”Samoista asioista keskustellaan, olipa kunta sitten Kolari tai Jokkmokk”
Entä Pohjanmaalla?
Åsa Allan on seurannut Pohjanmaan malmilöydöksiä vain matkan päästä mutta pitää Kaustisen ja Ullavan litiumlöydöksiä sekä Oravaistenlahden nikkelilöydöksiä potentiaalisina.
”Kaivosteollisuuden etuna on, että se on sidottu paikkaan ja tuo työtä paikkakunnalle. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikenlainen metallintuotanto on taloudellisesti erittäin riskialtista. Monet tekijät vaikuttavat asiaan eikä investoinneille voi taata tuottoa.”
Åsa mainitsee Bolidenin ostaman Keivitsan esimerkkinä onnistuneesta kaivoksesta.
”Se on aika lailla Kaunisvaaran kaltainen sekä tekniikaltaan että toiminnaltaan ja käynnistyi samoihin aikoihin, mutta Keivitsassa louhitaan kuparia, nikkeliä ja kultaa, joiden hintakehitys on hiukan erilainen kuin raudalla.”
Toiveita uudesta alusta
Joudumme hidastamaan puolimatkassa kaivokselle, kun kaksi hirveä ylittää tietä kaikessa rauhassa.
”Kunnan tiealueilla sattui kolme vakavaa riistaonnettomuutta vuonna 2016. Kotipalvelun työntekijöitä on koulutettu erikseen riistakolareiden välttämiseen.”
Hirvet harppaavat parilla askeleella metsään. Hetkeä myöhemmin näemme suunnattoman suuren rikastamon pilkottavan puiden välistä. Kourallinen työntekijöitä pitää ydintoimintoja käynnissä, jotta kaivos voidaan jälleen avata maailmanmarkkinatilanteen muuttuessa suotuisammaksi. Täyteen toimintaan saattaminen kestää 15–18 kuukautta.
Viivasuora ja leveä mutta huonosti aurattu tie johtaa aidatulle alueelle. Rakennukset ja suuret työkoneet ovat paksun lumikerroksen peitossa.
Rikastamon omistaa nykyään Abecede-yhtiö, jonka puolestaa omistaa viisi menestynyttä teollisuusmiestä, yhtenä heistä naapurikunnassa Jokkmokkissa varttunut Carl-Henric Svanberg. Uudet omistajat ostivat kaivoksen ja Svappavaaran siirtokuormausaseman murto-osalla perustamiskustannuksista ja ovat antaneet toivon kipinää kaivoksen avaamisesta lähitulevaisuudessa.
”Raudan hinta on konkurssin jälkeen taas nousussa, ja merikuljetukset ovat halvenneet. Henkilökohtaisesti uskon, että tuotteet olisi kannattanut ajaa joen yli Kolariin ja rahdata ne junalla Suomen puolella sen sijaan, että ne vietiin Svappavaaran kautta Narvikiin Norjaan”, sanoo Åsa Allan, joka ehti työskennellä myös konkurssipesälle jonkin aikaa sitten, kun työntekijät oli irtisanottu.
Pohjanmaata suurempi
Konkurssi oli kova isku kunnalle, mutta elämä jatkui. Pajala haki kesällä 2015 uutta kunnanjohtajaa eikä Åsa Allan voinut vastustaa haastetta. Perhe oli juurtunut ja alkanut viihtyä Pajalassa, ja kuten sanottua, Åsa syttyy juuri johtajuudesta. Hänet valittiin virkaan ilman aiempaa kunnanhallinnon kokemusta.
”Pajalan kunta oli rohkea palkatessaan minut. Uskon, että he hakivat uudenlaista ajattelutapaa.”
Rohkeaa oli sekin, että otti johtaakseen Ruotsissa korkeinta veroa kantavan kunnan. Tämä silloin kun työttömyys lisääntyi ja kuntaan muuttaneet alkoivat hakeutua muualle. Samaan aikaan Pajalaan saapui lyhyessä aikaa 500 pakolaista.
”Ennusteita laatiessa on oltava realistinen ja rehellinen. Joudumme tekemään tiukkoja priorisointeja vuosina 2018–2020. Arvioimme, että väkimäärä vähenee 100 asukkaalla vuodessa. Mutta tilanne olisi vieläkin heikompi, jos meillä Pajalassa ei olisi niin paljon suurperheitä ja emme olisi saaneet pakolaisista uusia kuntalaisia.”
Maantieteelliset realiteetit asettavat omat vaatimuksensa. Kunta on 8000 km2:n pinta-alallaan suurempi kuin Pohjanmaan maakunta. Pajalan kotipalvelun työntekijät ajavat joka kuukausi matkan, joka vastaa kahta kierrosta maapallon ympäri.
”Tarjoamme avokätisesti kotipalvelua, jotta vanhukset voivat asua kotona omissa kylissään. Valitettavasti henkilökunnan rekrytointi on vaikeaa, ja se hankaloittaa tavoitettamme.”
Entä mahdollisuudet? Kaivos ja sen infrastruktuuri ja huipputeknologiset laitteet ovat tallella, ja jos malminlouhintaa ei enää käynnistetä, muitakin liiketoimintamahdollisuuksia on. Åsa Allanin Luulajan aikojen professori otti jokin aika sitten yhteyttä ja ehdotti, että kaivos voisi toimia tutkimuksen ja kehityksen testiympäristönä.
”Kaivosteollisuusyhtiöt ovat todella kiinnostuneita automaatioasteen nostamisesta ja entistä kestävämpien tuotteiden valmistamisesta. Ne voisivat vuokrata tiloja ja laitteita testatakseen kaikkea mahdollista rasvoista ja porista robottiautoihin ja virtuaalitodellisuuslaitteisiin arktisessa ilmastossa.”
Hanke sai vuoden 2016 lopussa valtion rahaa esitutkimusta varten. Siinä kuullaan kaivosalan toimijoita arktisen tutkimus- ja kehityslaboratorion tarpeellisuudesta.
”Tämä hanke heijastaa ajanhenkeä ja Ruotsin hyväksymää tutkimusstrategiaa”, Åsa Allan sanoo.
Maaseudun uusi kevät?
Åsa Allan näkee kaivoksen lisäksi potentiaalia seudun puuteollisuudessa ja matkailualalla.
”Matkailussa löytyy menestyviä edelläkävijöitä rajajoen molemmin puolin. Meillä on oma kunnallinen lentokenttä ja yrittäjiä, jotka ovat rakentamassa elämysmatkailun palveluverkostoa”, Åsa Allan kertoo kunnantalolle palattuamme.
Suomen läheisyys on ilmeinen, ja kunnilla on useita yhteisiä hankkeita valtionrajan molemmin puolin. Keskusteltavat asiat ovat suurin piirtein samoja, olipa kunta Kolari tai Jokkmokk.
”Ihmisten arkeen liittyvät asiat herättävät aina eniten kiinnostusta, terveydenhuoltouudistuksista kuntaliitoksiin. Erotuksena on, että Suomessa panostetaan maaseutuasioihin enemmän kuin Ruotsissa. Maaseutuasiat nousevat varmasti pinnalle, kun Ruotsissa käydään vaaleihin syksyllä 2018.”
Hallitus esitteli tämän vuoden alussa maaseutupoliittisen mietinnön, jossa muun muassa ehdotetaan 10 000 valtiollisen työpaikan siirtoa Tukholmasta 23 haja-asutuskuntaan. Pajala mainittiin yhtenä niistä.
”Lobbaamme kovasti, jotta saisimme uusia työpaikkoja kuntaan. Monia töitä voi tehdä missä tahansa, kunhan vain on laajakaista ja osaavaa henkilökuntaa.”
Parin minuutin kuluttua alkaa kokous kunnan eläkeläisyhdistyksen kanssa. Heitä ei sovi jättää odottamaan.
”Tulemme lomalla taas kotiin Oravaisiin”, Åsa Allan lupaa.
Åsa Allan
Kuva: Karl Vilhjálmsson
Tutkimustyö houkutteli tuolloista Åsa Edfeltiä Åbo Akademissa suoritetun maisterintutkinnon jälkeen. Seuraava pysähdyspaikka oli Luulajan tekninen yliopisto ja sen arvostettu geologian laitos.
”Sain tohtoriopiskelijan viran, johon oli helppo sanoa ’kyllä kiitos’. Ruotsiin muutto ei tuntunut isolta askeleelta. Sitä vastoin sain uutta perspektiiviä Suomeen, kun useita vuosia myöhemmin olin työmatkalla vanhassa kotimaassani. Tuntui kuin olisin tullut vieraaseen maahan, ajattelin, että ahaa, näin ulkomaalaiset kokevat Suomen.”
Åsa oli opiskeluaikanaan geologian vaihto-oppilaana Espanjassa ja Englannissa, ja tohtoriopiskelijana hän sai Marie Curie -stipendiaattina mahdollisuuden tehdä mineraalianalyyseja Natural History Museumissa Lontoossa.
”Oli todella upeaa päästä nuorena tutkijana kokemaan se. Museossa on niin valtavasti nähtävää. Sain vieraileva tutkijana kulkea kulissien takana, siellä on aivan uskomattomia historiallisia aarteita. Esim. Charles Darwinin alkuperäiset piirustukset.”
Åsa tapasi Lionelin, tulevan miehensä, uudenvuoden juhlissa Lontoossa.
”Hän on Etelä-Afrikasta mutta hän oli asunut Lontoossa monta vuotta. Jonkin ajan kuluttua Lionel muutti Luulajaan ja nyt hän viihtyy Norrlannissa niin hyvin, ettei muuttaisi pois. Hän pitää elämänlaatuna sitä, että ihmiset laittavat vain luudanvarren ovea vasten osoittamaan, etteivät he ole kotona sen sijaan, että laittaisivat oven lukkoon ja hälytyksen päälle joka kerta kotoa lähtiessään.”
