Kun EU:n päästökauppajärjestelmä ETS (Emissions Trading System) lanseerattiin v. 2005, monet kuvailivat sitä nerokkaaksi. Markkinat huolehtisivat siitä, että Eurooppa saisi vähennettyä kasvihuonekaasupäästöjään mahdollisimman vähäisin kustannuksin.
Päästöoikeuksien hinta oli kahteen kertaan liki 35 euroa tonnilta, mikä kirveli ETS-järjestelmään kuuluvia niin kuin tarkoitus olikin. Mutta finanssikriisi v. 2008–2009 paljasti järjestelmän heikkoudet ja toi näkyviin päästöoikeuksien ylijäämän, joka kasvoi kasvamistaan ja romahdutti hinnan kolmen euron tasolle.
Päästöoikeuksien hintaa on pyritty nostamaan eri keinoin, muun muassa EU-päätöksellä, jolla vuosien 2014–2016 kaikkiaan 900 miljoonan päästöoikeuden huutokauppa siirrettäisiin vuosille 2019–2020 (ns. backloading), ja perustamalla markkinavakausreservi, johon päästöoikeuksien ylijäämä sijoitetaan tammikuusta 2019 alkaen.
Tämän vuoden maaliskuussa päätettiin vielä yhdestä askeleesta: reservin päästöoikeuksien automaattinen mitätöinti otetaan käyttöön vuodesta 2023 alkaen.
Jos kysymys kuulostaa monimutkaiselta, sitä se onkin. Täytyy muun muassa ymmärtää, että päästövähennykset esimerkiksi Suomen ETS-sektorilla eivät vaikuta EU:n kokonaispäästöihin.
Koska EU:n päästötaso on määrätty etukäteen, Suomen ETS-päästöjen ”ylimääräiset” vähennykset merkitsevät vain sitä, että jossain muualla voidaan tehdä yhtä paljon ”ylimääräisiä” päästöjä.
Lisäksi ETS-järjestelmää on nyt muutettu niin monta kertaa, että rahoittajat epäröivät investointeihin ryhtymistä. Järjestelmän läpinäkyvyys on heikentynyt jokaisen tähänastisen muutoksen myötä, ja epävarmuus järjestelmän tulevaisuudesta on kasvanut.
Muun muassa on ilmoitettu, että markkinavakausreservin parametrejä aiotaan tarkastella uudelleen v. 2021, että kansainvälisen kaupan hiilidioksidimaksujärjestelmä (carbon border adjustments) otetaan harkintaan ja että lentoliikenteelle tulee oma päästökauppajärjestelmänsä, CORSIA.
Täytyykö päästöjärjestelmän olla näin monimutkainen?
”Järjestelmä oli aluksi suhteellisen yksinkertainen. Mutta lisääntyvän poliittisen epäsovun myötä järjestelmää on muokattu, ja siitä on joka kerralla tullut markkinatoimijoiden kannalta vaikeaselkoisempi ja -tajuisempi”, sanoo Ruotsin Konjukturinstitutetin ympäristötalousasioiden tutkimuspäällikkö Svante Mandell.
Koska EU-maat suhtautuvat päästöasioihin merkittävästi eri lailla, hän on lähinnä yllättynyt siitä, että uusin päätös, automaattinen mitätöinti, tuli hyväksytyksi. Hän toteaa Pohjoismaiden toiminnasta näin:
”Ajamme aktiivisesti näitä asioita, mutta täytyy muistaa, että lähtötilanteemme on hyvin erityinen, koska meillä päästötaso on alhainen. Meidän täytyy pitää mielessä, että lisäämme kustannuksia maissa, joissa käytetään paljon hiiltä ja joissa BKT on ehkä alhaisempi kuin meillä, joten liika into ei ehkä ole keskusteluilmapiirille hyväksi.”
Svante Mandell huomauttaa, että ennen päästöoikeuksien automaattisesta mitätöinnistä tehtyä EU-päätöstä ei tehty tieteellisiä tutkimuksia siitä, miten markkinalähtöinen mitätöintimekanismi pitäisi tarkkaan ottaen muotoilla, jotta se täyttäisi tarkoituksensa.
Mitätöintitiedon jälkeen päästöoikeuksien hinta on kuitenkin lähtenyt nopeaan nousuun. Tämän vuoden maaliskuun alussa saavutettiin 10 euron taso, elokuussa hinta oli 20 euroa ja lokakuun alussa 20,40 € tonnilta.
Seurauksena meillä Suomessa on vahva paine sähkönhinnan korottamiseen.
EU ETS -faktoja
EU:n päästökauppajärjestelmä ETS:ään (Emissions Trading System) sisältyvät EU-maat sekä kolme ETA-maata Norja, Islanti ja Liechtenstein. Järjestelmän piiriin kuuluu runsaat 11000 teollisuuslaitosta sekä maiden välinen lentoliikenne, ja se kattaa hiukan yli 40 % maiden kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.
