Suomi ei kaikissa tilanteissa selviä itse sähköntuotannostaan. Ja koska sähkönhinnat ovat matalalla – luonnottoman matalalla koska ne perustuvat tukiin – ei uutta markkinapohjaista tuotantokapa-siteettia rakenneta.
Se ei ole kestävää. Ratkaisu ei voi perustua määrän ja ajan suhteen vaihtelevaan tuotantoon, esim. tuulivoimaan.
Fingrid on nyt ensimmäisenä, 17. toukokuuta, julkistanut konkreettisen ehdotuksen uuden pohjoismaisen energiamarkkinamallin kehittämiskeinoista asiakirjassa Electricity market needs fixing – What can we do?
Perusvaihtoehtoja on kaksi: joko markkinan annetaan ratkaista ongelmat tai siirrytään keskusohjattuun energiajärjestelmään.
Ensimmäinen vaihtoehto, markkinaehtoinen investointi uuteen sähköntuotantoon, vaatisi Fingridin mukaan noin 50–60 €/MWh sähkönhinnan, mikä tarkoittaisi siis tukipolitiikan rajua muuttamista.
Jos poliitikot eivät ole valmiita siihen, on vaikea nähdä muuta ratkaisua kuin keskusohjattu järjestelmä.
Myös Pohjoismaiden kapasiteettimekanismiin perustuva ratkaisu – jollainen on nyt ajankohtainen useissa Euroopan maissa – edellyttäisi asiakirjan mukaan käytännössä keskitettyä päätöksentekoa. Ilmeisenä vaarana on, että kansalliset edut häiritsisivät päätöksentekoa.
Miten eteenpäin
Fingridin markkinajohtaja Asta Sihvonen-Punkka ja hänen kollegansa, aiempi energiaprofessori Satu Viljainen, ovat olleet laatimassa keskustelupaperia, jossa pohditaan, miten voisimme tulevaisuudessakin säilyttää markkinajärjestelmän.
Yhtenä polkuna voisi olla sääntömuutokset ja kehittämistyö, joka koskee sähkön spot-markkinaa (vuorokausimarkkinat/Day-ahead), päivän sisäiset markkinat (Elbas/Intra-day), säätösähkömark-ki-naa sekä strategisia tehoreservejä (reservimarkkinat).
Pitäisi esimerkiksi tutkia, voi-taisiinko tietty osa kahden hinta-alueen välistä siirtokapasiteettia allokoida markkinaehtoisesti sähkön päivänsisäisten ja säätösähkömarkkinoiden käytöön.
Fingrid haluaa myös kehittää uuden hintamallin, joka polluter pay -periaatteen (joka likaa, se maksaa) mukaisesti rankaisi sähköjärjestelmään epä-tasapainoa aiheuttavia säh-kön-tuottajia ja suosisi tasapainoa edistäviä sähköntuottajia.
Toisena ehdotuksena on säätötarjousten vähimmäiskapasiteetin laskeminen nykyisestä 10 megawatista alle 5 megawattiin.
Fingrid ehdottaa, että tutkittaisiin miten tasemarkkinan läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä, ja Fingrid haluaa tutkia, miten sähkön
loppuasiakasmarkkinaa voitaisiin muokata palkitsemalla käyttäjien joustavuutta (loppuasiakas sovittaa käyttäytymisensä sähkönhinnan vaihteluihin).
Muutokset välttämättömiä
Fingrid kääntyy ehdotuksineen koko Pohjolan puoleen, sillä ne muodostavat yhteisen markkina-alueen.
”Markkinavaihtoehto vaatii onnistuakseen muutoksia nykyiseen energiapolitiikkaan, ja poliitikkojen tulisi sitoutua siihen, että markkina hoitaa asian”, Asta Sihvonen-Punkka ja Satu Viljainen sanovat.
”Se voi ajoittain merkitä korkeaa sähkönhintaa, joka asettaa paineita poliittiselle kärsivällisyydelle. Mutta heti kun poliitikot puuttuvat peliin, se vaimentaa markkinan investointihalukkuutta.”
Entisten polkujen tallaaminen ei missään tapauksessa ole vaihtoehto, Asta Sihvonen-Punkka ja Satu Viljainen toteavat.
