Tämä on rakkaustarina. Mutta ei mikään ”erilainen” rakkaustarina, vaikka se monien silmissä saattaakin sellaiselta näyttää. Kyseessä on yksinkertainen ja luonnollinen asia: kahden ihmisen rakkaus toisiinsa. Siinä se. Ei mitään ihmeellistä.
Miten ihmiset reagoivat, kun ymmärtävät Anthoni Levonsaaren ja Juha Kuurajärven olevan puolisoita?
”Yleensä myönteisesti. Jonkin verran olemme kuulleet huutelua kulkiessamme julkisilla paikoilla käsi kädessä. Lähinnä silloin, kun tapaa julkisilla paikoilla humalaisia miesjoukkoja, joutuu olemaan varuillaan”, he sanovat.
”Arkinen elo on käsittääkseni kaikissa liitoissa enemmän tai vähemmän samanlaista. En usko, että on olemassa mitään kaavaa sille, miten vaikkapa homoliitoissa eletään”, Anthoni sanoo.
”Kaksi miestä ei välttämättä ymmärrä toisiaan yhtään sen paremmin kuin mies ja nainen. Tarvitaan aitoa halua kohdata toinen, kuunnella ja olla läsnä. Hellyyden ja kosketuksen sekä hyväksynnän ja tuen tarve lienevät tärkeimpiä useimmissa liitoissa. Liiton sukupuolijakaumasta ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miten suhde toimii”, Juha sanoo.
Anthoni ja Juha tutustuivat kuutisen vuotta sitten internetissä, yhteisöpalvelu Qruiserissa. Juha oli hiljattain muuttanut Järvenpäästä Kokkolaan ja opiskeli Keski-Pohjanmaan konservatoriossa. Turussa syntynyt ja kasvanut Anthoni asui Tampereella heidän tutustuessaan toisiinsa. Suhde eteni rivakasti.
Seuraavana vuonna Anthoni muutti Juhan luo Kokkolaan ja aloitti teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot Centria-ammattikorkeakoulussa. Juha opiskeli samaisessa opinahjossa musiikkipedagogiksi pääinstrumenttinaan polkuharmoni.
Juha hallitsee myös melodikan, nokkahuilun ja kehärummun soiton. Viulu on sivusoitin. Juha valmistui muusikoksi Keski-Pohjanmaan konservatoriosta v. 2013, jolloin hän sai vakituisen työn Kaustisen kansanmusiikkijuhlien tuotantokoordinaattorina, jossa edelleen työskentelee.
Kaupungista maaseudulle
Kolmisen vuotta sitten he ostivat omakotitalon Kaustiselta ja asettuivat sinne.
”On luksusta, että molemmilla on oma työhuone ja tilaa omille tavaroille. Pienessä kaupunkiasunnossa se ei olisi mahdollista. Tarvittaessa voin vetäytyä ylhäiseen yksinäisyyteeni yläkertaan ja keskittyä töihini tai taiteeseen”, Anthoni sanoo.
Miten ihmiset ottivat teidät ”etelän tulokkaat” Kaustisella vastaan?
”Kaikki tuntuivat heti ystävällisiltä. Sen takia meidänkin oli helpompi heittäytyä juttusille vieraiden kanssa. Olen myönteisesti yllättynyt, että miesparina olemme saaneet pääsääntöisesti suvaitsevan vastaanoton”, Anthoni sanoo.
Juha lisää: ”Kaustisella ei kummastella nais- tai miespareja, koska täällä on aina asunut seksuaalivähemmistöön kuuluvia pariskuntia. Meille on muodostunut täällä uusia syviä ystävyyksiä. Ja jotain täällä varmaan on juomavedessä, koska musiikki kaikaa joka puolella”, Juha nauraa.
Tunteiden ja halujen kieltämistä
Lapsena Anthoni ei ymmärtänyt jakoa tyttöjen ja poikien juttuihin. ”Mielikuvitusleikeissä saatoin olla poika tai tyttö, mikä nyt milloinkin miellytti.”
Hän ymmärsi jo ala-asteella olevansa normista poikkeava, mutta se ei häirinnyt häntä.
Juha oli 13-vuotias, kun hän alkoi aavistaa olevansa homo. ”Tosin silloin kielsin kaikki siihen liittyvät tunteet ja halut itseltäni. Ajattelin, että Jumala laittoi päähäni tällaisia ajatuksia vain koetellakseen minua.”
Juhaa kiusattiin yläasteella. Ystäviä oli vain muutama. Myöhemmin Juhalla oli myös vaihe, jolloin hän luuli olevansa biseksuaali. 24-vuotiaana Juha tiesi varmuudella olevansa homo. Siitä lähtien hän on antanut tunteensa ja halunsa toimia tavalla, joka on hänelle luonnollista. Juha on onnellinen siitä, että hän pystyi puhumaan asiasta vanhempiensa kanssa.
”1990-luvulla ja vielä 2000-luvulle tultaessa sukupuolten moninaisuudesta ja seksuaalisuudesta ei kirjoista ollut saatavilla asianmukaista tietoa. Koulussa ’transuille’ ja homoille naureskeltiin”, Anthoni kertoo.
Pois mustavalkoisuudesta
Entä miten Anthoni ja Juha kuvailisivat sukupuoli-identiteettiään, jos se pitäisi ilmaista virallisesti?
”Olen mies, vaikken halua lokeroida sukupuoli-identiteettiäni mihinkään sukupuoleen”, Juha selittää.
”Joidenkin mielestä toimin joskus naismaisesti, jotkus miesmäisesti. Se ei minua häiritse.”
Juha kuitenkin ihmettelee sitä, että ihmisten ajatukset menevät useimmiten siihen, mitä pari tekee makuuhuoneessa.
”Ihmeellistä sinänsä, sillä eihän heteropariskunnalta tulla kysymään, mitä he makuukamarissaan tekevät. Miksi emme pysty ajattelemaan, että kyse on kahden ihmisen rakkaudesta toisiinsa? Seksuaalivähemmistöön kuuluva pari tuntee aivan samanlaista rakkautta toisiaan kohtaan kuin heteropari”, hän sanoo.
”Kukaan ei ole täysin mies tai nainen. Ihmiset asettuvat johonkin kohtaan mies–naisasteikolla. Me kohtaamme elämässämme erilaisia ihmisiä. Joitakuita kohtaan tunnemme seksuaalista vetoa, toisia kohtaan emme. Meidän ei pitäisi rajoittaa ajatuksillamme sitä, että ’enhän minä voi tuntea tällaista tunnetta tuota ihmistä kohtaan’. Mitä enemmän rajoitamme omia seksuaalisia tunteitamme, sitä enemmän seksuaaliset tekomme yleensä kieroutuvat”, Juha sanoo.
Kaksinapainen järjestelmämme
Anthoni kertoo olevansa panseksuaalinen, mikä tarkoittaa seksuaalista ja emotionaalista vetoa ihmisiin heidän sukupuolestaan riippumatta.
”Olen pienestä pitäen ihastunut kaikenlaisiin ihmisiin ja ollut enemmän tai vähemmän androgyyni tai sukupuoleton, mitä nyt milloinkin. Koen olevani elävä olento, en yksiselitteisesti mies tai nainen. Mutta jos mitataan vallitsevan kaksinapaisen järjestelmän mukaan, olen mies”, Anthoni sanoo.
Anthoni kertoo olleensa lapsena sekä toimelias ”tänttärä” että omissa oloissaan viihtyvä lukutoukka ja taiteilija.
”Liikuin paljon ja olin ikäisekseni ja kokoisekseni suhteellisen vahva. Isäni muistelee usein sitä, miten nostin hänet jaloista ilmaan, kun olin 7-vuotias. Harrastin partiota ja yleisurheilua piirimestaruustasolla. Muut harrastukseni, kuten lukeminen ja käsityöt, olivat omatoimisia.”
Anthoni kiinnostui metalli- ja konemusiikista ja kävi keikoilla ja reiveissä.
”Otin myös tavakseni käyskennellä yksikseni pimeässä metsässä, jopa yöaikaan. Se tuntui jännittävältä, hiukan luvattomaltakin.”
Tampereella Anthonin elämää väritti ”goottivaihe”. Sitten nuoruusvuosien metallimusiikkikiinnostus hiipui ja hän innostui goottiestetiikasta.
”Koin olevani vapaa pukeutumaan miten halusin – vaikka meikkaamaan ja laittamaan ylleni korsetin ja korkokengät. Ilmapiiri näyttäytyi vapaana, luovana ja kannustavana. Normista poikkeaminen oli tavallista. Poika- tai tyttörakkautta tai sukupuolirooleilla leikittelyä ei yleensä oudoksuttu. Sain olla sellainen kuin olin”, Anthoni kertoo.
”Kaikki asettuvat johonkin kohtaan mies-naisasteikolla… Meidän ei pitäisi rajata itseämme.”
Tavallinen avarakatseinen nuorimies
Jonkin aikaa Anthoni epäili olevansa transsukupuolinen. Sittemmin määritelmä on osoittautunut hänelle turhan ahtaaksi.
”Kehoni ja identiteettini välillä ei ole ristiriitaa. Olen se, minkä koen kunakin hetkenä oikeaksi.”
Onko sinua kohdeltu negatiivisesti, kun olet ollut oma itsesi?
”Olen pääsääntöisesti saanut olla rauhassa. Mutta olen myös kohdannut monenlaista epäasiallistakin käytöstä. Kerran baarin miestenvessassa tuntematon mies oletti minut naiseksi ja tarrasi rinnuksiini. Tajuttuaan erehdyksensä hän pyyteli vuolaasti anteeksi. Naisen rintoihin tarttuminen olisi ilmeisesti ollut ihan hyväksyttävää. Tilanne meni onneksi nopeasti ohi eikä johtanut väkivaltaan”, Anthoni muistelee.
Nimittelyn lisäksi tuntemattomat ovat toisinaan heitelleet häntä tavaroilla, huudelleet perään, kourineet jalkoväliä, haukkuneet häntä äänekkäästi ja lyöneet nyrkillä.
”Koskaan en ole provosoinut tilannetta vaan pyrkinyt keskustelemaan asiallisesti tai poistumaan paikalta. Vaikuttaa siltä, että jotkut ihmiset kokevat seksuaalisen suuntautumiseni, sukupuoli-identiteettini ja ilmaisutapani enemmän ongelmaksi kuin minä itse.”
Anthoni kertoo tuskastuneensa eniten ihmisten asenteisiin ja yhteiskunnallisiin rajoitteisiin.
”Koen olevani sangen tavallinen avarakatseinen nuorimies, en mikään kummajainen tai sairas. Mutta ilmeisesti nykypäivän Suomessa on edelleen lupa purkaa omia turhautumiaan ja epävarmuuksiaan normista poikkeaviin ihmisiin”, hän sanoo.
Rakkauden rekisteröinti
Anthoni ja Juha rekisteröivät parisuhteensa marraskuussa 2013. Se oli yksinkertainen ja nopea toimitus maistraatissa.
”Rekisteröinti ei tuntunut meille suurelta mullistukselta, vaan se johtui pitkälti käytännön syistä. Halusimme, että yhteiskunta kohtelisi meitä avioparina”, he selittävät.
Parisuhteen rekisteröinti vastaa tällä hetkellä pitkälti siviilivihkimistä ja antaa muun muassa perintöoikeuden toisiinsa.
”Poikkeuksena nykyisen lainsäädännön mukaan on se, ettei meillä ole automaattista oikeutta yhteiseen sukunimeen. Meidän mielestämme sukupuolineutraali avioliittolaki pitäisi olla nykypäivän Suomessa itsestäänselvyys”, Anthoni sanoo.
Rekisteröity parisuhde ei vastaa avioliittoa myöskään vanhemmuuden tunnustamisen osalta. Lapsi on vielä toistaiseksi adoptoiva perheen sisäisesti, jotta molemmat puolisot tunnustettaisiin lapsen vanhemmaksi.
”Olemme keskustelleet mahdollisuudesta, että perheeseemme tulisi lapsi. Se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtaista. Ainakin lähimmän parin vuoden työtilanne on osaltani epävarma. Lapsenkasvatusta olisi vaikea sovittaa elämäntyyliimme”, Anthoni sanoo.
Juhalta tulee asiaan suorempi vastaus.
”Olemme tulleet siihen tulokseen, ettemme halua lapsia. Jos kumminkin joskus haluaisimme lapsen, lainsäädännön tulee olla sellainen, että lapsi olisi samalla tavalla meidän yhteinen kuin uusperheissäkin, että toinen meistä olisi biologin isä ja toinen isäpuoli, joka adoptoisi lapsen”, Juha kertoo.
”Miesparin kykyä kasvattaa lapsi edelleen kyseenalaistetaan. Useimmat aikuiset ihmiset ovat kuitenkin vallan kelvollisia vanhemmiksi perhemuotoon tai seksuaaliseen suuntautumiseensa katsomatta”, Anthoni kommentoi ja jatkaa:
”Lasten asemaa sateenkaariperheissä on tutkittu ainakin 30–40 vuoden ajan eikä mitään sellaista ole ilmennyt, joka viittaisi lapsen kehityksen estymiseen. Sateenkaariperheiden lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia yhtä lailla kuin muissakin perheissä.”
”Lainsäädännön tulisi olla selkeää ja huomioida perheiden monimuotoisuus. Yksinhuoltaja-, uus- ja monikkoperheiden maailmassa perheiden yksilöllisiä ratkaisuja olisi kunnioitettava”, Anthoni sanoo.
”Kun tunnen sisälläni palavan tulen loistavan ympärilleni, olen onnellinen.”
Mistä tämä luova ja taiteellinen pariskunta saa elämänvirtansa ja nautintonsa?
Anthoni: ”Nautin erityisesti tanssimisesta. Tanssi on itsensä hyväksymistä ja rakastamista, jossa riitän sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse viihdyttää ketään tai esittää olevani muuta kuin olen.”
”Parhaimmillaan tanssi on meditatiivista ’sielun työtä’. Se voi olla sukellus sisäiseen maisemaani. Voin virrata vapaasti muodosta toiseen – en ole kahlittu pelkkään ihmishahmoon. Se, mitä koen, heijastuu ulospäin liikkeeseen. Tanssiessani saatan käydä läpi monenlaisia tunnetiloja villistä riemusta suureen suruun tai kaiken nielevään kauhuun. Kaikki, mitä tapahtuu, on sallittua ja tärkeää. Myös ne hetket, jolloin tunnen kipua, kankeutta tai kömpelyyttä.”
Mitä tanssia harrastat?
”Tällä hetkellä usein itämaista tanssia. Enimmäkseen keskityn Butoh’oon, japanilaiseen nykytanssiin, ja luovaan, vapaaseen tanssiin. Olen myös tanssinut suomenmestaruustasolla pyörätuolitanssia.”
Juhakin on pistänyt jalkaa toisen eteen: tanhunnut ja paritanssinut.
”Yhdessä emme juuri tanssi, mitä nyt jonkun kerran olemme yökerhon lattialle notkuneet. Tuttavien häissä olemme joskus valssanneet. Siinä Juha on kokemukseni mukaan hyvä viemään. Hän muistaa askelkuviot minua paremmin”, Anthoni nauraa.
Musiikin ilo ja voima
Juhan pääinstrumentit ovat polkuharmooni ja oma ääni.
”Musisointi on kuin uppoaisi tulvivaan maailmaan. Joka puolelta kuuluu ja tuntuu erilaisia värähtelyjä. Tuntuu kuin lentäisi värikylläisessä maailmassa, jossa sävelet värähtelevät ja kietoutuvat yhteen”, Juha kuvaa rakkauttaan musiikkiin.
”Meidän suhteemme voimavara on varmaan yksilöllinen taiteen tekeminen”, Anthoni sanoo. Juha yhtyy tähän ja lisää: ”Kun tunnen, että sisälläni palaa tuli, joka loistaa ympärilleni, olen onnellinen. Ja se onnellisuus tarttuu.”
Anthoni Levonsaari, 34
Motto: Tee ystävällisiä ja järjettömän kauniita tekoja sattumanvaraisesti.
Opiskellut mm. graafista suunnittelua, painoviestintää ja pukuompelua. Valmistui laitoshuoltajaksi 2007. Valmistuu lähiaikoina teatteri-ilmaisun ohjaajaksi Centria-ammattikorkeakoulusta.
Työskentelee sivutoimisesti siivoojana, vapaana graafikkona ja kuvittajana. Tehnyt kulttuurialalla satunnaisia äänittäjän, tuottajan ja ohjaajan töitä. Toivoo voivansa työskennellä teatteri-ilmaisun ohjaajana Keski-Pohjanmaalla. Haluaisi laajentaa ammatillista osaamistaan eri tavoin.
Mitä ominaisuuksia arvostat ihmisessä?
”Lempeyttä, kiltteyttä, kykyä tunnistaa omat rajansa ja ilmaista ne ystävällisesti mutta selkeästi.”
NÄIN JUHA SANOO ANTHONISTA:
”Anthoni on rakastettava, viisas ja kaunis mies. Hän ilostuu hauskoista tilanteista, yllätyslahjoista ja huomaamisesta. Vihaiseksi hän tulee, jos jokin ei toimi tai häntä häiritään, kun hän on keskittynyt johonkin. Surulliseksi hän tulee, jos lemmikkieläin kuolee.”
”Anthonin parhaita puolia ovat hänen keskustelutaitonsa, kuuntelutaitonsa, kauneuden- ja huumorintajunsa.”
Mitä Anthoni on opettanut sinulle?
”Kutomaan villasukat ja kaulaliinan sekä käyttämään kuvankäsittelyohjelmaa. Myös näkemään tämän olevaisen elämämme sisälle ja sen ulkopuolelle. Minä olen opettanut Anthonille tietotekniikkaa, ruoanlaittoa ja puutarhanhoitoa.”
”Anthoni on saanut minut tuntemaan hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen ja että nyt olen parisuhteessa, jossa haluan olla lopun elämääni.”
Mistä riitelette?
”Emme oikeastaan riitele mistään, koska ei ole mitään aihetta, mikä aiheuttaisi riitaa. Jos tiuskaisemme toisillemme, se yleensä johtuu siitä, että olemme väsyneitä työpäivän jäljiltä.”
Juha Kuurajärvi, 43
Motto: Elä tässä hetkessä, sillä mennyttä eikä tulevaa ole.
On työskennellyt puutarhurina, datanomina, muusikkona, tuotantokoordinaattorina ja IT-asiantuntijana ja hoitaa töiden lisäksi kansanmusiikkiyhdistys Truba ry:n sihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä.
Säveltää omaa musiikkia, jossa on elokuva- ja kansanmusiikin vaikutteita. Haluaisi oppia johtamaan orkesteria. Soittaa Ostrobothnian Folk Orchestrassa, Rätyväkkärä- ja Rosa Latva Uni -yhtyeissä.
”Elämä on opettanut, että pitää pystyä rakastamaan itseään ja antamaan itselleen anteeksi. Kukaan ei pysty rakastamaan ketään toista ennen kuin rakastaa itseään.”
NÄIN ANTHONI SANOO JUHASTA:
”Juha on myönteinen, avoin ja lämminsydäminen ihminen. Hän asettaa helposti muut itsensä edelle.”
”Hän on lahjakas, monipuolinen ja aikaansaava ’sujuvoittaja’, taitava organisoimaan asioita ja innostamaan ihmisiä mukaan erilaisiin projekteihin. Hän osaa lähestyä ongelmia käytännönläheisesti ja keksii yleensä nopeasti toimivan ratkaisun. Juha on elementissään sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi isännöidessään tilaisuuksia.”
”Olen muistuttanut Juhaa, että hänen on ensisijaisesti huolehdittava omasta hyvinvoinnistaan ja otettava aikaa sellaiseen tekemiseen, joka on hänelle mielekästä. Hän on puolestaan opettanut minua suhtautumaan itseeni rennommin ja hyväksyvämmin.”
Heidän taiteellinen yhteistyönsä on sujunut hyvin.
”Olemme molemmat suorasanaisia mutta osaamme perustella kantamme ja tarvittaessa myös haastaa toisen ajattelua. Meillä on työskennellessämme selkeät roolit. Teatteri-ilmaisun ohjaajana ymmärrykseni esimerkiksi taiteellisesta prosessista ja ryhmänohjauksesta on syvällisempi kuin Juhan. Juhan vahvuutena on musiikki- ja äänityöskentely, jossa luotan hänen kokemukseensa”, Anthoni sanoo
