OLEN SUURIMMAN osan aikuisikääni käyttänyt minimaalisesti tai en ollenkaan sähköä. Asuin pitkät ajat keskellä metsää talossani, joka sijaitsi sähköverkon ulottumattomissa ja jossa aurinko oli ainut energianlähde. Sitten kun rakensimme vaimoni kanssa uuden talomme v. 2016, jouduin ensimmäistä kertaa tosissani valitsemaan energialähteen ja sähköntoimittajan.
Koska olin taitavan isäni kanssa jo rakentanut ensimmäisen taloni itse perustuksista lähtien, en löytänyt itsestäni enää energiaa tehdä sama toiseen kertaan. Siksi valitsimme modernin avaimet-käteen-talon, jossa on osittain sähkölämmitys (poistoilmalämpöpumppu). Halusin kriisitilanteiden varalta myös vaihtoehtoisen lämmönlähteen, puulämmityksen, jonka pystyn hoitamaan itse alusta loppuun.
Luettuani ja tutkittuani eri vaihtoehtoja valitsin sähköntoimittajaksi Katternö-konsernin ja paikallisen sähköyhtiöni, Esse Elektro-Kraftin. En siksi että se olisi ollut halvin vaihtoehto, vaan koska laskelmieni mukaan se oli paras vaihtoehto ympäristön ja paikallisyhteisön kannalta.
Nyt kun olen saanut sähkönkulutuksen tilastot kahdelta ensimmäiseltä vuodelta, voin todeta valinnan osuneen täysin oikeaan. Esse Elektro-Kraft ja Katternö toimittivat meille ilman mitään vihreän sähkön erikoissopimusta 100 % uusiutuvaa sähköä v. 2017. Lisäksi sähkö on suurelta osin tuotettu paikallisesti (Ähtävänjoen vesivoimalla) ja tuo suoria ja epäsuoria työpaikkoja kotikylälleni. Todellinen win–win-tilanne!
ELÄMME AIKAA jolloin pidetään täysin oikeutettuna arvostella eri asioita ilman, että tarjoaa ongelmiin minkäänlaista kestävää ratkaisua. Energiantuotanto on tyypillisesti tällainen asia. Ihmiset vastustavat ydinvoimaa, tuulivoimaa, biopolttoaineita, turvetuotantoa, vesivoimaa ja kaikki muitakin energiatuotannon muotoja.
Arvostelijat eivät kuitenkaan ole valmiita tämän asenteen ainoaan johdonmukaiseen seuraukseen, siis elintasosta tinkimiseen ja energiankulutuksen vähentämiseen. Minä olen elänyt ilman sähköä ja tiedän, mitä se merkitsee, ja vaikka henkilökohtaisesti voisinkin ajatella eläväni niin, kovinkaan monet suomalaiset eivät sitä tee.
Olen useana vuonna pitänyt kenttäkursseja tuleville opettajille, jotka opiskelevat Åbo Akademissa Vaasassa. Opiskelijat saavat kurssilla tehtäväksi valita kestävä energialähde erääseen esimerkkitapaukseen. Tehtävässä on kolme vaihtoehtoa: vesivoima, tuulivoima tai turve. Tehtävä on hyvin realistinen, kaikki vaihtoehdot voitaisiin oikeasti toteuttaa, ja käymme myös paikoissa, joihin voimalat tai tuotantoalueet voitaisiin rakentaa.
On hyvin mielenkiintoista nähdä, kuinka opiskelijoiden asenne muuttuu tehtävän kuluessa. Aluksi kun tehtävä esitellään heille, monilla on hyvin tiukka käsitys siitä, mikä energiamuoto on näistä kolmesta paras. Monet pitävät vesivoimaa parhaana ratkaisuna, kun taas tuulivoimaloita ja turvetuotantoalueita pidetään rumina.
Mutta kun he ovat käyneet modernissa vesivoimalassa ja saaneet sen jälkeen suunnitella uuden ison vesivoimalan yhteen Ähtävänjoen harvoista rakentamattomista koskista, Hjulforseniin, monien mielipide on muuttunut. Tehtävän lopuksi opiskelijat yleensä kysyvät minulta, usein hyvin lannistuneina, mikä on oikea vastaus ongelmaan.
Vastaan, ettei oikeaa vastausta ole. Kaikki energiamuodot vaikuttavat ympäristöön eikä täysin ympäristöystävällistä energiamuotoa ole. Ja monet ympäristöystävällisimmiksi koetut vaihtoehdot tuottavat toistaiseksi aivan liian vähän energiaa, jotta niillä pystyttäisiin kattamaan suuri energiantarpeemme.
Jos vastustaa kaikkia energiamuotoja, sähköverkosta poistuminen on ainut oikea vastaus, mutta jos ei ole valmis tekemään sitä, joutuu valitsemaan ruton ja koleran välillä.
KATTERNÖLLÄ ON paikallisyhteisössä suuri vastuu asukkaiden sähkön- ja energiansaannin turvaamisessa. Samalla kun yhtiö panostaa paikallisesti tuotettuihin ja uusiutuviin energiamuotoihin, se joutuu toistaiseksi vielä käyttämään muita tavanomaisia energiamuotoja pystyäkseen täyttämään tämän yhteiskuntavastuun. Yhtiö saa linjauksestaan paljon arvostelua, mutta uskon, että arvostelu olisi moninverroin laajempaa heti, jos sähköä ei riittäisi kaikille.
En todellakaan ole Katternön kanssa samaa mieltä kaikista asioista, mutta tulevaisuuden oikean energiamuodon valinnassa kohtaa päättäjille tutun pulman: mitä enemmän jostain asiasta tietää, sitä vaikeampaa päätöksen tekeminen on.
Näinä nopean teknisen kehityksen, poliittisen epävarmuuden, ilmastonmuutoksen ja kansainvälisten sopimusten aikoina on suuri vaara, että nopeasti tehdyt mutta pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset osoittautuvat täysin vääriksi. Minä en henkilökohtaisesti haluaisi olla tekemässä näitä vaikeita päätöksiä, ja siksi en ole myöskään kovin nopeasti esittämässä arvostelua.
