkko on pienellä alueella ja suhteellisen helppo ylläpitää, kun taas maaseudulla kertyy asiakasta kohti monta metriä kaapelia. Katternö-ryhmässä keskiarvo on 270 m johtoa sähköasiakasta kohti”, Seppo Tupeli selittää.

Pitkät johdot tarkoittavat myös enemmän sähköhävikkiä, mikä sekin osaltaan nostaa maaseudun sähkötoimitusten hintaa.

Suurjännite ensin

Sähköverkkoyhtiöt toimivat tiukasti säännellyn monopolin puitteissa. Energiavirasto tutkii valvontaviranomaisena, että yritysten laskutus on loppuasiakkaiden suuntaan verrannollinen investointi- ja ylläpitokustannuksiin.

Herrfors Verkko noudattaa sähköverkkojen myrskyvarmistustyössään pitkän aikavälin suunnitelmaa, joka merkitsee vuonna 2016 noin 5 milj. euron investointeja uusiin hankkeisiin.

”Investointipaketista on koiduttava mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman monelle. Niinpä me aloitamme nyt suurjännitejohdoista ja siirrymme pienjännitejohtoihin myöhemmässä vaiheessa.”

Vikaantunut suurjännitejohto (110 kV tai 20 kV) voi katkaista sähkön tuhansilta asiakkailta, mutta vikaantunut pienjännitejohto (400 V) siihen verrattuna vain harvoilta.

Herrfors Verkko on siirtynyt tehostamisen nimissä verkon käyttö- ja huoltoyrityksestä projektisuuntautuneeksi yritykseksi, joka voi hoitaa myös suuria verkonrakennustehtäviä.

”Muutos on suuri haaste koko alalle. Olemme Herrforsissa aika ainutlaatuisia siinä, että voimme tehdä suurimman osan töistä omalla henkilökunnallamme. Ostamme suhteellisen vähän palveluita ulkoa”, Seppo Tupeli sanoo.

Hyvä bisnes valtiolle

Kiukkuiset sähköasiakkaat toisinaan arvostelevat mielipidesivuilla sähköverkkoyhtiöitä monopoliaseman hyväksikäytöstä.

Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen toim.joht. Tony Eklund toteaa, että Energiavirasto sääntelee siirtohintoja ja että sähkönsiirto on hyvää bisnestä etenkin valtiolle.

”Samalla kun valtio valvoo tiukasti verkkoyhtiöitä, se korottaa sähköveroa säännöllisin väliajoin”, hän sanoo.

Mittasuhteet näkyvät Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen vuoden 2015 tuloista ja menoista. 11,7 miljoonan euron liikevaihdosta valtio sai 4,2 milj. euroa arvonlisä- ja sähköverona.

”Oikeasti yhtiön liikevaihto oli 15,9 milj. euroa, josta 26 % oli veroja. Mutta valtiovallan määräysten mukaan nämä veromiljoonat eivät näy tilinpäätöksessä”, sanoo Tony Eklund.

Uudenkaarlepyyn Voimalaitoksen asiakkat maksoivat 3,4 milj. € sähkönsiirrosta, n. 1,7 milj. € sähköveroa ja 1,2 milj. € arvonlisäveroa v. 2015.

”Asiakkaamme maksavat siis 2,9 milj. euroa veroja valtiolle ja 3,4 milj. euroa meille verkon kunnossapidosta. Sähkövero kuormittaa meillä sähköverkkoja eikä sähköntuotantoa, kuten ne tekevät Ruotsissa. Niinpä monet kokevat sähkönsiirron kalliiksi”, Eklund toteaa.