Heti ensimmäisten kannettavien matkapuhelinten ilmaannuttua ne ovat jakaneet ihmisten mielipiteitä. Jotkut innostuvat välittömästi uusista malleista, toiminnoista ja sovelluksista, kun taas toiset suhtautuvat jatkuviin uutuuksiin epäluuloisesti.
Optimistien mielestä matkapuhelin on parantanut elämänlaatua, lisännyt turvallisuutta ja edistänyt sosiaalista kanssakäymistä, pessimistit puolestaan keskittyvät säteilyyn, nettivihaan tai valvontayhteiskunnan nurjiin puoliin.
Koko työuransa ihmisen ja teknologian kohtaamisen tutkimukselle omistanut tutkijakin on mielipiteissään jakautunut.
”Minulla on viha-rakkaussuhde kännykkääni. Tiedän, etten voi elää ilman sitä mutta pyrin siihen, ettei se ole aamulla herätessäni heti ensimmäinen kontaktini”, sanoo Teknologian tutkimuskeskus VTT:n dosentti ja johtava tutkija Jaana Leikas.
Hän on teknologiaan ja etenkin siihen liittyvän kasvavan alan, tekoälyn, eettisten kysymysten asiantuntija. Tapaamme haastattelua varten keskustan kahvilassa Tampereella, jossa hän asuu ja työskentelee. Hän odottaa syksyn saapuessa pääsevänsä työpaikalleen kaupungin uusilla ratikoilla, jotka porhaltavat kahvilan ikkunan editse.
”Raitiovaunuliikenteen tulo on suuri askel Tampereelle. Itse pääsen ratikalla nyt lähes koko matkan kotoa työhön.”
Raitiovaunuliikenteessäkin matkapuhelin on nykyään keskeisessä roolissa. Sen sijaan että käytössä olisi erillinen kuukausikortti, sen voi ladata matkapuhelimelle. Jaana Leikas kuvailee matkapuhelinta välttämättömäksi tukityökaluksi nykyajan elämäntyylissä, ja hänen ajatuksensa omasta matkapuhelimen käytöstä ovat vuosien saatossa muuttuneet useaan kertaan.
”Muutama vuosi sitten sanoin, ettei kännykkä tule mukaan sienimetsään. Sitten kun 112-sovellus ilmestyi, tajusin että kännykkä voikin olla hyvä kaveri metsässä. Olen vielä pitänyt kiinni siitä, ettei joulutervehdysten lähettäminen kännykällä voi korvata joulukortteja, mutta paras on olla olematta liian varma siitäkään asiasta.”
Hän näkee monia etuja kaksijakoisessa suhtautumisessaan matkapuhelimeen.
”Toki on hyvä, että voi olla aina saavutettavissa ja saada tietoa silloin, kun sitä tarvitsee. Kännykkä on koronapandemian aikana jälleen osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi eri tarkoituksiin. Nykyajan kännykkä sisältää sitä paitsi niin paljon toimintoja, että jokainen voi itse päättää, miten sitä käyttää. Kuten Remontti-Reiska, hän käyttää kännykkäänsä lähinnä taskulamppuna.”
Ja vaikka tavallinen matkapuhelin sisältää nykyään toimintoja, joihin 20 vuotta sitten tarvittiin kymmeniä laitteita, Jaana Leikkaan mielestä mobiiliverkkoja voitaisiin hyödyntää paljon useampiinkin palveluihin. Hän kertoo esimerkin Bttn-nimisestä startup-yrityksestä.
”Isäni asui 350 kilometrin päässä ja halusimme pitää yhteyttä päivittäin, mutta kumpikaan meistä ei ollut erityisen ihastunut juttelemaan puhelimessa. Aina aamupalaa syödessään isäni painoi erästä nappia keittiössä, ja kännykkääni lähti heti viesti, jossa luki: Hyvää huomenta, Jaana!”
”Vastasin vakioviestillä, ja niin me molemmat tiesimme, että toisella olivat asiat kunnossa. Tämä on upea sovellus, ja kaipaan nykyteknologialta enemmän tällaisia käytännöllisiä sovelluksia.”
Entä sitten haitat ja vaarat? Jaana Leikas näkee matkapuhelimen käytössä neljä suurta ongelmateemaa.
”Tekniikkaa voidaan käyttää upeisiin elämänlaatua parantaviin tarkoituksiin mutta myös täysin iljettäviin pyrkimyksiin. Kun uusia eettisiä rajatapauksia ilmaantuu, niistä on keskusteltava avoimesti. Maailma ei parane sillä, että ongelmat jätetään huomiotta.”
Ensimmäinen teema koskee kaikkien osallisuutta tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Matkapuhelimet ovat toki hintansa puolesta kaikkien yhteiskuntaluokkien saavutettavissa, mutta jotkin ryhmät ovat joutuneet yhteiskunnan arkitoimintojen ulkopuolelle.
”Tärkeitä arkielämän asioita, kuten terveyspalveluja ja pankkiasioita, on nykyään hoidettava kännykän välityksellä. On isoja ryhmiä, etenkin vanhusten ja erityistarpeisten ihmisten parissa, jotka eivät yksinkertaisesti kykene siihen. On hirveää, että ihmisiä kohdellaan niin.”
Toinen ongelma on kännykkänäyttöjen hypnoottinen vaikutus käyttäjiinsä.
”Ihmiset eivät ole läsnä, tässä ja nyt. Kaupungilla näkee vanhempia, jotka tuijottavat kännyköitään sen sijaan, että leikkisivät lastensa kanssa.”
Jaana Leikas on huolissaan myös siitä, että lukeminen on menettänyt jalansijaa sosiaalisen median helposti sulaville klipeille.
”Kirjojen lukeminen on vähentynyt nuorten parissa, he lukevat sen sijaan sosiaalisen median lyhyitä postauksia. Yhteiskunnan näkökulmasta on tärkeää, että lukutaito säilyy hyvänä ja että pystymme ymmärtämään pitkiä ja monimutkaisia tekstejä.”
Neljäs haittateema koskee matkapuhelinten ympäristövaikutusta.
”Kännyköiden valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja energiankulutus kasvaa yhä suuremmaksi mitä enemmän kännyköihin tulee uusia toimintoja. Ei siltäkään voi sulkea silmiä.”
Kehityksen pysäyttämistä ja taaksepäin palaamista Jaana Leikas ei pidä vaihtoehtona. Matkapuhelimet ovat täällä jäädäkseen. Ja kehitys jatkuu.
”Monia asioita voidaan vielä parantaa, ja tuotekehitystä tehdään koko ajan. Uskon, että lähitulevaisuudessa esimerkiksi pääsemme yhä enemmän eroon koodeista ja salasanoista ja sen sijaan käytämme biometrisia tunnistusmenetelmiä. Monet varmasti pitävät sitä helpotuksena.”
2000-luvulla syntyneillä on aina ollut matkapuhelin omassa arjessaan, ja he käyttävät kännykkää niin kuin se olisi irrotettava ruumiinosa.
”Joka sukupolvi on kiinni nuorena oppimassaan tekniikassa. Minun sukupolveni oppi kirjoittamaan kirjoituskoneella, ja siksi käytämme etusormea myös kännykän näppäimistöllä. Pikkulapset yrittävät liu’uttaa sormellaan tv-ruutua, ja teinit kirjoittavat molemmilla peukaloillaan, mutta toisaalta heille tuntuu olevan vaikeaa kirjoittaa tavallista Word-tekstiä.”
Hän kehottaa kaikkia pitämään joskus taukoa sosiaalisesta mediasta ja sen sijaan kuuntelemaan sisintään.
”Tutkijana minun odotetaan käyttävän Twitteriä ja Instagramia, se on osa tutkijamaailman viestintää, mutta yksityishenkilönä en koe tarvetta päivittää asioitani sosiaaliseen mediaan.”
Ollessaan lomalla heinä-elokuussa hän laittoi matkapuhelimen sivuun pitkiksi ajoiksi ja puuhaili perinteisiä kesäaskareita.
”Maailma alkoi loman aikana tuntua taas luonnollisemmalta. Minusta on tärkeää pitää toisinaan taukoa ja suunnata huomio sisäänpäin. Meidän tulee pitää osa elämäämme vapaana ruuduista”, Jaana Leikas sanoo.
