Euroopan komissio on lyhyessä ajassa tehnyt kuusi metsiä koskevaa lakiesitystä. Gölin Carina Christiansen, joka työskentelee metsäasioiden parissa Brysselissä, varoittaa metsäelinkeinoa ja etenkin bioenergiamarkkinoita lakiesitysten kokonaisvaikutuksista.
Christiansen varoitti helmikuun alussa Brysselissä Helsinki EU:n vieraana pellettien hinnannoususta, sillä uusi EU-lainsäädäntö uhkaa jarruttaa energiansaantia keskellä Euroopan energiakriisiä ja haastavaa geopoliittista tilannetta. Helsinki EU on keskeisten suomalaistoimijoiden edunvalvoja ja neuvonantaja.
Tässä on hänen oma kuvauksensa maailmasta, jossa hän toimii Ruotsin pohjoisalueiden edustajana.
Esittelen aluksi muutaman ajankohtaisen lakiesityksen.
Metsäkatoasetus merkitsee metsätaloudelle ja puutuotteiden kaupalle huomattavasti lisääntynyttä hallintoa, yksityiskohtaista sääntelyä ja oikeudellisia riskejä. Jos hakkuuta ei suoriteta varsin epäselvien käsitteiden mukaisesti, se voidaan takavarikoida ja yritys joutuu maksamaan osan liikevaihdostaan sakkona usean vuoden ajan. Esimerkiksi puusta valmistetun tuolin myynnistä muodostuu oikeudellisesti riskialttiimpaa verrattuna muovituolin myyntiin.
Uusiutuvan energian direktiivi sääntelee yksityiskohtaisesti, mitä puun osaa käytetään mihinkin. Myös hakkuutapa saattaa joutua säännöstelyn kohteeksi, mikä voi merkitä avohakkuiden loppumista. Lisäksi komissio on laatinut esityksen bioenergian käytön rajoittamiseksi hakkuun jäljiltä jääneiden oksien ja latvojen osalta.
Taksonomia, jossa on kyse rahoituksen ohjaamisesta, voi aiheuttaa ongelmia metsätalouden rahoittamiselle ja vaikeuttaa sitä.
Lakiesitysten selkeänä trendinä on metsätalouden rajoittaminen ja metsien käytön yksityiskohtainen sääntely. Säännöt sorsivat yksittäisiä pieniä metsänomistajia koko EU:ssa suhteessa suurempiin yhtiöihin, joilla on omat lakiosastot riskiarvioita varten.
Maatalouden ohella ainoaa oikeasti vihreää elinkeinoa, joka toimii fotosynteesillä, kuvaillaan Brysselin asiakirjoissa joksikin, joka tuhoaa ympäristöä. Sen sijaan uusien tehtaiden rakentamista luonnehditaan usein ”vihreäksi”.
On ironista, että Euroopan komissio ehdottaa jopa satelliittijärjestelmää metsien valvomiseksi koko EU:ssa, sillä ”he eivät tiedä”, miten metsillä menee!
Miten näin on voinut käydä? Ja miksi me sallimme, että peruselinkeinojamme ja maaseudun taloudellista selkärankaa kohdellaan tällä tavoin?
Nämä lainsäädännöt heittävät tietoisesti kapuloita hyvin toimivien elinkeinojen rattaisiin. Asiasta kärsii eniten maaseudun väestö, jonka elantoa ja mahdollisuutta asua kotiseudulla heikennetään.
Yksi selitys tähän voi olla ympäristöjärjestöjen vaikutusvalta Euroopan komissioon – jopa siihen pisteeseen asti, että komission metsäryhmän yksikönjohtaja peräänkuuluttaa Twitterissä hakkuiden lopettamista ja tägää Greta Thunbergin sekä ”Skydda Skogenin” kaltaisia ryhmiä, joilla on kotikentällä heikko uskottavuus.
Kyse ei siis ole ”riippumattomista virkamiehistä”, vaan Euroopan komission hallintovirkailijoista, jotka ajavat selkeää agendaa.
Toinen selitys metsätaloutta rajoittaviin lakiesityksiin voi olla Brysselin raju sulkutila pandemian aikana. Hallintovirkailijat istuivat kotona ja lähettelivät toisilleen sähköposteja, joten he eivät altistuneet tavallisille ”käytäväkeskusteluille” minun ja kollegoideni kaltaisten henkilöiden kanssa.
Kukaan ei saanut mennä ulos ja vierailla oikeassa metsässä.
Ympäristöjärjestöt yksinkertaisine ja fiksuine viesteineen menestyivät eristäytyneessä Euroopassa loistavasti.
Kun Euroopan komissio on tehnyt esityksen, se on tavallaan lopullista.
Lakiesitys romutetaan harvoin kokonaan, vaikka se olisikin itsestään selvä valinta, kuten esimerkiksi Metsäkatoasetuksen suhteen. Asetus nimittäin luo suuria esteitä puutavarakaupalle EU:ssa, vaikka metsätalous ja puutavarakauppa eivät YK:n mukaan aiheuta metsäkatoa – Suomessa tai muuallakaan.
Metsäkato aiheutuu maankäytön muuttumisesta. Puiden kaataminen soija- ja kaakaoviljelysten, teiden, talojen ja tehtaiden tieltä aiheuttaa metsäkatoa. Myös Euroopan komissio tietää tämän, minkä takia se on keksinyt käsitteen ”metsien tilan heikkeneminen”, jolla alkujaan pyrittiin estämään tavallisia hakkuita.
Pian nuijittavassa lakiesityksessä sekoitetaan petollisesti keskenään hakkuun ja metsäkadon käsitteet.
Henkilöt, jotka eivät ole perehtyneet asiaan, saattavat luulla, että siinä on jotain perää.
Syksyn 2022 ja kevään 2023 neuvotteluissa pyritään lakitekstien tiettyjen muotoilujen katalilla muutoksilla minimoimaan metsätaloudelle koituvat haitat. Saa nähdä, miten se onnistuu.
