Eräänä iltapäivänä pian 20 vuotta sitten, joulukuussa 2000, istuin hiukan jännittäen Ylivieskan kaupungintalolla. Kaupunginvaltuusto istui suljetun oven takana käsittelemässä asiaa, johon me Katternössä olimme uhranneet paljon aikaa ja työtä. Kaupunginvaltuuston piti sanoa kyllä tai ei laatimaamme kauppaehdotukseen: että Herrfors Oy ostaisi substanssin Vieskan Energiasta, jonka toisena omistajana oli naapurikunta Alavieska.
Korpelan Voiman tuolloinen toimitusjohtaja Hannu Linna, tässä yhdessä hänkin Katternö-ryhmän edustaja, ja minä olimme olleet hetkeä aiemmin valtuuston edessä kuulusteltavina, mitä yrityksiä Herrfors ja Katternö-ryhmä oikein olivat. Jouduimme selventämään, ettei Ruotsin valtio omistanut yhtiöitä vaan että Katternö-ryhmä koostui alueellisessa omistuksessa olevista suomalaisyrityksistä ja että paikallisuus oli meille kaiken perusta.
Lopulta valtuustosalin ovi avautui ja tuolloinen puheenjohtaja Kaija-Maija Perkkiö kertoi meille lyhyesti päätöksen. Valtuusto oli hyväksynyt kaupan. Hannu ja minä kiiruhdimme Alavieskaan, jossa valtuusto oli koolla samassa asiassa. Myönteinen päätös tuli siellä nopeasti. Sen myötä kaupan muodollisuudet saatiin sitten vähitellen vietyä päätökseen.
Nyt 20 vuotta myöhemmin on selvää, että kauppa oli kaikkien osapuolten kannalta hyvä. Me saimme leveämmän perustan toimintaamme ja pystyimme suuremmalla vaihteella jatkamaan alueen etujen puolustamista ja vahvojen, alueeseen perustuvien ratkaisujen luomista energia-asioissa.
Tämän kaupan pinnan alla oli sekä ostajien että myyjien mielessä ilmiselvää ihmettelyä, ehkä jopa jonkinlaista epäluuloa, mitä nuo muut kieli- ja kulttuurirajan toisella puolella oikein olivat ihmisiään. Yhteyksiä rajan yli on aina ollut, mutta aivan liian usein on molemmin puolin seisahduttu, kun näköpiirissä on ollut mahdollisuus yhteiseen etuun tähtäävään yhteistyöhön tai liiketoimintaan.
Tästä lehdestä on tullut hyvä esimerkki siitä, mitä oman kuntarajan toisella puolella olevasta maailmasta ja arjesta voi oppia. Lehti jaetaan nyt 16. vuotta useimpiin kotitalouksiin Ylivieskasta Vöyrille, kumpaakin kieltä suunnilleen samankokoinen painos. Katternö-ryhmä on tällä tavoin tehnyt ehkäpä uraauurtavaa työtä ilman, että sitä olisi mainittu missään suunnitelmissa.
Tämän lehden sisältö tarjoaa mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, miten suomen- ja ruotsinkielisyys ovat punoutuneet yhteen. Lähestulkoon kaikilla pohjalaisilla – myös minulla – on sukulaisia toisessa kieliryhmässä. Monet – myös minä – ovat joutuneet ponnistelemaan toisen kotimaisen oppimisessa. Monen vuoden kokemus elinkeino- ja kunnalliselämästä on saanut minut vakuuttuneeksi, että me kaikki voitamme liennyttämällä niitä ”eroja”, joita olemme näkevinämme ”meidän” ja ”niiden muiden” välillä.
Katternö-ryhmä pyrkii rakentamaan alueelle parhaan mahdollisen energiainfrastruktuurin. Voittavina tekijöinä ovat uteliaisuus, avoimuus, asiallisuus, käytännönläheisyys. Ideologiat voivat olla renkeinä hyödyllisiä tiettyyn rajaan. Mutta isännäksi niitä ei voi suositella.