Nilla Kjellsdotter

Vinlaxin kalliolla istuminen ja avomerelle katseleminen on uskomattoman rauhoittavaa. Olen varttunut Pensalan pelloilla, joten meri-ilma on minulle melkeinpä jännittävä asia. Täällä voin nauttia tuulesta, suolavedestä ja upeista auringonlaskuista. Kirjoitan usein iltaisin, ja hienolla säällä tulen tänne päivän päätteeksi perheeni kanssa iltauinnille. Nautin kaikista eniten myöhäisistä, pimeistä illoista, jolloin vesi tuntuu miellyttävän lämpimältä. Vinlax on todellinen piilotettu helmi. Vaikka asumme aika lähellä, löysimme paikan vasta muutama vuosi sitten. Joskus olemme täällä aivan yksin, ja joskus penkillä istuu rakastunut pariskunta.

Syksy on muuten aika intensiivinen, joten on hyvä ladata akut sitä varten. Lähetin vastikään seuraavan kirjani käsikirjoituksen, ja kirjamessut lähtevät pian käyntiin. Samalla on ihanaa, että olen löytänyt kirjoittamiseen toimivan rytmin. Olen sopinut kustantajani kanssa kirjoittavani yhden kirjan vuodessa, mikä tarkoittaa, että kirjoitan intensiivisimmin kesällä – järjestely, joka sopii minulle täydellisesti. Jos tarvitsen tauon, tulen tänne.

Vinlax on itse asiassa mukana seuraavassa kirjassani, aivan kuten Vöyri ja Monå. Ja näyttäytyy siinä eräs tunnettu kirjailijakin. Enempää en halua paljastaa.

 


Nilla Kjellsdotter on oravaislainen kirjailija. Norstedts-kustantamo julkaisee hänen neljännen dekkarinsa rikospoliisi Mija Wadöstä tammikuussa. Kaksi hänen kirjoistaan on myös käännetty suomeksi, Kivipuiston tyttö ja Taivaankartano.
Kuva: Eva-Stina Kjellman