Maapallon magneettikentän vahvuus on heikentynyt kuluneen 180 vuoden aikana noin 10 %, ja Atlantille Etelä-Amerikan länsirannikon edustalle on ilmestynyt alue, jonka magneettikenttä on epätavallisen heikko.
Satelliitit ovat useasti hajonneet tämän alueen yläpuolella, sillä ne ovat altistuneet auringon korkeaenergisille, latautuneille hiukkasille. Aluetta kutsutaan Etelä-Atlantin anomaliaksi.
Tämä on puolestaan johtanut spekulaatioihin, että olemme matkalla kohti napaisuuden vaihtumista, mikä tarkoittaa, että Maan magneettinen etelä- ja pohjoisnapa vaihtavat paikkaa. Tämä tapahtuu epätasaisin väliajoin keskimäärin 200 000 vuoden välein. Vaihdoksella voisi olla nyky-yhteiskunnalle katastrofaaliset seuraukset.
Lundin yliopiston ruotsalais-amerikkalaisen tutkijaryhmän tutkimustulokset ovat kuitenkin rauhoittavia; uusi tutkimus, joka ulottuu 9 000 vuotta menneisyyteen, osoittaa nykyisen muutoksen olevan tavanomainen.
Tutkimustulokset pohjautuvat palaneiden arkeologisten löytöjen, vulkaanisten näytteiden ja sedimenttikairausnäytteiden analyyseihin, jotka kaikki kertovat Maan magneettikentästä. Tutkijat ovat esim. tutkineet poltettuja saviruukkuja, kovettunutta vulkaanista laavaa ja merenpohjaan kerrostunutta sedimenttiä – aikakapseleita, jotka todistavat Maan magneettikentän menneisyydestä.
Eri paikkojen ja ajankohtien välilliset havainnot on uuden mallinnustekniikan avulla yhdistetty Maan historiallisen magneettikentän yhtenäiseksi globaaliksi rekonstruktioksi, kertoo Andreas Nilsson, Lundin yliopiston geologi ja tutkijaryhmän jäsen.
”Rekonstruoitujen anomalioiden samankaltaisuuksien perusteella arvioimme, että Etelä-Atlantin anomalia todennäköisesti häviää seuraavan 300 vuoden aikana ja että Maan magneettikentän napaisuus ei ole vaihtumassa”, hän tiivistää.
