Alisa Forslund, 24, kasvoi Oravaisissa ja asuu nykyään Vaasassa. Hänen elämänsä ei ole kulkenut tavallisen kaavan mukaan. Kun 15-vuotiaana voittaa suuren kansainvälisen mallikilpailun New Yorkin metropolissa ja mallinura etenee muun muassa Elite-mallitoimistoon asti, tulevaisuus näyttää hyvin erilaiselta kuin tavallisen teinin. Se kuulostaa pikemminkin elokuvalta.
Miten Alisa ylipäätään kiinnostui mallin työstä? Kysytään sitä äidiltä, Jaana Forslundilta.
”Alisa oli harrastanut koko ikänsä telinevoimistelua. Häntä valmennettiin jopa nuorten olympialaisiin, mutta hänen pituutensa asetti rajoja.”
Voimistelun jälkeen syntyi tyhjiö. Jotain piti keksiä tilalle.
Asiaan vaikutti myös se, että Alisa sai koulussa negatiivisia kommentteja pituudestaan ja ulkonäöstään.
Äiti mietti, miten Alisan itsetuntoa voisi nostaa. Hän ajatteli, että mallintyöt harrastusmielessä voisivat tehdä tytölle hyvää. Monet ihmiset myös ilmaisivat, kuinka kaunis hän oli ja että hänessä voisi olla ainesta malliksi.
Äiti ja tytär ottivat yhteyttä seinäjokelaiseen Pariss Models -mallitoimistoon, jonka omistaja, Liisa Kangas, huomasi oitis Alisan skandinaavisen ylvään kauneuden sekä yhteistyökykyisen ja määrätietoisen luonteen. Eipä aikaakaan, kun Alisa oli mallikurssilla. Hän tutustui catwalkin saloihin, meikkeihin ja kampauksiin. Alisan lenkkitossut vaihtuivat korkokenkiin.
”En ollut koskaan kävellyt askeltakaan korkokengissä, mutta se tuntui heti luontevalta ja ihanalta. Aloinkin käyttää niitä melkein joka paikassa – ulkona ja jopa koulussa”, Alisa nauraa.
Suoritettuaan keväällä 2014 mallikurssin Alisa voitti ensi töikseen Suomen mannekiinikilpailun. Sen jälkeen Liisa Kangas ehdotti vähän suuremman kaliiperin mittelöä, nimittäin IMTA:n (International Modeling and Talent Association) järjestämää mallikilpailua. Eikä paikkakaan ollut pienimmästä päästä. Se oli nimittäin New York.
”Ensin sanoimme äidin kanssa Liisalle, etteivät meidän rahkeemme riitä sinne asti. Mutta jotenkin Liisa ylipuhui meidät”, Alisa kertoo.
”Ja niin me sitten lensimme heinäkuussa Nykiin äidin ja isän kanssa. Otimme matkan vain eräänlaisena seikkailuna. En tiennyt silloin mallin ammatista mitään. En myöskään tajunnut, miten järjettömän suuresta kilpailusta oli kyse.”
”Meillä ei ollut mitään paineita tai odotuksia. Halusimme New Yorkiin, se oli ollut unelmamme jo pitkään”, Jaana kertoo.
Kuhina alkoi jo New Yorkin lentokentällä. Vastaantulevat ihmiset halusivat nimikirjoituksia ja selfieitä yhdessä Alisan kanssa. He luulivat hänen olevan joku kuuluisa henkilö.
”Oli se aika ihmeellistä. Alisalle sanottiin, että ’sinähän olet varmaan televisiosta tuttu’ ja että ’sinusta tulee seuraava huippumalli’, America’s Next Top Model. Sama jatkui kaupungin kaduilla, hotellin hississä ja vähän joka puolella. Ehkä tytöstä huokui karisma jo siinä vaiheessa”, toteaa äiti.
”Olin ällistynyt”, Alisa sanoo. ”Mietin, miksi kaikki tulivat puhumaan minulle. Enhän ole millään lailla erityinen ihminen.”
Alisa oli kilpailusarjansa nuorin ja pisin, 185 cm. Samassa sarjassa oli satoja osallistujia kaikkialta maailmasta. Kilpailussa oli bikini-, farkku- ja iltapukukierrokset. Mittelö kesti yhteensä viisi päivää.
Yleisössä Jaana-äiti ja isä, Tom Forslund, olivat kuin tulisilla hiilillä. Alisa oli tottunut kilpailemaan urheilutaustansa ansiosta. Se ehkä auttoi tässäkin, sillä jännitys ei näkynyt hänestä.
Mutta kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää.
”Kun lavalla oli enää kymmenen osallistujaa jäljellä, ajattelin, että kohta nimeni sanotaan ja tipun kilpailusta pois. Sitten kun meitä oli enää kolme, kummastelin, ettei nimeäni vielä kuulunut. Kun minut sitten nimitettiin voittajaksi, olin vähällä pyörtyä. Se oli kyllä kaikkien aikojen shokki”, Alisa muistelee.
Pohjalaistyttönä hän piti jalat maassa, ei hyppinyt kattoon eikä päästellyt riemunkiljahduksia.
”Monet ihmettelivät, miten voin näyttää niin rauhalliselta? Enkö nauttinut voitostani?”
”Olimme Tomin kanssa tietenkin tosi ylpeitä tytöstämme. Minulta valuivat siinä kohtaa onnenkyyneleet”, Jaana tunnustaa.
Kilpailun jälkeen kaikki kisassa olleet mallitoimistot halusivat tavata Alisan ja jutella hänen kanssaan mahdollisesta yhteistyöstä. Alisa solmi ensimmäisen mallisopimuksensa Supreme-mallitoimiston kanssa. Samalla hän sai mallimaailmasta ensimmäisen oppitunnin.
”Minulle sanottiin, että minun piti laihduttaa. Muuten en saisi heiltä töitä”, Alisa selittää. ”Painoin silloin 62 kg. Vaikka pudotin myöhemmin Suomessa painoa enemmänkin kuin mallitoimisto halusi, se ei siltikään riittänyt heille.”
”En saanut syömishäiriötä, mutta dieetillä oleminen vaikutti omaan kehonkuvaani. Aloin paastoamaan. Paaston loputtua olin nääntymäisilläni ja söin enemmän kuin tavallisesti. Painoni heittelehti tuollaisessa kierteessä seitsemän vuotta.”
Alisa näki usein unia ”kielletyistä” ruoista.
”Heräsin hiestä märkänä ja ajattelin, että huh, onneksi en oikeasti ahminut kyseisiä ruokia.”
Paino ei kuitenkaan ollut ainoa asia, jota mallitoimisto kommentoi; Alisan täytyi myös päästä eroon lihaksista. Ja niitähän Alisalla luonnollisesti oli. Ilman lihaksia telinevoimistelusta ei olisi tullut mitään. Alisa sai kuulemma enää vain kävellä ja hiukan juosta.
”Pyöräilykin oli kiellettyä”, hän kertoo. ”Kuntosalilla sain tehdä liikkeitä pelkästään ilman painoja. Nyrkkeilysäkkiäkään en saanut lyödä montaa kertaa. Siitähän olisi voinut tulla muskeleita.”
Alisalla oli henkilökohtainen valmentaja ja kuusi kertaa viikossa 1,5 tunnin treenit.
”Söin kolme kertaa päivässä ja yhteensä vain alle tuhat kilokaloria. Perunaa ja leipää en saanut laittaa suuhuni. Se oli kyllä rankkaa. Tunsin oloni usein heikoksi”, Alisa muistelee.
Kesti vuosi, ennen kuin Alisan lihakset katosivat.
”Näin, että Alisalla oli vaikeaa ruoan ja syömisen kanssa, ja yritin tietenkin huolehtia siitä, että hän syö ja nukkuu kunnolla. Mallimaailmassahan on semmoinen sanonta, että kaksi omenaa päivässä riittää”, äiti kertoo.
Äiti sanoi monesti tyttärelleen, että jos mallintyöt tuntuvat pahalta, hänen pitäisi heti lopettaa.
Vaikka ulkomainen mallitoimisto tiesi Alisan vaatekoon, joskus häntä odottivat paikan päällä liian pienet vaatteet, joihin hän ei mahtunut. Ne olivat aika erikoisia tilanteita.
Alisalla oli kova työmoraali. Jos jotain oli sovittu, niin sen hän myös teki. Joskus saattoi käydä niin, etteivät asiat menneet mallitoimiston puolelta ”niin kuin Strömsössä”. Silloin äiti saattoi ehdottaa, että Alisa jättäisi kyseisen työkeikan kesken ja että he lentäisivät kotiin, mutta Alisa ei antanut periksi.
”Välillä kyllä pelkäsin, että mitä olin mennyt tekemään, kun ehdotin Alisalle aikoinaan mallintöitä? Se maailma on niin epäterve! Kun esimerkiksi Alisan vyötäröstä otettiin kiinni ja tunnusteltiin olemattomia ’jenkkakahvoja’, se meni kyllä liian pitkälle. Alisaa herkemmällä tytöllä olisi voinut puhjeta anoreksia. Mutta onneksi Alisa oli sen verran kovapäinen ja järkevä, että kaikki meni hyvin.”
Mitä Alisa haluaa sanoa malliksi haluaville?
”Älkää muuttako itseänne”, hän toteaa.
”Älkääkä laihduttako, jotta mahtuisitte jonkun toisen sanelemaan muottiin. Pitäkää puolenne. En suosittele myöskään kauneusleikkauksia, pistoksia, rasvaimuja sun muita. En ole tehnyt niistä mitään. Minulta kysyttiin teininä, olenko ajatellut mennä rasvaimuun? Se oli aivan käsittämätöntä”, Alisa paljastaa.
Koska ensimmäisen mallitoimiston mielestä Alisalla oli liikaa painoa, Alisa vaihtoi pian toiseen. Eikä mihin tahansa mallitoimistoon, vaan kuuluisaan Eliteen.
Mutta sielläkin hänelle todettiin, että hänellä on liikaa kiloja.
”Jossain vaiheessa minulle ehdotettiin, että mitäpä jos lihottaisit itseäsi 20 kg ja ryhtyisit XL-malliksi? Sekin oli aika ihmeellistä”, muistelee Alisa, joka nykyään kuittaa asian huumorilla.
Ennen IMTA-mallikilpailuun osallistumista Alisa ei ollut ikinä kuvitellutkaan, että hänen täytyisi laihduttaa. Hän oli tyytyväinen itseensä, voi hyvin ja tunsi itsensä vahvaksi. Näin jälkikäteen Alisa sanookin, että hän katuu vain yhtä asiaa: nimittäin sitä, ettei hän valinnut kansainvälistä mallitoimistoa, joka olisi hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän oli.
”Mallibisnes on kovaa. Se oli Alisalle todellinen kasvun paikka. Hän kohtasi haasteita, joista hänen täytyi selviytyä. Onneksi hänellä oli jalat maassa ja suhteellisuudentajua”, sanoo äiti.
Alisa ja Jaana viettivät kesän yhdessä New Yorkissa vuosi mallikilpailuvoiton jälkeen. Alisa kävi huippukuvaajilla ottamassa mallikansioonsa kuvia. Päivät täyttyivät myös liikuntatreeneistä. He asuivat äidin kanssa asunnossa, jossa oli muitakin malleja.
”Oli tosi kivaa asua äidin kanssa Amerikassa. Hän huolehti minusta, teki ruokaa ja pesi pyykit. Hänestä tuli myös avoimempi keskustelija sosiaalisten amerikkalaisten kanssa”, kertoo Alisa.
”Kyllä me hitsauduimme maailmalla yhteen, kun olimme kahdestaan. Mutta on meillä aina ollut läheinen suhde, lähes telepaattinen. Osaamme lukea toisiamme hyvin”, äiti kertoo.
Alisa teki viisi vuotta mallinhommia ulkomailla, lähinnä Euroopassa. Koska hän oli alaikäinen, joko äiti tai isä tai molemmat olivat hänen mukanaan ulkomaanmatkoilla. Se toi turvaa ja seuraa.
Vanhemmat saivat myös todistaa läheltä mallina olemisen ”glamouria” – kaikkine puutteineen.
”Joskus hienoilla illallisilla kyllä ihmettelin, että mitä minä siellä oikein tein. Piti melkein nipistää itseään”, sanoo äiti.
Ihmiset usein luulevat mallintyötä helpoksi, mutta sitä se ei ole.
Alisalle saatettiin soittaa parin päivän varoitusajalla, että hänen piti matkustaa maailmalle kuvauksiin. Paikalle päästyään lentokentällä odotti taksi, joka vei hänet kuvauksiin. Seuraavana päivänä saattoi olla jo lento takaisin Suomeen.
Joskus Alisa vietti töiden takia viikkoja tai kuukausia ulkomailla, esimerkiksi Saksassa, Kreikassa, Espanjassa, Italiassa, Englannissa ja Ranskassa. Hän työskenteli paljon koru-, meikki- ja hiusmallina.
”Malli valitaan lukuisien joukosta. Hänen täytyy matkustaa nopealla aikataululla, asua tuntemattomassa ympäristössä ja tehdä töitä uusien ihmisten kanssa. Meikattavana ja kammattavana olemisessa vierähtää useita tunteja, puhumattakaan poseeraamiseen kuluvasta ajasta”, tietää Jaana.
”Castingeissä, eli mallien valintatilanteissa, mallia saattaa onnistaa ehkä yksi tai kaksi castingiä kymmenestä. Useimmiten saa vastaukseksi ’kiitos, mutta ei kiitos’. Mallilla pitää olla aika kova luonne, että kestää kaiken. Ei saa todellakaan ottaa itseensä”, sanoo Alisa.
Mitkä ovat mallintyön hyvät puolet?
”Palkka. Se on todella hyvä. Kaksi työkeikkaa kuukaudessa riittää hyvään elämään.”
”Ja olihan se kivaa olla meikattavana ja kammattavana”, Alisa kertoo.
”Niin, ja tulihan ujonpuoleisesta ja hiukan arasta tytöstä paljon sosiaalisempi. Sait matkustaa, tavata ihmisiä ja oppia kieliä. Mutta kyllä minä ainakin otin tuon kaiken enimmäkseen seikkailuna. Minulla ei ole sitä ikävä”, kertoo Jaana, joka on iloinen Alisan löydettyä oman paikkansa työelämässä ja kumppanin – Robin Österlundin, joka opiskelee konetekniikkaa Novian ammattikorkeakoulussa.
Alisan elämässä alkoivat puhaltaa uudet tuulet vuonna 2020. Kiinnostus kansainvälisiin mallintöihin alkoi hiipua. Koronaepidemia helpotti osaltaan päätöstä.
”Tunsin oloni usein maailmalla yksinäiseksi”, hän kertoo. ”Kaipasin mielenkiintoista, aitoa ja merkityksellistä ammattia. Mallimaailma oli niin pinnallinen. Inhosin sitä oikeastaan alusta asti.”
Alisa muistaa saaneensa heti malliuransa alkuaikoina hyvän neuvon: älä koskaan luota toiseen malliin!
”Jos esimerkiksi kysyin castingin osoitetta joltain toiselta mallilta, hän saattoi antaa tahallaan väärän osoitteen. Muutenkin mallien kesken oli usein hyvin jännittynyt ja kilpailuhenkinen ilmapiiri.”
Alisa siirtyi niin sanottuun normaaliin työelämään kolmisen vuotta sitten. Hän kokeili työtä päiväkodissa ja vanhusten parissa.
Alisa valitsi lapset ja varhaiskasvatusopinnot.
”Pidän kovasti esikoulussa työskentelemisestä. Siellä on niin myönteinen ilmapiiri.”
Alisa opiskelee parhaillaan Åbo Akademissa ja työskentelee samalla viisi päivää viikossa päiväkodissa. Hän valmistuu vuonna 2025.
”Lapset ovat aitoja. On hienoa nähdä, miten he oppivat asioita ja kokevat maailman.”
Alisan lapsuudenkodissa oli aina paljon lapsia. Jaana ja Tom Forslund ovat toimineet sijaisvanhempina yli 30 vuoden ajan. Ehkä siksikin Alisalle lasten parissa työskentely oli luonnollinen valinta?
”Perustimme muutama kuukausi sitten Pohjanmaan Perhehoitajat ry:n. Etsimme yhdistykseen sijaisvanhempina toimivia henkilöitä. Koulutus kestää nelisen kuukautta”, kertoo Jaana, joka toivoo perheitä ottamaan yhdistykseen rohkeasti yhteyttä.
Uusi koulutus alkaa maaliskuussa. Toiminta-alueena on Kokkola-Vaasa-Kristiinankaupunki.
Perhehoitajista on kova pula. Sosiaalitoimi etsii koko ajan lisää uusia vapaaehtoisia. Jaana Forslund on toinen yhdistyksen kahdesta perhehoitajasta, joka on suorittanut pitkän perhehoitotyön koulutuslinjan varsinaisen sosiaalityöntekijän koulutuksen lisäksi.
Alisa tekee vielä yhteistyötä amerikkalaisen Karen Lee Group -mallitoimiston kanssa. Toimistolla on aikoinaan ollut ”tallissaan” Heidi Klumin kaltaisia tähtiä. Lisäksi Alisa tekee joitain mallintöitä, lähinnä Suomessa. Niistä saa hyviä lisätuloja.
Äskettäin hänellä oli rooli Conversazioni con la solitudine -elokuvassa (Keskustelu yksinäisyyden kanssa), joka on kahminut palkintoja muun muassa Roomassa. Kyseessä on Janiv Oskárin ja Ilona Lehtosen ohjaama lyhyt muotielokuva, joka valittiin Lontoon muotiviikkojen yhteydessä järjestettävän Fashion Film Festivalin ohjelmistoon.
”Entinen työni on nyt muuttunut harrastukseksi. Elämä on paljon rennompaa. Saan myös syödä, mitä haluan”, kertoo Alisa, joka on onnellinen ja tekee sataprosenttisesti sitä, mitä haluaa. Hän ei ajattele, että hänen pitäisi näyttää tietyn näköiseltä. Hän ei myöskään meikkaa tai laittaudu.
”Minulla ei ole sellaiseen mielenkiintoa eikä aikaa. En myöskään enää välitä, mitä malliagentit haluavat. Minä olen minä. He valitsevat joko minut tai sitten jonkun muun. Yritän seurata mallimamma Liisa Kankaan tärkeää neuvoa: pitää tehdä vain sitä, mistä itse tykkää.”
Haluatko paljastaa jonkin pienen ”salaisuuden” itsestäsi?
”No, itsetunnossani on vielä parantamisen varaa. Ja toinen juttu… en osaa meikata”, nauraa Alisa.
Kaipaatko jotain menneisyydestäsi ja mitä toivot tulevaisuudelta?
”Ikävöin joskus voltteja ja sitä lentämisen tunnetta, jota koin telinevoimistelussa. Haluaisin pian oman talon. Olemme Robinin kanssa jo valinneet paikan.”
