Jalle: Siihen on esitetty monta selitystä, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet uuden mielenkiintoisen johtolangan. Mantereiden maankuori on noin 40 km paksuinen, ja sen alla on nk. vaippa, joka ulottuu maan ytimeen 2900 km syvyyteen. Vaipassa kiertävistä aineista osa nousee kuorta kohti ja osa vajoaa ytimeen päin. Yli puolet vaipan tilavuudesta koostuu bridgmaniitti-mineraalista (sai virallisen nimensä vasta v. 2014 nobelisti Percy Bridgmanin mukaan), ja bridgmaniitti on näin ollen maapallon yleisin mineraali.
On mielenkiintoista, että hapekkaassa ympäristössä muodostuva bridgmaniitti hapettuu ja siis sitoo happea, toisin kuin hapettomassa ympäristössä muodostuva bridgmaniitti. Hapettuneen bridgmaniitin tiheys on pienempi kuin hapettoman (ero 1–1,5 %). Teorian mukaan maapallon alkutaipaleella nämä kaksi bridgmaniitti-varianttia olivat tasapainossa, mutta aikojen saatossa ja vaipan konvektion seurauksena kevyempi hapettunut mineraali alkoi liikkua maankuorta kohti. Tällä tavoin happi nousi ylöspäin ja vapautui tulivuortenpurkausten myötä ilmakehään – ja samalla loi edellytyksiä elämälle.