Elämme kasvavassa määrin ”aivot narikkaan” -maailmassa, jossa kaikkea voi ostaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Voisiko ihmisen elo olla helpompaa? Tavaroita voi tilata netistä, jos niitä ei löydy kaupasta. Jopa ruoan voi saada ripeästi toimitettua oven taakse.
Mutta entä jos tämä loppuisi? Jos tulisi useita päiviä kestävä sähkökatkos, myrkyllisiä savupäästöjä tai kraanasta tihkuisi vain saastunutta vettä? Sodasta puhumattakaan. Silloin nykyajan autopilotilla elävät ihmiset olisivat pulassa.
Ennen vanhaan oli itsestään selvää pitää kotivara. Maaseudulla tällainen syntyi jo lähes itsestään; ihmiset viljelivät perunaa, juureksia ja muuta omilla maillaan. Kellarissa oli mehua ja hilloja. Ihmiset yrittivät pärjätä vähällä.
Kotitalouksien varautumisella on suuri merkitys yhteiskunnalle – ja ennen kaikkea yksilölle itselleen. Ukrainan sota ja koronarajoitukset ovat onnistuneet herättämään meitä hiukan ruususen unesta.
Päivi Sorjoselle kotivaran pitäminen on ollut jo pitkään itsestäänselvyys ja enemmänkin. Myös Päivin mies Pekka Haukilahti on samoilla linjoilla. Pariskunnan paritalossa Lohtajalla mitään ei jätetä sattuman varaan.
Keittiössä on palonsammutuslaitteet – ja peittoja, taskulamppuja, patteriradioita, ruokaa, vettä, lääkkeitä ja ensiapuvälineitä. Pihalla seisovassa asuntovaunussa, niin sanotussa kakkosasunnossa, on oma bensalla käyvä aggregaatti, joka pitää vaunun akut ladattuina.
”Asuntoautolla pääsee hurauttamaan äkkiä myrkkypilveä pakoon, jos niikseen tulee. Majoituskin on omasta takaa”, Pekka toteaa.
Pikkutyttönä Päivi asteli usein kaksikerroksisen omakotitalonsa rappusia alas baariin. Se saattaa kuulostaa ihmeelliseltä, mutta 1960-luvulla siinä ei ollut mitään kummallista. Perhe asui talon yläkerrassa ja perheen työpaikka oli alakerrassa.
”Sukumme omisti alakerran kahvila- ja kukkakeskuksen, Leppäsen baarin. Mummoni työskenteli siellä usein äitini kanssa.”
Päivi luonnollisesti pistäytyi tervehtimässä heitä harva se päivä.
”Baarimme oli armeijamiesten kantapaikka Lohtajalla. Sotilaat kävivät siellä kahvilla tai oluella Vattajan sotaharjoitusleirien jälkeen. Monet heistä tulivat meille hyvinkin tutuiksi, kuin perheenjäseniksi”, Päivi muistelee.
Päivin isä Heimo Leppänen oli sodassa tarkka-ampujana. Ei siis ihme, että tyttären veri on myös vetänyt ”tantereelle”. Ja tietysti Päivi on ollut itsekin tarkka-ampujakurssilla ja monilla muilla maanpuolustuskursseilla.
Päivi olisi aikoinaan halunnut myös armeijaan.
”Olisin mennyt heti rynnäkkökiväärillä eturiviin, olen sen henkinen tyyppi. Minua harmittaa, etteivät minun ikäpolveni naiset silloin päässeet armeijaan. Siksi piti varmaan keksiä tämä maanpuolustushomma ja VPK, vapaaehtoinen palokunta”, Päivi naurahtaa.
Päivi on maanpuolustuskoulutusten vanha konkari. Hänellä on taskussaan noin 60 eri maanpuolustusleiriä niin osallistujana kuin vetäjänä ympäri Suomea. Määrä on käsittämätön.
Mitaleitakin on Päiville kertynyt aimo rivi. Hän sai kunnian luovuttaa maanpuolustusvisiirin presidentti Tarja Haloselle vuonna 2001.
Pekka oli perhetuttava jo silloin, kun Päivin entinen mies Harri Sorjonen vielä eli. Kipinät löivät kunnolla muutama vuosi Päivin miehen poismenon jälkeen VPK:n ”tulimeriristeilyllä”.
Tästä voimmekin päätellä, että molemmat ovat jo pitkään kuuluneet VPK:hon. Pekka on ollut mukana jo 27 vuotta ja Päivi itse perustamassaan naisjaostossa 33 vuotta.
”Naisten ei VPK:ssa odoteta sammuttavan akuutteja tulipaloja, mutta me vedämme kyllä letkuja siinä missä miehetkin. Pääosin naiset vastaavat muonituksesta. Teemme ruokaa ja leivomme”, kertoo Päivi.
Pelastusoperaatioista Päiville on jäänyt parhaiten mieleen Kalajoen edustalla vuonna 1997 karille ajanut öljylautta.
Öljylautan tankeista pääsi noin 10 000 litraa öljyä Lohtajan Vattajanniemen rannoille.
”Siellä oli varusmiehiä ja 50 ihmisen vapaaehtoisjoukko pesemässä öljyisiä lintuja ja keräämässä öljyä rannoilta pois. Se oli aikamoinen operaatio, joka kesti yli viikon”, Päivi muistelee.
Jottei Päivin aika kävisi liian pitkäksi, hän on myös mukana Suomen Pelastusalan Keskusjärjestössä (SPEK), jossa hän avustaa naisille suunnatun ”Selviäisitkö 72 tuntia ilman ulkopuolista apua” -kurssin vetäjää.
Syksyllä oli tarkoitus pitää Vattajanniemellä ”Arjen turvallisuus” -kurssi nimeltä LOHI22. Tämä puolustusvoimien alueella pidettävä kurssi jouduttiin valitettavasti perumaan vähäisen osallistujamäärän takia. Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Viimeisimmän tiedon mukaan kurssi on siirretty Kokkolaan vielä täksi syksyksi. Päivi toivoo sinne aimo annoksen naisenergiaa.
Kurssin tavoitteena on oppia tunnistamaan kodin ja lähiympäristön turvallisuusriskit siten, että niitä osaa ehkäistä ja niihin pystyy varautumaan. Osallistujat saavat turvallisuuteen liittyviä perustietoja ja – taitoja, joita he voivat soveltaa arjessaan.
”Kurssilla muun muassa opitaan, miten sammuttaa tulipalon alku sekä miten antaa hätäensiapua. Siellä käydään läpi myös hiukan kyberturvallisuutta”, kertoo Päivi, joka palaa halusta opettaa varsinkin nuorille kyseisiä taitoja.
”Nykyään on niin paljon nuoria, jotka eivät osaa edes tehdä ruokaa itse. Nämä uusavuttomat kuolisivat heti, jos sähköt katkeaisivat ja koti kylmenisi”, Pekka sanoo suoraan.
Päivi on siis ehtinyt perustaa Lohtajan vapaapalokunnan naisjaoston, jossa on parhaimmillaan ollut 20 jäsentä. Nyt ikäjakauma alkaa olla jo keski-iän paremmalla puolella, joten toimintaan kaivattaisiin mukaan nuoria naisia.
Maanpuolustus, pelastustoiminta ja varautuminen ovat Päiville elämäntapa ja harrastus.
”Sitä on jotenkin vain kasvanut tähän. Tulee varma ja turvallinen olo, kun on varautunut häiriötilanteisiin. Ja tietenkin on aina hieno tunne saada auttaa”, Päivi sanoo.
”Päivillä on sydän paikallaan, ja hän ajattelee aina muita ennen itseään”, huikkaa Pekka takavasemmalta.
Ruokaa kolmeksi päiväksi
Esimerkki yhden aikuisen kolmen päivän kotivarasta, noin 2300 kcal/vrk:
- Vettä 6 litraa
- vihanneksia ja juureksia 600 g
- hedelmiä ja marjoja 400 g
- perunaa 200 g
- pastaa tai viljalisäkettä 200 g
- leipää ja viljatuotteita 550 g
- maitoa, piimää, jogurttia tai vastaavia kasvivalmisteita 1 litra
- juustoa 60 g
- kalaa, munia, lihaa, kasviproteiinia 400 g
- öljyä, rasvoja 150 g
- kuivattuja hedelmiä 100 g
- pähkinöitä, siemeniä 90 g
- makeisia, suklaata 100 g
- sokeria, hunajaa 100 g
Kolmen päivän kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään arjessa tarpeen mukaan ja tilalle hankitaan uutta. Kokoa kotivara sellaisista elintarvikkeista, joita käytät muutenkin.
Vesi
Ihminen tarvitsee päivittäin noin kaksi litraa puhdasta juomavettä. Lisäksi vettä tarvitaan ruoanlaittoon ja hygieniaan. Kokonais-vedentarve on 1–2 ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa.
Sähkö
Tietoyhteiskunta on riippuvainen sähköstä, tietotekniikasta ja tietoverkoista. Häiriö sähköverkossa vaikuttaa arkeen nopeasti. Häiriötilanteessa oikea tiedonsaanti on tärkeää – mutta monet tiedotuskanavat toimivat sähköllä. Puhelinverkot toimivat sähkökatkojen aikana enintään muutaman tunnin.
Lämmitys
Valtaosa asunnoista lämpenee sähkön avulla, sillä myös kauko- ja maalämpö tarvitsevat sähköä toimiakseen. Varsinkin talvella asunnon kylmeneminen muuttuu nopeasti ongelmaksi.
Jos joudut yöpymään kylmässä asunnossa: Siirrä vuoteet asunnon lämpimimpään tilaan. Kaiva esiin kaikki täkit ja viltit. Tarkenet hyvin kunnollisessa makuupussissa. Nuku vierekkäin perheenjäsenten kanssa yhteisten peittojen alla. Yksi ihminen tuottaa yhtä paljon lämpöä kuin 70 watin hehkulamppu. Pysyt paremmin lämpimänä, jos teet vilteistä teltan pöydän ympärille ja nukut sen alla. Myös retkiteltan voi pystyttää sisälle.
Ruoanlaitto
Lämpimiä ruokia voi valmistaa ilman sähköä takassa, kamiinassa, leivinuunissa, saunassa puulämmitteisellä kiukaalla taikka ulkona grillissä tai nuotiolla.
WC
Vessan voi vetää sähkökatkon aikana usein vain kerran, sillä sen säiliö ei välttämättä täyty sähkökatkon aikana vedestä.
Lähde: Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.