Luovan pelastuspaketin on tarkoitus estää Tukholmaa pimenemästä
Viime aikoina energia-alalla on Ruotsissa keskusteltu siitä, mitä Tukholman ja Malmön alueiden energiahuoltoa koskevat poliittiset paketit oikeastaan sisältävät ja miten ne vaikuttavat energiajärjestelmän pelisääntöihin.
Ruotsissa on nimittäin yhä useammalla paikkakunnalla yhtäkkiä havahduttu siihen, ettei ylempien sähköverkkojen – niiden jotka tuovat sähköä alueelle maan muista osista – kapasiteetti riitä kattamaan nopeasti kasvavaa sähköntarvetta.
Asia nousi ajankohtaiseksi, kun Ruotsin hallitus viime kesänä odottamatta nosti sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä jätteenpolton veroa ja useat sähköntuottajat päättivät sulkea tuotantonsa kannattamattomana.
Mutta kun talvi oli ovella ja Tukholmaa uhkasi 320 megawatin tehoalijäämä, syntyi paniikki niiden joukossa, jotka joutuisivat selittämään päätöstä. Pelastavana enkelinä energiaministeri Anders Ygeman kutsui 25. lokakuuta koolle lehdistötilaisuudet Tukholmaan ja Malmöhön ja esitteli ratkaisuja ongelmiin.
Lehdistötilaisuudet olivat omituisia, sillä ministeri ja asiaan liittyvät yhtiöt eivät olleet innokkaita kuvaamaan sen tarkemmin, mitä niiden sopimat ratkaisut pitävät sisällään. Alla lyhyt tiivistelmä siitä, mitä nyt tiedetään.
Tukholmassa paketin peruspilarina on, että Stockholm Exergi (paikallinen energiayhtiö, josta puolet omistaa Tukholman kaupunki ja puolet Fortum) on luvannut Elleviolle (sähköverkkoyhtiölle, joka toimittaa sähkön paikallisesti Tukholmassa) tarjota seuraavan 12 vuoden aikana 320 MW uusiutuvaa sähkötehoa paikallisesti Tukholmassa.
Svenska kraftnät -kantaverkkoyhtiön odotetaan näiden 12 vuoden aikana ehtivän vahvistaa verkkojaan niin, että Tukholman alueelle pystytään jatkossa tuomaan riittävästi sähköä ulkoapäin.
Miten tulevat lisäkustannukset rahoitetaan, onkin sitten herkkä asia. Poliittisesti ne on mahdotonta veloittaa suoraan loppuasiakkailta etenkin, kun Anders Ygeman on profiloitunut ministerinä, joka aikoo saada sähköverkkoyhtiöt laskemaan hintoja.
Toinen arka asia liittyy uusiutuvuuteen. Tukholmassakaan ei ole kyetty luopumaan täysin hiilestä. Kun sitä kritisoitiin, saatiin hetken kuluttua lisäviesti: meneillään olevasta talvesta tulisi Tukholman viimeinen hiilitalvi. Hiili aiotaan korvata paljon kalliimmalla bioöljyllä.
Tukholman paketti rahoitetaan lyhyesti kerrottuna kolmella uudella erillisellä tulolähteellä. Kaikkia voidaan luonnehtia luoviksi:
- Ellevio saa oikeuden siirtää valvontakauden 2012–2015 ”alituotot” tuleville valvontakausille – näin ollen Ellevio saa jälkikäteen laskuttaa asiakkailta lisäkustannukset, jotka kirjataan aiempaan tuottokehykseen.
- Stockholm Exergi saa käyttää laitostensa korjausohjelmassa, bioenergiaan siirtymisessä, ns. valmiusvaroja. Svenska kraftnät, Ruotsin sähkövalmiusviranomainen, hallinnoi näitä valmiusvaroja, jotka on viranomaisen verkkosivun mukaan tarkoitettu ”sodan, terroritekojen ja maanjäristysten kaltaisiin tapahtumiin”. Esityksessään Ruotsin hallitukselle Svenska kraftnät on pyytänyt miljardi kruunua (n. 95 miljoonaa euroa) lisärahaa.
- Kolmantena rahoituslähteenä on verkkokapasiteettireservi. Tällä Energimarknadsinspektionin (Energiamarkkinaviraston) ohjaamalla reservillä tarkoitetaan ”sähköntuottajilta tai -kuluttajilta ostettuja kapasiteettipalveluja, jotka ovat tarpeen verkon käyttämiseksi ja joita ei voida tarjota lisäämällä tilausta ylemmistä verkoista”, siis kantaverkosta. Ellevion Tukholman tarpeisiin tämä tarkoittaa 253 miljoonan kruunun (n. 24 miljoonan euron) tuloa kaudella 2020–2023.
Keskustelussa ei ole käsitelty sitä, että verkkokapasiteettivarojen käytön myötä myös osa muualla maassa, esim. Taalainmaalla tai Hälsinglandissa, asuvista asiakkaista joutuu osallistumaan Tukholman kustannuksiin.
Malmön alueen pelastuspaketti mahdollistaa käytettävissä olevan tehon riittävyyden vuoteen 2024, jolloin Etelä-Ruotsiin johtavan kantaverkon on tarkoitus kattaa tulevat tarpeet. Paketti koostuu kolmesta täysin erilaisesta osasta: voimantuotanto biokaasulla Heleneholmin voimalassa, joustoratkaisut ja sähkön vastakauppa ulkomailta.
Rahoituksellisesti verkkokapasiteetti on tässäkin keskeinen, nimittäin sillä rahoitetaan Heleneholmin yhteistuotantolaitoksen vaatimat muutostyöt, jotta sitä voidaan käyttää biokaasulla. Summana on 400 miljoonaa kruunua (n. 38 miljoonaa euroa) neljän vuoden aikana, ja tässäkin Malmön alueen kustannukset siirtyisivät osaksi muualla maassa asuvien kannettaviksi.
Yllä mainittu paikallinen, jo aiemmin suunniteltu 60 MW:n joustomarkkina SWITCH otettiin käyttöön jo 5. marraskuuta.
Ygeman toi paketin kolmatta osasta, sähkön vastakauppaa ulkomailta, esiin useaan kertaan mediassa. Toimivaltainen viranomainen (Svenska kraftnät) voi vastakaupalla antaa omia sähköntoimitustilauksia ja pysäyttää markkinaehtoisen sähkökaupan.
Ygemanin lausuntojen seurauksena Svenska kraftnät esitti huomiota herättäneen vastalauseen ja selitti, että vaikka vastakauppaa voi käyttää välineenä puhtaasti laillisesta näkökulmasta, se on ”tehoton menetelmä, joka vääristää markkinaohjausta ja aiheuttaa tehottomuutta”. Hallitusta pyydettiin poistamaan verkkosivultaan vastakauppaa koskeva osuus.
Nähtäväksi jää, millaiseksi kaikkien näiden uudistusten jälkipeli kehittyy. Ministeri ja kyseiset yhtiöt luovuttavat edelleen tietoa vain vastahakoisesti tai ei ollenkaan. Samalla muut ovat sitä mieltä, että juuri keskustelua tarvitaan, koska sääntöjä tulkitaan pitkälti uusilla tavoilla, jotka mitä ilmeisimmin vaikuttavat markkinaan.
Esimerkiksi alueverkon omistaja, kuten Ellevio, ei tavallisesti saa ostaa sähköntuotantoa – mutta nyt Ellevio kuitenkin saa sitä tehdä. Samoin Malmössä, jossa kaupan molemmat osapuolet ovat jopa samaa konsernia, Eon ja Eon Energidistribution.
Yhteenvetona: Ensin poliitikot ja viranomaiset ovat luoneet sähkömarkkinoiden rooleihin tiukat säännöt. Sitten hokkuspokkus – kuten monet sen kokevat – käytössä onkin uudet säännöt.
Tukholman ja Malmön erikoisratkaisut ovat jo innostaneet muidenkin paikkakuntien toimijoita hakemaan, politiikan avulla, erikoisratkaisuja itselleen. Verkkokapasiteettipula on jo todellisuutta tai tulossa todeksi ainakin Göteborgissa, Uppsalassa, Mälarinlaaksossa, Linköpingissä, Norrköpingissä ja muutamissa Pohjois-Ruotsin rannikkokaupungeissa.
Toinen asia on sitten, mitä jälkivaikutuksia tästä kaikesta seuraa pohjoismaisella tasolla. Poliitikot ovat pitkään ja innokkaasti ylistäneet pohjoismaisia yhteismarkkinoita. Mutta sellaisessa eivät maat voi soveltaa sääntöjä eri lailla.
