Suomen kieli on elänyt ruotsin kielen kanssa kontaktissa hyvin pitkään. Näiden kielten esimuodot ovat olleet yhteydessä toisiinsa jo paljon ennen kuin ”suomeksi” ja ”ruotsiksi” kutsutut kielet ovat syntyneet. Tuhansia vuosia sitten eläneiden kantasuomalaisten läheisyydessä tai heidän joukossaan on asunut germaanista ja skandinaavista väestöä. Viimeisimmän vuosituhannen ajalta voidaan jo puhua suomen ja ruotsin kielestä.
Pohjanmaan rannikkoseudulla suomen ja ruotsin rinnakkaiselo on jatkunut niin pitkään kuin Pohjanmaalla on ollut pysyvää ruotsinkielistä asutusta, eli ainakin keskiajalta lähtien. Raja-alueilla suomalaisten ja ruotsalaisten kanssakäyminen on aina ollut vilkasta, joten tästä on merkkejä myös kielessä.
Lohtajan seudun kielimaisemaa
Filosofian maisteri Pentti Niemelä on tutkinut erästä muuttoaaltoa ja kirjoittanut aiheesta julkaisun Lohtajanruotsalaisten tarina – Ruotsinkielisen talonpoikaisväestön muutto Suur-Lohtajalle 1780–1860.
Suur-Lohtajan alueelle (Lohtaja, Himanka, Kannus, Toholampi ja Lestijärvi) muutti 1700–1800-luvuilla kymmeniä ruotsinkielisiä perheitä Keski-Pohjanmaan ruotsinkielisiltä alueilta, etenkin Kokkolasta ja Alavetelistä. Joissakin Lohtajan kylissä ruotsinkieliset olivat enemmistönä, mutta muutaman sukupolven jälkeen seudun kieli alkoi taas olla suomalaisvoittoisempaa. Niemelän mukaan suuri osa nykyisistä Lestijokilaakson asukkaista on näiden ruotsinkielisten jälkeläisiä.
Niemelän tutkimuksen liitteenä on tiedot kaikista ruotsinkielisistä ensimuuttajista Suur-Lohtajalle. Toisena liitteenä on 450 sanan listaus Lohtajan murteessa esiintyneistä ruotsalaislainoista. Kielitieteellisiin lähteisiin verraten vaikuttaa siltä, että Niemelän luettelemat ruotsalaislainat eivät ole tulleet seudun murteeseen kyseisen muuttoaallon mukana vaan enimmäkseen aikaisemmin. Kaikki niistä eivät ole ruotsalaislainoja vaan sekä suomessa että ruotsissa esiintyviä kansainvälisiä sanoja (esim. amppeli, telefoni).
Niemelän laatima listaus toimii kuitenkin hyvänä katsauksena Lohtajan seudun ruotsalaistaustaisiin murresanoihin tai sellaisiin sanoihin, jotka suomessa ja ruotsissa muistuttavat toisiaan.
Keskiajan sanoja
Ruotsin vaikutus suomen kieleen lähti vauhtiin, kun Suomi ristiretkien aikaan (n. 1150–1300) liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Koska nykyisen Suomen alue sijaitsi valtakunnan periferiassa, kulttuuri-innovaatiot levisivät Suomeen pääosin Ruotsista tai sen kautta.
Välittäjinä olivat etenkin kaupungeissa asuvat kauppiaat ja käsityöläiset, mutta uusia tapoja ja sanoja omaksuttiin myös Suomen puolelle muuttaneelta ruotsalaiselta maalaisväestöltä. Toisinaan sanoja lainattiin, vaikka kielessä olisi jo ennestään ollut suunnilleen samaa asiaa tarkoittava sana.
Uskonpuhdistuksen myötä alkoi suomen kielen kirjallinen käyttö. Kirkollisen hallinnon puolella pääkielenä oli latina, mutta uskonto edellytti kansankielisiä jumalanpalveluksia. Suomen kieltä, jota oli siihen saakka pidetty yllä vain suullisesti, muutti ensimmäisenä kirjoitettuun muotoon Mikael Agricola (s. 1540).
Keskiaikaisia eli viimeistään 1500-luvulla suomen kieleen tulleita ruotsalaislainoja ovat esimerkiksi lahdata (< slakta), lasi (< glas), nikkari (< snickare), preivi ’kirje’ (< brev), rappu (< trappa), renki (< dräng), tuoli (< stol), tuoppi (< stop), vati (< fat), ämpäri (< ämbar).
Lohtajan seudulla, ja muuallakin Länsi-Suomessa, missä kosketuksia ruotsin kieleen on ollut paljon, eräiden murresanojen asu on lähempänä ruotsinkielistä ääntämystä kuin suomen yleiskielessä. Sanassa voi olla f-äänne (fati), kaksi sananalkuista konsonanttia (klasi, preivi, trenki), tai pitkä vokaali on jäänyt diftongiutumatta (tooli, tooppi).
Sivistyneistön sanoja rahvaalle
1600–1800-luvuilla ruotsin kielen ylivalta Suomessa kasvoi. Sivistyneistön kieleksi tuli entistä vahvemmin ruotsi, ja suomi taantui rahvaankielen asemaan. Ruotsalaistunutta kieltä on sittemmin kutsuttu muun muassa kyökkisuomeksi, millä on viitattu erityisesti 1800-luvun rouvien ja palvelijattarien väliseen, runsaasti lainoja sisältäneeseen kieleen.
Tuon aikakauden Ruotsin suunnalta lainautuneita sanoja ovat muun muassa kahvi, lätty, nappi, rouva, sohva ja viili, jotka Lohtajan seudun murteessa esiintyvät asuissa kaffi, plätty, knappi, frouva, soffa, fiili.
Vaikka suomen yleiskieleen olisi sittemmin otettu jokin muu sana käyttöön, ovat jotkut ruotsalaislähtöiset sanat säilyneet murteissa – niin Lohtajallakin: hyyrätä ’vuokrata’, kartiinit ’verhot’, komuuti ’pesukaappi’, pännä ’kynä’, taltriikki ’lautanen’.
Tuttuja niin Lohtajalla kuin muuallakin
Lohtajan seudulla esiintyvistä ruotsalaislainoista suuri osa on tuttuja laajalti suomen murteista. Esimerkiksi huusholli ’(koti)talous, taloudenhoito, talo tms.’, kahveli ’haarukka’ ja kakluuni ’kaakeliuuni’ tunnetaan koko maassa. Jotkut lainat painottuvat länsimurteiden alueelle, kuten friskata ’piristää; voimistaa’, kranni ’naapuri’, lenheeti ’elintila, hyvät elinolot’.
Osassa sanoja ruotsinkielisen taustan tunnistaa selvästi, osassa se voi hämärtyä muiden suomenkielisten sanojen vuoksi. Pullapitkoa merkitsevä ankkastukki taustalla ei ole ankkaa vaan ankkuriköyttä merkitsevä sana (ankarstocke), kenkätä taas ei liity kenkiin vaan lahjoittamiseen (< skänka). Alkuperäinen ruotsinkielinen tausta on voinut hämärtyä myös paikallisten murrepiirteiden vuoksi. Looja– ja puoji-sanojen taustalla on loota (< låda) ja puoti (< bod).
Ruotsissa, suomessa, murteessa, yleiskielessä
Monet ruotsalaislainat ovat tietenkin päätyneet murteiden lisäksi yleiskieleenkin. Jotkut niistä ovat arkityylisiä: allakka, pytty, sortti, syynätä, treffit, tienata. Jotkut taas ovat vanhahtaviksi tai leikillisiksi koettuja: aviisi ’sanomalehti’, kööri ’kuoro; porukka’, troppi ’lääke’.
Toki on myös sellaisia täysin arkipäiväisiä sanoja, joita moni ei tule ajatelleeksi sen enempää ruotsalaislähtöisiksi kuin murteellisiksikaan: piironki, viisari, vintti. Entäpä sellaiset hauskat sanat kuin tenkkapoo ja tilpehööri? Niiden taustalla on tietenkin tänka på (’miettiä, tuumia jotakin’) sekä tillbehör (’tarvike, lisävaruste’).
Lähteet:
Eino Koponen: Ruotsin kielen vaikutuksesta suomen murteisiin: Språkbruk, 30.9.2014 https://sprakbruk.fi/artiklar/ruotsin-kielen-vaikutuksesta-suomen-kieleen/
Anna Ryödi: Miten ruotsalaisista lainasanoista tulee suomalaisia murresanoja? Katternö-lehti, 1/2019. https://katternodigital.fi/fi/article/miten-ruotsalaisista-lainasanoista-tulee-suomalaisia-murresanoja/
Suomen etymologinen sanakirja: kaino.kotus.fi/ses
Suomen murteiden sanakirja: kaino.kotus.fi/sms
Suomen ruotsalaismurteiden sanakirja: kaino.kotus.fi/fo
Lohtajan seudun murteessa esiintyviä ruotsalaisperäisiä sanoja
kappi
’kilpailu’; ”olla kapissa t. kapilla” ’kilpasilla’
Ei täsä tarttek kapilla ollak kenenkään kans. Himanka
klooki
’hauska, vitsikäs; vitsailija, vintiö’
No jopa on klookeja talosa.
kyyly
’kuhilas’
Kaurap pantihir rukihin olijella ristihin, sijottihin, pantihim pystöhön kuivaahan niinkö kyylyihin. Lohtaja
lokki
’villasta kehräämistä varten karstattu käärö, lepere’
Villat kartataham pitkulaasiksi lokeiksi. Lohtaja
mehtumaari
’juhannus, mittumaari’
Se om pikkukesä siihem mehtumaarihin asti. Himanka
vehtari
’suntio’
Kyllä oli kirkko lämmin ko se oli tämä vanaha vehtari eltarina. Himanka